Pph paheksui, kun meidän 3-vuotias tiesi, että isi laittaa vauvan äidin pimpistä masuun

Ei ne munasolut missään kohdussa odottele :-D

Mites muuten te jotka ette kerro, suhtaudutte siihen että esim päiväkodeissa näistäkin asioista keskustellaan? Lapsille tulee sisaruksia ja muitakin kiinnostaa mistä vauvat tulevat ja kuinka ne sinne menevät. Onko sanottava että älkääs kyselkö kun ei se lapsille kuulu?

Meillä on lapset alusta lähtien tienneet että äidillä on munasolu ja isillä siittiö. Ne ovat kuin pallon puolikkaat, joita molempia tarvitaan että saadaan kokonainen " pallo" , eli se vauva. Vauva asuu kohtukodissa josta se syntyy kun on kasvanut riittävästi. Ja vauva voi joko syntyä, tai vauva voidaan auttaa masun läpi. Näin selitin alle 5v. Viikkoja sitten tiikeri synnytti luonto-ohjelmassa, jolloin tuli lapsille tietoisuuteen että aukkoa josta poikaset syntyy kutsutaan emättimeksi. Pitävät tätä mutkattomana ja luontevana asiana. Yhdynnästä tai vastaavasta ei ole kyselty, en ole tietoa tuputtanut. Vastaan sitten kun kysellään. Parempi äidin antama tieto kuin harhaopillinen ja fiktiivinen oppi kaikkitietäviltä kavereilta. Poikani kysyi että kuinka voi estää ettei vauvoja tule. Eli ollaan aika lähellä aihetta. ;) Itselleni ko tapahtuman selvensi 12v naapurintyttö kun olin 7v. Kokisin siksi luontevana että aikuinen jakaa kasvotusten tietoa lapselleen. Luonnollisesta ja kauniista aikuisien asiasta kun on kyse. Toivottavasti vanhemmat eivät siirrä omia angstejaan lapsiinsa.

Just puhuttiin 11-vuotiaan poikani kanssa, että tulee kyllä kamalan myöhässä toi seksivalistus, kun vasta viidennellä tulee. Oletin että kaikille lapsille on kotona kerrottu nämä jo ajat sitten. Mutta ei sit näköjään kuitenkaan..... Ellei 11 ole provo.

Kyllä se vauva syntyy, vaikkei alatietä tulisikaan ;-)

alle kouluikäiselle ei kannata kertoa lapsentekoon liittyen pimppi ja pippeli-juttuja. Pienelle lapselle ne on pissaamista varten ja se siitä. Voi sanoa että isä antaa äidille vauvansiemeniä haliessa, miksi pitäisi kertoa yksityiskohtaisesti?

Vastasin aina sen verran ku lapsi halusi kuulla.



Aluksi tyyliin: mistä vauva saa alkunsa. Kerroin että munasolusta (äidiltä) ja siittiöstä (isiltä), kerroin myös että ikään kuin vauvansiemenistä siinä on kyse. Sitten hän halusi tietää, mitstä vauva tulee ulos. Kerroin, että vauvareiästä, joka naisilla on.



Mutta sitten kun lapsi halusi nähdä isin vauvansiemenet, kerroimme että se on vanhempien oma juttu. Ja ettei niitä voi nähdä, ne on niin pieniä, ettei silmin näe.



En ymmärrä miksei asioita voi kertoa. En minä mitään näytöstä ala pitämään. Mutta jos kerran lapsi kysyy, kerron sen mitä arvelen hänen kykenevän ottaan vastaan.



Meillä ei ole lapsi kysynyt, miten isä laittaa sen vauvansiemenpuolikkaansa vauvareiästä. Joten ei ole tarvinnut sitä kertoa.

Seksuaalikasvatus on hyvin erityinen kasvatuksen alue, josta moni ei itse saanut aikanaan kunnollista tietoa, vaan asioita ehkä kierreltiin tai salailtiin. Avoimuuden puutteeseen liittyvä häpeän tunne tarttuu. Jos lisääntymisestä puhuminen hävettää, myös eri sukupuolista ja kehosta puhuminen voi tuntua hankalalta, jopa murrosiän muutoksista kertomista saatetaan epäröidä ja äkkiä edes tunteista ja kosketuksesta ei voidakaan puhua ¿ eikä myöskään kielletyn ja sallitun rajoista. Kuitenkin itsetuntemus ja itsearvostus ovat itsensä hoitamisen ja suojaamisen peruspilarit. On aivan turhaa siirtää häpeän ja puhumattomuuden perintöä eteenpäin. Avoin puhe ei kuitenkaan tarkoita, etteikö opetettaisi myös, että seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat omia ja yksityisiä, eikä kaikkea ole tapana näyttää ja kertoa kaikille. Totuus kuitenkin on, ettei reseptin tunteminen tai huolella suunniteltu menu vähennä ateriankaan nautinnollisuutta ¿ seksuaalisuudessakin tieto tuo turvallisuutta ja rauhoittaa, eikä heikennä kykyä nauttia.



Mielestäni jokaisen olisi kohdallaan punnittava pystyisikö muuttamaan perinnettä. Voisinko juuri minä antaa seuraaville sukupolville edes hiukan paremmat mahdollisuudet nauttia kokonaisvaltaisemmin omasta seksuaalisuudestaan, niin että heillä olisi eväät pärjätä tasapainoisina ihmisinä omaa harkintaa käyttäen myös tunteiden ja biologian myllerryksissä?

Mielestäni jokaisen olisi kohdallaan punnittava pystyisikö muuttamaan perinnettä. Voisinko juuri minä antaa seuraaville sukupolville edes hiukan paremmat mahdollisuudet nauttia kokonaisvaltaisemmin omasta seksuaalisuudestaan, niin että heillä olisi eväät pärjätä tasapainoisina ihmisinä omaa harkintaa käyttäen myös tunteiden ja biologian myllerryksissä?

Ei siinä ole mitään likaista tai hävettävää. Maailmassa on 6 miljardia ihmistä. Laskekaa siitä...