Kun lapsi ei syö
Vinkkejä kyselisin kuinka saada 1v2kk lapsi syömään ilman jokapäiväistä taistelua....huoh.
Poikamme on aina ollut todella huonosti syövä tapaus.Koska imetys ei onnistunut olen aina tiennyt lähes millin tarkkuudella alas menneet määrät ja aina on menty vähällä, painokäyrä ollut aina -1 ja -2 välillä, pituus taas +1.
Kiinteät aloiteltiin siinä 5kk kieppeillä ja hitaasti meni sekin.
Ruokailut ovat nykyään sitä että lapsi syö vaan jos saa jotain muuta tekemistä ruokatuolissa kuten avaimien kanssa leikkiminen, mutta sekin viihdyke auttaa vaan pari minuuttia.Tukan harominen , lusikan läpsiminen, huutaminen ja suun kiinni laitto ovat ihan jokapäivästä hommaa, joka ruokailun yhteydessä tapahtuvaa kivaa.
Kaikkea on yritetty; puhumalla, pelleilemällä, poistamalla pöydästä, huomion poiskääntäminen ja sormiruoka on myös kokeiltu.Laihoin tuloksin.
Päivän ruokamäärät ovat yleinsä näin:
aamulla 100 ml maitoa pullosta (nokkamuki ei kelpaa vaan armoton huuto alkaa)
Puuroa n 1dl
Lounas 1 pieni (7kk) purkki
Iltapäivällä 100 ml maitoa ja vähän hedelmää jos hyvä päivä
Vajaa pikkupurkki ruokaa illalliseksi, joskus ei sitäkään
Illalla 150-200 ml velliä
Joten hengissä pysyy mutta kun ruokailut ovat jo menneet mahdottomiksi. Ei ole väliä syöttääkö minä, isä tai mummi, alas ei menen sovinnolla mikään ja rauhallisia ruokailuja ei juuri meillä tunneta.
Poika kärsi runsaasta pulauttelusta lähes 10kk vanhaksi, voisi sillä olla osuutta?
Tulipa pitkä tarina mutta kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan!
Kommentit (11)
On ihan tavallista, että vauvan ruoantarve vähenee siinä 1 v iässä. Monista vanhemmista tuntuu, että lapsihan ei syö yhtään mitään... mutta kyllä ne ottavat sen minkä tarvitsevat. Meidän neiti (2 v 1 kk) on elänyt jo melkein vuoden pelkällä maidolla, leivällä ja muutamalla hedelmänpalalla päivässä. Silti hän kasvaa ihan hyvin ja on terve. Olen lopettanut ruoasta stressaamisen, vaikka välillä turhauttaakin, kun mikään ei kelpaa. Ei se ruoka pakottamalla alas mene. Jos ei tunnu olevan nälkä, jätä purkki odottamaan ja kokeile vaikka tunnin päästä uudelleen. Mekin olimme tuossa äsken iltaruoalla, ja nirsoneiti ei tapansa mukaan syönyt mitään. Jätin spagetit ja leivän lautaselle ja kas kummaa, jonkun aikaa leikittyään typy siirtyi takaisin pöydän ääreen ja rupesi mutustelemaan. Hän vain on sellainen luonteeltaan, että tekee kaiken silloin kun hänelle itselleen sopii, ei silloin kun äidin mielestä olisi oikea aika.
Ai niin, meilläkin kiinteiden opettelu oli vähän hankalaa. Alle 1-vuotiaana kaikki soseet oli pistettävä ihan hienoiksi, sillä pienetkin kokkareet kakisteltiin ulos. En tiedä onko asioilla yhteyttä. Kuitenkin, niin kauan kuin lapsi kasvaa ja on muuten pirteä, hän saa tarpeeksi ravintoa, niin vähältä kuin ruoan määrä äidistä näyttääkin.
johtuiko pulauttelu refluksista? Tai löydettiinkö siihen mitään syytä? Syöminen voi tehdä kipeää ja siksi ei syö???
Mitä ruokaa annat? Voiko olla niille allerginen? Onko iho-, suolisto-, huonosti nukkumis - tai levttomuusoireita?
Peesaan myös muita vastanneita, ruokamäärä vähenee useilla 1 vuoden jälkeen, kun suurin kasvukausi ohi. Teillä kuitenkin pituutta tullut hyvin.
Minkä kokoisia sinä ja miehesi olitte lapsena?
Jos olet kovin huolissasi, suosittelen käyntiä ravitsemusterapeutilla (kunnalliset ilmaisia, lähete neuvolasta). Hän osaa laskea paljonko pitäisi syödä ja juoda ja mistä saa paljon energiaa, jos määrät on pieniä.
Lopeta stressaaminen ruokamääristä. Lapsi vaistoaa sen, että olet jo ennen ruokailua hermostunut. Se vaikeuttaa entisestään. Monet superallergiset kasvavat ekat 2 vuotta ilman kiinteitä pelkällä apteekin korvikemaidolla, joten oikeasti ei ole hätää.
Suosittelen vielä säännöllistä ruokarytmiä 3-4 tunnin välein. Esim. 8 - 12 - 16 - 20. Jätä mielummin iltapäivän välipala pois, jotta saat lämpimän ruuan menemään. Ja tietysti paljon ulkoilua ja liikkumista, jotka kasvattavat ruokahalua. Lelut ja pelleily pois pöydästä. Syö sen minkä syö kerralla (syötäthän? Tuon ikäinen ei jaksa keskittyä itse lusikointiin vielä kuin minuuutin) ja kun mitään välipaloja tms. ei tule, niin varmaan alkaa joskus maittaa. Tämä toimi meillä.
Voimia!
tuli mullekin mieleen refluksi. Ja vaikka ei enää pulauttelisikaan (koska syö kiinteitä), voi mahahapot silti nousta ylös ja kyllähän kaikki varmasti tietää, miten ikävltä närästys tuntuu. Ja kun tämä tapahtuu aina ruuan jälkeen, niin kyllä lapsikin osaa yhdistää sen syömiseen - ei ruokaa, ei pahaa oloa...
Toinen juttu oli se aamumaito. Onko se pakko antaa ennen aamupalaa? Jos antaisi vasta jälkeen, niin söiskö sitten enemmän? Ja tosiaan ulkoilut ennen ruokailuja ja välipalan ei tarviikaan olla sen kummallisempi kuin että pärjää seuraavalle ruualle.
Se on totta, että tuossä iässä se kasvu jo hidastuukin ja muutenkin kaikki muu on mielenkiintoisempaa touhua kuin se syöminen. Kyllä meilläkin ne syöttämiset oli aikamoisia urheilusuorituksia, ja strategiat piti laatia etukäteen. Meillä toimivia juttuja oli esim. huomion kiinnittäminen yhteen HM:n mainosläpyskään, jossa oli paljon lapsia. Oli siis tosi mielenkiintoinen. Ja sitten lusikka piti antaa lapsen käteen ja hän halusi itse syödä. Minä sitten lapoin toisella lusikalla niin paljon kun ehdin siinä välillä... Mikä keino teille vain käy. Kaikkea kannattaa kokeilla. Jos jotkut lelut tai kirjat auttaa niin siitä vain, kyllä ne jossain vaiheessa jää pois Tämmösissä asioissa siitä vain yli, missä aita on matalin
Päiväkotiin kun omat lapseni 2v ja 4v menivät, huomasin että eihän siellä muidenkaan lapset syö enempää. Lapsilla on vaan pienempi maha.
Sitä jotenkin ihmettelee, miten vähällä ne tulee toimeen, mutta näköjään tulevat. Ja jos joskus saavat herkkujaankin, niin kyllä siitäkin huomaa, että kovin äkkiä se raja tulee niissäkin vastaan jos ylettömästi saavat syödä... ;)
Ensin vastaan sinulle...
Meillä on ollut vastaava tilanne neljännellä lapsella. Ymmärrän sua enemmän kuin hyvin...Yritin kaiken mahdollisen ja mahdottoman ja poikaa ei saanut kunnolla syömään. Painokäyrä laski ja laski...Lopulta poika oli niin laiha,että aloitettiin tutkimukset. Pojan suolisto oli niin ärtynyt etteivät ruoka-aineet imeytyneet kunnolla,kaiken takaa löytyi meillä maitoproteiiniallergia ja soija-allergia sekä muutama muu allergisoiva ruoka-aine. Poika oli infektioherkkä ja itkuinen,yöt olivat rikkonaisia. Kun siirryimme maidottomalla ruokavaliolle loppuivat oireetkin. Komannella lapsellamme on samat allergiat,myös suoli-oireisina,mutta hän pulautteli aivan valtavasti yli vuoden ikäseksi asti,allergia todettiin vasta kaksivuotiaana...Tuo runsas pulattelu voi olla oire jostain allergiasta tai sitten refluksitautia. Pojalle ei ruoka maistu, jos vatsa tai suolisto on alati kipeä. Minä tilaisin sinuna lääkärille ajan ja juttelisin oireista. Tsemppiä sinulle ja olisi mukava saada sinut tuonne Eloisten suljettuun keskusteluryhmään mukaan vaihtamaan kuulumisia. Pumpuli laittoikin linkin sinulle!
Kaikkea hyvää sinulle ja pikkumiehelle!
Opemamma kera lapsilauman
Meillä kiinteät aloitettiin siinä viiden kuukauden ikäisenä ja tuonne n. yksivuotiaaksi ruoka meni alas melkein vilahtamalla. Mutta sitten alkoikin se temppuilu. Joskus meni sormiruokaa, joskus hieman lusikalla (välillä saattoi syödä itse välillä syötettiin), joskus leikittämällä (minä en tätä jaksanut tehdä, mutta isä kylläkin), joskus tyttö kieltäytyi syömästä mitään. Ainoa, mikä takuuvarmasti meni alas oli maito ja iltavelli. Tyttö sai lusikan käteensä hieman alle vuoden ikäisenä ja oppi sitä käyttämään aika nopeasti.
Nyt tyttö on 1v9kk ja edelleen taistellaan. Itse otin sen linjan, että jos ruokailu menee leikkimiseksi niin sitten tyttö lähtee pöydästä ja saa olla ilman ruokaa seuraavaan ateriaan (aikaisitin ateriaa korkeintaan puolella tunnilla). Usein tämä toimi/toimii ja seuraava ateria meni/menee alas vilahtamalla. Joskus tälläkään ei ollut/ole mitään vaikutusta. Tyttö aloitti syyskuun alussa perhepäivähoitajalla ja ainakin siellä syö päivällä hyvin kun on mallina kaksi muutaman kuukauden vanhempaa tyttöä. Välillä siis syö hyvin ja välillä ei oikeasti mitään.
Tuttu juttu siis tuo syömättömyys ja sen tuskastelu. Mutta, jos lapsi kasvaa käyrillä ja on muuten virkeä ja jaksaa leikkiä yms. niin silloin hän saa tarpeeksi ruokaa. Suurin huolenaihe on siis äidillä =/ Jos kasvukäyrät kuitenkin romahtavat, niin on aihetta tutkia tarkemmin. Ota siis yhteys neuvolaan, jos asia sinua kovasti huolestuttaa!
Nekku
Meillä on huono syömäinen poika, tällä kokemuksella vastailen. Oletteko tutkineet tuon pulauttelun syyn. Onko hän jollekin allerginen ( onko iho oireita, millaista kakka on) tai onko ruokatorvi ahdas tms.?
Meillä poika pulautteli paljon vauvana ja asiaa neuvolasta kyselin. Kakka oli myös todella löysää, ennemmin värjättyä vettä. Koska kasvoi kuitenkin hyvin, ei kuulemma voinut olla mitään allergiaa. 6.5 kk kieltäytyi kaikesta kiinteästä ruoasta, söi vain tissiä. Sitä neuvolantätikin jo ihmetteli, mutta käski vain pojalle ruokaa syöttää. Minä en keksinyt miten se tehdään paitsi laittamalla putki kurkkuun. Yritin hyvällä ja pahalla, mutta ei. Lopulta ajattelin, että olkoon, ei ainakaan syö jos tunnelma ruokapöydässä on kireä. Sitten 1v jälkeen selvisi, että lapsi on allerginen maitoproteiinille ja perunalle. Vatsan tasapaino oli siis joten kuten palautunut ja pienikin määrä tavallista maitoa sen sekaisin. Perunasta oli aina kieltäytynyt, minä tosin sitä yritin tyrkkiä, kun kuulemma piti. Ruokailu parani, kun nämä herkkyydet huomattiin. Pojalla oli siis vatsassaan tod.näk. koko ajan paha olo. Tämän jälkeen olen luottanut itseeni enemmän kuin neuvolaan. Niin ja tuolloin aina tuntui hurjalta lukea toisten lasten ruokatarinoita, ne kun söivät vaikka mitä ja meillä ruokaa sai suusta alas ehkä 1tl päivässä (+tissimaito).
Minä siis selvittäisin, miksi lapsi on pulautellut ja sitten yrittäisin olla stressaamatta. Anna sitä ruokaa mitä menee. Meillä poika söi 1v ikäisenä kinkkua ja maissia, ei juuri muuta. Joskus auttoi, että aluksi antoi jotain hyvää, että ' lähti hihna käyntiin' , sitten meni sitä oikeaa ruokaakin vähän. sain kyllä katseita, kun poika aloitti ruokailunsa kakulla. Niin ja jos noita purkkiruokia annat, niin meillä ei poika ole ikinä niitä syönyt, ei yhtään lusikallista. Vähän isompana testasin, että josko jo kelpaisi, kun poika oli tosi nälkäinen, niin sai väreet, kun aukaisin purkin kannen. Yritti syödä, kun oli nälkä, mutta ei yksinkertaisesti pystynyt. Ne eivät mitään gourmet-herkkuja ole, varsinkaan ne pienten lasten eväät. Nykyisin taitaa isompien lasten sapuskoissa olla jo vähän makua. Tsemppiä
Meillä neiti 3v. Hyvin samantapaiselta kuulostavat ongelmanne. Meillä syöminen ja juominen ollut hyvin huonoa ihan neidin ensimmäisistä elinpäivistä alkaen. Imetyksestä ei tullut mitään, koska maitoa ei vaan tullut, joten neiti meillä kasvanut ihan korvikkeiden varassa.Pulauttelu oli meilläkin tavallista runsaampaa vauvana, mutta mitään erityistä syytä sille ei koskaan keksitty. Soseita ja purkkiruokia meillä ei neiti juurikaan syönyt kun ei krantulle kelvannut ja perunaa on oppinut syömään vasta nyt kun on 3v!
Normaalien käyrien alapuolella ollaan aina menty, mutta neuvolassa ei olla oltu huolestuneita, koska tyttö muutoin hyvin vilkas ja pirteä. Yksivuotiaana käytiin keskussairaalassa tutkimuksissa, koska halusin itse saada varmistuksen sille että kaikki hyvin. Sielläkään ei kokeissa löytynyt mitään erikoista ja ainoa neuvo (tyhmältä) lääkäriltä oli että juottakaa sille lapselle vähemmän maitoa jos se vaikka sitten söisi paremmin!!!!!
Nyt neiti tosiaan 3v. ja vasta nyt on alkanut syömään hieman paremmin.Tosin yleensä ne ovat ne tietyt ruoka-aineet jotka ainoastaan maistuvat eli banaanijogurtti, pinaattilätyt jne. Niitä meillä sitten syödään päivästä toiseen eikä vaihtelevasta ruokavaliosta ole tietoakaan.
Olen stressannut aika lailla näiden tytön syömisjuttujen kanssa, mutta koska tyttö pirteä ja reipas niin olen yrittänyt itsekin hieman rauhoittua.Meillä kotona syömiset edelleen myös yhtä taistelua ja leikkimistä ja maanittelua, mutta päiväkodissa kuulemma ei mitään ongelmaa ja siellä syö itse, kun taas kotona joutuu syöttämään. Ilmeisesti muiden lasten kanssa syöminen ollut hyvä esimerkki.
Itse olen ollut lapsena samanlainen kranttu ruuan suhteen ja tytön lailla pieniruokainen ja pienikokoinen, joten ehkäpä se on periytynyt sieltä.....
Tytön 3v. (11kg, 86cm) äiti
syödään aamupuuroa ehkä desi tai pikkupurkki hedelmässosetta, sitten maitoa, päiväruokaa puoli purkkia sellaisesta 8kk/1v purkista. sitten herättyä maitoa, hedelmäsose, hyvinä päivinä ruokapurkin loppu, iltapalaksi desi puuroa ja maitoa. enempi ei vain uppoa, esim isoa purkki hedelmäsosetta ei ole koskaan vielä syönyt. eikä juo enää 200ml maitopulloa kerralla, vähän juo ja sitten alkaa pelleily
Tule mukaan viimeinkin: http://groups.msn.com/Elokuun2006vauvat
Pumpuli ja koko muu hullu sakki