neiti syö tutit rikki....uskallanko enään antaa tuttia ollenkaan?

tutin rikki, niin se aika on ohi. Ratkaisu on myös turvallisuuskysymys.

Silikonituttia ei periaatteessa pitäisi enää antaa, jos on hampaita juuri siksi, kun ne saa pureskeltua rikki. Luonnonkumiset tutit sitten taas on tässä asiassa selvästi turvallisempia. Jos lapsi todellakin saa luonnonkumisen tutin pureskeltua rikki, niin sitten tosiaan ottaisin tutin kokonaan pois, koska vaarallistahan se on. Sitten vielä se asia, että tutit pitäisi vaihtaa uusiin mielellään kuukauden välein (en kyllä koskaan itse ole tehnyt niin), joten jos tutit on liian vanhoja, niin vaihto voi auttaa.

tuosta syystä tutit vähän suunniteltua aiemmin eli just joskus 1v 10kk, kun olin pitänyt sitä maagista kahta vuotta vieroitusikänä. Meillä oli silikonitutit käytössä ja ihna pureskeluksi meni, joten päätin sitten, että uusia ei enää osteta. Viikon verran huusi jonkin verran (parina iltana vähän enemmänkin) tutin perään, mutta aika äkkiä se unohtui.

kun tyttö ensimmäisen kerran puraisi tuttiin kunnon reiän. Ikää oli vajaa 1 v. 6kk ja tutista luopuminen oli suunnitteilla. Leikkasin tutin imuosan halki ja illalla, kun menimme keittiön kaapista yöksi tuttia hakemaan, niin ihmettelimme sitten yhdessä " kun on jo noin iso tyttö, että on hampaita, niin tutit menee rikki" . 3 iltaa ja yötä oli vähän vaikeita, siinä se! Mutta, jos tutin kerran ottaa pois, niin ei pidä antaa takaisin ja heittää kerralla ne kaikki roskiin, ettei niitä vaan ilmesty jostakin. Rohkaisisin tutista luopumiseen!

Me aloimme vierottamaan toista lastamme tutista hänen ollessaan 1v5kk. Leikkasimme aluksi tutin päästä pienen palan pois. Ihmetteli sitä, mutta söi tuttia. Tutti kuitenkin tippui heti hänen nukahtaessaan pois suusta, koska tutti ei pysynyt suussa kun ei ollut mitään " alipainetta" tutin ja imun välillä. Viikon päästä leikkasimme vähän enemmän pois, söi edelleen tuttia mutta selvästi vähemmän. Ei tosin ole koskaan syönyt tuttia muuten kuin unta hakiessa. Joskus känkkäränkkäpäivinä kyllä enemmän.



Mutta sitten yks ilta (tyttö oli vähän alle 1½v) en enää antanut tuttia, vaan odotin hänen huoneensa lattialla makaillen että nukahti. En siis jättänyt yksin koska olisi heti alkanut itkemään kun tutti oli ollut turvana ennen. Annoimme myös monta pehmeää unilelua tytölle sänkyyn. Toisena iltana nukahti jo yksin eikä sen jälkeen ole tuttia kaivannut. Ei kertaakaan huudellut sen perään edes. Uskon, että tuolla leikkaamisella oli se vaikutus, ettei enää niin tykännyt tutista ja näin siitä pääsi helpommin eroon.



Jos lapsesi ei siis pysty enempää jyrsimään paloja tutista, antaisin sinuna hänen olla sen tutin kanssa. Tietysti jos alkaa repimään siitä lisää paloja, ottaisin tutin jo pois. Sano, että tutti meni rikki, leikkaat vaikka koko sen imuosan pois ja näytät sitä lapselle ja ihmettelet kun tutti on mennyt rikki. Kannattaa myös kokeilla jotain kivaa unilelua sänkyyn mukaan, meillä ainakin toimi. Nykyään sängyssä on kyllä jo 5 pehmoa :)

Esikoinen vieroitettiin tutista 1,5-vuotiaana ja sujui yllättävän hyvin. En muuten ehkä olisi vieroittanut, mutta meilläkin vieroitukseen oli syy: ihottuma suun vieressä ja lääkärin kehotus. Tuttia söi tuossa vaiheessa vain yöllä. Vaihdettiin tutti pehmoleluun yöksi. Leikkaisin tutista kokonaan imuosan irti ja sanoin lapselle, että tutti meni rikki (helpompaa vielä sinun tapauksessasi, kun ne oikeasti ovat rikki). Annoin tutin lapselle, joka hyvin pian totesi, ettei sitä voi syödä. Hoki sitten pari päivää että " tutti rikki" ja se siitä.

Meillä on kahden lapsen kohdalla toiminut tuossa iässä hyvin se, että leikkasin tutista imuosan pään pois. Sitten vaan ihmeteltiin hetki yhdessä että ohoh, tuttia ei voikaan enää imeä! Lapsi vei tutin itse roskikseen ja sinne se jäi.



Tutti unohtuu muutamassa päivässä, ei kannata odottaa että lapsi ymmärtää selityksen tutin katoamisesta. SItä saatat joutua nimittäin odottamaan vielä aika kauan ;) Meillä oli juuri vähän aikaa sitten kylässä perhe jonka 2.5v tytöllä oli tutti koko ajan suussa, ja kun tutti koitettiin jättää esim puistoreissun ajaksi kotiin, sai lapsi aivan valtavan uhmis-raivarin.



Teillähän lapsi voisi laittaa sen itse rikki puremansa tutin vaikka roskikseen " kaatopaikan hiirivauvoille" vietäväksi...jos hän saisi vaikka jotain uutta kivaa tilalle, uuden pienen lelun tms? Ja onhan se ihan oikeasti niinkin että lapsi voi vetää tutista irti puremansa palan henkeen.