Apua!Miten sikiöön voi vaikuttaa pitkäaikainen stressi?

Samasta on keskusteltu sata kertaa. Viimeksi eilen.

kun odotin esikoissa ja töissä oli tilanteita, että meinasin kiivetä seinille ja repiä hiukset päästäni. Siihen joku totesi, että syntyy niitä lapsia sotienkin keskelle. Eli tottakai on hyvä välttää stressiä raskausaikana mahdollisimman pitkälle, mutta älä nyt ainakaan ota stressiä stressistä. :) Hyvin kaikki menee, älä huoli.

kuolemantapaus lähipiirissä ja omien vanhempien riitaisa avioero, johon väkisinkin jouduin mukaan. Itkin paljon ja olin masentunutkin. lapseni syntyi terveenä, mutta on aina ollut erittäin itkuinen ja herkkä (nyt jo 4v.), tiedä sitten onko asioilla yhteyttä?

Kunodotin esikoista niin stressasin todella. Olin uudessa työssä jossa en viihtynyt, olin raskaana ja koeajalla. Sain potkut koeajan viimeisenä päivänä (koska olin raskaana) ja jouduimme myymään mieheni kanssa asuntomme koska en saanut raskaana enää uutta työtä..tietenkään.



Lisäksi en tiennyt onko vauva oman mieheni...stressasin sitä joka ikinen päivä koko raskauden ajan. Tästä en tarvitse mitään saarnaa.... kärsinyt olen nahoissani jo tuon asian.



Lapsi meinasi syntyä viikolla 25 ja syntyi viikolla 33. Luultavasti koska stressihormonia oli niin paljon elimistössä.



No ihan terve tyttö tuolta pullahti. Kovin on vilkas 2.vuotias, mutta ei mielestäni mitenkään epänormaali.

Olin vihdoin saamassa aviomiehestäni eron ja yritin samalla salata raskautta häneltä. (ei ollut lapsen isä) En uskaltanut kertoa esim. vanhemmille vauvasta aikaisemmin jne. Elämä oli täysin sekaisin!



Lapsi syntyi yliajalla ja on ollut koko elämänsä todella rauhallinen ja kiltti tapaus. Vauvanakaan ei itkenyt juuri koskaan.



Onneksi tilanne selkiytyi tuossa puolivälin raskautta ja loppuraskaus oli onnellinen kuten elämä ollut siitä eteenpäinkin.

Siten juuri tuo itkuisuus, herkkyys ja vaikeahoitoisuus mahdollisesti selittyy juuri näillä vaikutuksilla. Erityisesti raskauden viimeinen kolmannes on herkkää aikaa, sillä silloin vauvan aivot ja synapsiyhteydet kehittyvät kiivaasti. Mutta onneksi vauvan aivot kehittyvät myös sikiökauden jälkeen, ja vauvan ensi vuodet merkitsevät todella paljon. Vaikka lapsi olisikin herkkä ärsykkeille, äiti joka jaksaa ja pystyy silloin olemaan sensitiivinen lapsensa tarpeille ja rauhoittamaan lapsen ympäristöstä liiat virikkeet ja ärsykkeet, tasaa siten lapsen kokemaa stressiä. Silloin vauvan aivoissa aktivoituvat sellaiset hermosoluyhteydet, jotka ikäänkuin " tasaavat" lapsen herkkää temperamenttia ja siten vauvan herkkyys vähenee ympäristöolosuhteiden vaikutuksesta.



Onko sitten neljä viikkoa pitkä stressiaika? Sitä en tiedä, ehkei.

Ja aina voit vaikuttaa vauvan syntymän jälkeen siihen, millaiseksi hän kehittyy.

Siis kyllähän yleensä odotusaikana voi olla stressaamatta, että jos nyt ei pysty ilman sitä olemaan 9kk niin aika huono äiti on. Voi lapsi-raukkaa...

Raskauden kolme viimeistä viikkoa olin TODELLA ahdistunut ja stressihormonit huitelivat varmasti pilvissä. En juuri nukkunut tuona aikana. Vauva oli todella herkkä ja itkuinen mutta nyt kaksivuotias tyttö on iloinen ja nauravainen, tosin kyllä edelleen melko herkästi reagoiva lapsi. Kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa. Eihän sitä stressiä kukaan itsellen tahallaan aiheuta. Onnea matkaan!

Ei stressi tee kenestäkään huonoa äitiä, sillä kyllä varmasti jokainen äiti haluaisi elää ilman stressiä - kuormittavia asioita kuitenkin voi tulla vastaan kenelle tahansa.



Meidän lapsi oli myös vauvana hyvin herkkä ärsykkeille, joten oli luontevaa rauhoittaa koti turhasta melusta (tv, radio), säännöstellä vierailuita ja esim. kaupassa käyntejä minimiin. Se kannatti, sillä lapsi ei ole enää yhtä herkkä ja monet asiat ovat helpottuneet. Silti lapsi ei kestä paljoa ohjelmaa ja liikoja virikkeitä - toisaalta, eivät ne tee varmaan kenellekään lapselle hyvää.

16

Kautta maailmanhistorian lapsia on syntynyt oloissa kuin oloissa. On äitejä jotka kehittävät itselleen stressin aiheesta kuin aiheesta ja silti heillekin syntyy täyspäisiä lapsia.



Luen nämä tällaiset aloitukset samaan kategoriaan kuin " Apua! Söin maksalaatikkoa, mitä vahinkoa olen aiheuttanut sikiölle?" -aloitukset.

Se näkyy ihmisessä aikuisiässä esim. huonona stressinsietokykynä, ihmisen fysiologinen stressivaste on huonompi kuin keskimäärin, eli ihminen alkaa tuntea fyysisiä stressioireita herkästi mikä vaikuttaa esim, sepelvaltimotaudin syntyyn tai sisäeritykseen. Ihmisen riski sairastua diabetekseen tai sydän ja verisuonitauteihin kasvaa moninkertaiseksi. Kyllähän tällainen ihminen on aivan täysipäinen, hänen elimistönsä vaan kuormittuu herkemmin, eikä se näy ulospäin.

t.15

ja oikeasti olla sellaisessa stressitilassa, että sillä on elimistöön ja sisäeritykseen vaikus, joka välittyy sikiöön saakka.