Miten on sujunut isänkielen oppiminen?
Tämä kysymys on siis tarkoitettu Suomessa asuville perheille, joissa on suomalainen äiti ja muun kielinen isä.
Äidinkieltähän ei ihan sattumalta sanota äidin kieleksi, koska äidithän yleensä lasten kanssa eniten puuhailevat ja heiltä kieli opitaan. Ulkomailla asuessamme olin paljon lasten kanssa kotona ja siksi suomen taito kehittyi hyvin, vaikka ympäristön kieli olikin muu.
Nyt olemme muuttaneet Suomeen, jossa sekä äiti että ympäristö puhuvat suomea, ja se toisen äidinkielen, siis " isänkielen" , oppiminen on sitten lähinnä isän ja videoiden vastuulla. Isä on päivät töissä ja touhuilee tyttöjen kanssa vain tunnin, pari päivässä, plus viikonloput tietysti. Kertokaa muut kokemuksia, miten teidän perheessä on isänkieli omaksuttu!
Kommentit (3)
Itselläni ei omakohtaista kokemusta, koska vasta odotan, mutta olen jutellut monen nuoren aikuisen kanssa asiasta ,ja he kertoivat minulle että vaikka kummatkin vanhemmat ovat kotoisin samasta maasta, niin he kyllä ymmärtävät mitä heille puhutaan, mutta vastaavat aina takaisin suomeksi, tai mikä se pääkieli jossakin maassa sitten onkaan. Eli puhuminen ja jopa erilaisten aakkosten kirjoittaminen onkin vaikeampaa. Tapasinkin näitä ihmisiä heidän äidinkielensä kielikurssilla,heh. Toivon ettei sillälailla kävisi meidän lapselle.
Minä vaan pistin isin puhumaan lapsille tanskaa. Se onnistuu hyvin siten että isi viettää suht paljon aikaa lasten kanssa. Ollaan tehty sopimus että 2v.asti kumpikin puhuu lapselle vain omaa kieltään, no se sopimus astui voimaan kun isi sai shokin ekan lapsemme kanssa. Puhuimme englantia keskenämme ja lapsi nappasikin englannin vahvemmaksi kieleksi kuin tanskan.
Nykyisin meilläpäin puhutaan joko tanskaa tai suomea paitsi silloin kun äiti on äkäinen syydän englantia ettei tarvitse miin kovasti ajatella vaikeimpia tanskan sanoja. :))))))))))))) onko äiti laiska...
Ymmärtää hyvin molemmilla kielillä mitä puhutaan, siinä ei ongelmaa.
Puhuu enimmäkseen vielä sellaista omaa kieltään, mutta juttua tulee kyllä paljon. Puhuu kuin papupata välillä. :D
Tällä hetkellä tulee kuitenkin enemmän isänkielellä sanoja, kun äidinkielellä eli suomeksi. Oletan tämän johtuvan siitä, että kun vuorotellen hoidamme poikaa kotona, ei raski vielä viedä hoitoon, niin juuri tuossa kesäaikaan mies oli pojan kanssa kotona ja minä töissä, niin olivat paljon kaksin ja puhuivat siis vain isänkieltä, niin kun eikös tuossa iässä ala kieli kehittyä, niin meillä on nyt kai käynyt niin että isänkieli on tarttunut paremmin. Usein toistelee minullekkin sanoja isänkielellä ja minä toistan ne sitten hänelle suomeksi. Saas nähdä miten nyt sitten käy, kun olemme taas vaihtaneet osia ja minä olen pääosin töissä. Tosin isä ja poika viettävät paljon aikaa yhdessä, kaikki illat ja sitten viikonloput ovat kaksin, jos minulla on töitä. Niin ja poika kuulee kyllä muutenkin aika paljon isänkieltä, kun näkee hänen maalaisiaan.
Näin meillä. Tosin tämähän kerkiää muuttua vielä moneen kertaan.