Nuoret perheet, miksi kaikki pitää olla hienoa ja kallista?

- kun muillakin on. Muuten on muita huonompi. On totuttu liian hyvään elintasoon, eikä osata elää halvemmin.

Kaikesta muusta ollaan tingitty tähän asti.



Mutta kyllähän tavara on kivaa. Ja pian kun pienenpikin on 3-v, aiomme ottaa ilon irti materiastakin, kun elintaso nousee kahdeb palkan myötä.

Käteistä käytetään todella vähän. Kannattaisi jokaisen lainarahalla elelevän laskevan sen summan jonka heittää joka kuukausi taivaan tuuliin, korot ovat järjettömiä.



Mutta kun, kaikki-tänne-heti-nyt!

Kaiken ei tarvitse näkyä ulospäin eikä edes kodin sisustuksessa.

varsinkin nuorena kannattaa olla lainaa, koska veroprosentti pienenee ja silloi palkasta jää enemmän käteen rahana. Ja mikäs siinä lainoja maksellessa kun on nuori ja maksuaikaa on!Järkeväähän se vaan on!

johon heillä oikeasti ei ole varaa. mun tuttavapiirissä on tällä hetkellä 4 tälläistä pariskuntaa. tulot miehellä ei kovin kummoiset, naisella jokin työ ehkä osa-aikaisena jne. sitten lapsi tulee ja hoitoon lykätään niin pian kuin mahdollista.

itsekin olen 25-vuotias. tällä hetkellä hoidan kotona kahta lasta. meillä on asuntolaina, joka on mitoitettu niin, että voin olla kotona sinne nuoremman 3v synttäriin asti jos haluan. moni tuttavistani on joutunut takaisin töihin ns. vastentahtoaan, kun rahat ei riitä kotonaolemiseen. mun mielestä sekin on vain järjestelykysymys.

Tulee paine ostaa Reimatecit ja muut kalleimmat vaatteet lapsille, ja esimerkiksi Ikeasta ei voi ostaa mitään, vaan pitää olla kotimaisia laatukalusteita kaikki heti alusta alkaen. Oma järki saattaa kadota kun yrittää kuluttaa kuin olettaa muidenkin " tietysti aina" ostavan.

" tsekin olen 25-vuotias. tällä hetkellä hoidan kotona kahta lasta. meillä on asuntolaina, joka on mitoitettu niin, että voin olla kotona sinne nuoremman 3v synttäriin asti jos haluan. moni tuttavistani on joutunut takaisin töihin ns. vastentahtoaan, kun rahat ei riitä kotonaolemiseen. mun mielestä sekin on vain järjestelykysymys."



Eikö teillä ole muuta tekemistä kuin arvostella toisten tapaa elää, eihän ne teidän lompakkoa ne toisten lainat ohenna, eikä toisten rahaongelmat vie teiltä leipää pöydästä...

Minusta on aivan älytöntä, että tälläisenä aikana, kun mistään ei voi olla varma (työpaikasta, koroista, taloudesta ylipäänsä) otetaan ensilaina suureen omakotitaloon tai vähän pienempäänkin ja sitten elää kitkutellaan kukin miten pystytään.

Koska elämä on elämistä varten tässä ja nyt! Eikä sitten joskus vanhana..

Haluan vanhana mummona muistaa miten elämä oli ihanaa ja kaikkea oli :)

Sinänsä outoa, sillä meidän tuttavapiiri koostuu hyvätuloista akateemisista ihmisistä. Toisaalta olen huomannut, että yleensä suht pienituloiset ovat niitä, jotka elävät ap:n kuvailemalla tavalla.

Mulla on muutama esimerkki tällaisesta.

Itse aloitimme elämämme tosi vaatimattomasti asuen pienessä vuokra-asunnossa ja säästäen. Ostin kirppikseltä lapsille vaatteet ja auto oli halpa. Vaunut ja muut ostettiin käytettynä ja omatkin vaatteet kirppikseltä perusfarkkuja ja muuta.



Samaan aikaan muutama duunariperhe, kuten mekin, osti isot asunnot ja laittoi kaiken vimpanpäälle. Kalleimmat vaunut ja pinnasängyt ja vaatteet ja muut.



Nyt kun aikaa on kulunut, meillä on omakotitalo ja kohta maksettu, 2 autoa pihassa ja rahaakin jää ihan kivasti. Vieläkään emme tuhlaa, mutta ei tarvitse lompsanpohjia kaivella vaan pystyimme ostamaan tiskikoneen ja pyykkikoneen käteisellä kun hajosivat.



Osa näistä " kaikkihetimullenyt" on jo eronneet rahariitojen vuoksi ja sen takia, että oli niin tiukkaa ja raskasta. Pari on joutunut myymään asunnot ja asuu tällä hetkellä kaupungin vuokra-asunnossa. Yks pahimpia rehentelijöitä tuli multa pyytään kirppiksellä muutamaa euroa lainaan, että sai ostettua lapselle hanskat.

Paitsi meidät mutta meidän ei tarvi mitään ostaa velkarahalla (paitsi asuntolainaa nyt on vähän).

Kyllä mä itsekin olisin ihan samanlainen.



Tilanne nyt vain on sellainen, että on ollut pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen, ja katsoa mitä tarvitsee oikeasti elääkseen ja mitä ilman pärjää.

on oma asunto, tosin kerrostalossa ja ostettu halvalla kun saatiin ja rempatiin hienoksi ja uudeksi. eli lainaa meillä vähän nykyaikaan verraten.



on molemmilla uudet autot, hevonen, moottoripyörä ja lapsilla mönkijä.



rahaa joka kuu säästöön laitetaan ym eli järkevää rahan käyttöä, mut tosiaan huonekalut uusia ja viimisen päälle sisustettu kämppä....



vaatteissa suositaan kalliita merkkejä kaikilla, koska ne kestää.

Ja sellaisista, jotka joutuvat ottamaan lainaa asuntoa varten kokonaan, ilman mitään säästöjä.

Eräskin perhe teki uuden talon, osti sinne kaikki uudet mööpelit (siis huonekalut) ja sisustivat tosi hienoksi, elektroniikka vimpan päälle jne. No, sitten kävikin niin, että kun lapsi oli syntynyt niin äitiysloma kitkuteltiin miten jaksettiin ja sen jälkeen lapsi suoraan hoitoon ja äiskä töihin, vaikka äiti itse olisi halunnut opiskella. Siihen vain ei yksinkertaisesti ollut varaa, kun kaikki oli lainarahalla hankittua.

lapset ja heidän hyvinvointi aina materiaa tärkeempää.

koska luksuksessa eläminen on miellyttävää!



me ollaan reilu parikymppinen pariskunta, yksi lapsi. ostettiin 270 000 euron omakotitalo, josta maksetaan 1200 euron takaisinmaksueriä kuukausittain. 1000 menee korkoon ja 200 lyhennykseen. uusi auto, lapsella bugaboot, matkustellaan 4-5 ulkomaanreissua vuodessa. syödään ulkona viikoittain. iso flättitelkka, jäsenyys kalliilla kuntosalilla, syödään kotonakin kallista ruokaa ja ostetaan mitä mieleen juolahtaa. koska se on kivaa.



toisaalta, joka kuukausi menee suoraveloituksena hyväntekeväisyyteen molempien tileiltä rahaa. kulutusluottoja, opintolainoja sun muita meillä on pyöreä nolla. asumisemme on halvempaa kuin vuokralla asuminen (tonnilla et helsingistä saa mitään, mihin kolmihenkinen perhe, jolla käy sännöllisesti yövieraita, mahtuisi). uusi auto ei aiheuta huoltokustannuksia ja syö vähän bensaa. osamaksulla tai velaksi emme osta koskaan mitään, ainoastaan käteisellä. puskurirahaa on vajaa kymppitonni, jota ei ole erikseen säästetty vaan se kertyy itsestään, kun kaikki tienattu raha ei näköjään kulu.



minusta ei ole mitään syytä elää toisin. halvempaahan tämä näin on elää kuin asua vuokralla, ja korot ovat lähdössä vuoden lopusta laskuun vielä entisestäänkin. mielestäni elintavoissamme ei ole huomauttamisen varaa enkä niitä muuttaisi, ja kenellekään muullehan meistä ei mitään haittaa koidu. päinvastoin, tuetaan kansantaloutta kulutusjuhlallamme (eettisellä ja ympäristöystävällisellä sellaisella, toim. huom., kulutusvalintamme ottavat nämä aspektit huomioon).

lapsemme on hoidossa vain 5-6 tuntisia päiviä, koska työskentelen osapäiväisesti, että lapsen etu tulisi otettua huomioon myös. sitä paitsi HALUAN viettää lapseni kanssa enemmän aikaa kuin mihin pystyisin, jos työskentelisin kokopäiväisesti.

on halua näyttää ja päteä. Siksi talon pitää olla iso ja auton uusi, vaikka velkarahalla.



Omassa tuttavapiirissäni on perheitä laidasta laitaan. Pienituloiset elävät kaikista leveämmin 300 neliön talossa ja ajavat katumaasturilla. Ihmettelevät sitten, että miksi lääkäripariskunta osti " vain" vanhan rintamamiestalon ja remontoi sitä, minkä jaksavat.



Olen ainakin itse ajatellut, että elintasoa halutaan kasvattaa hinnalla millä hyvänsä. Niillä, joilla oikeasti siihen on varaa, ei ole suuremmin mielenkiintoa statussymboleihin.