Lue keskustelun säännöt.
G: Onko sinusta ollut työläämpää olla kotiäitinä vai töissäkäyvänä äitinä?
25.09.2007 |
Monet tuttavani ovat menneet tänä syksynä töihin. Kotona ollessaan he huokailivat ajan vähyyttä ja kotitöiden määrää. Nyt huokailu on kaksinkertaistunut. Tuntuu heidän puheittensa mukaan suorastaan ihmeeltä, että heillä ja lapsilla on puhtaita vaatteita ja ruokaa pöydässä. Itselläni töihinpaluu siintää vasta parin vuoden päässä, mutta kiinnostaisi todella kovasti tietää, kuinka kanssasisaret ovat kokeneet tämän asian. Kiitos :)
Kommentit (51)
kaikki se mihin ennen oli aikaa kokonainen päivä, pitäisi nyt tehdä tunnissa tai parissa. Ihan mahdoton yhtälö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli teen sekä töitä että hoidan lapset.
fyysisesti mutta kotiäitinä huomattavasti raskaampaa henkisesti. Parisuhde lujilla, kun on hermot kokoajan niin kireellä. Ja kotiäitinähän olen ollut vasta 3 kuukautta. Pitäisi sinnitellä ainakin vuosi vielä.
Vierailija:
mutta henkisesti PALJON rankempaa oli olla kotona!
Se yksinäisyys oli jotain kamalaa :(
yksitoikkoiset päivät, tuntui että seinät kaatuu päälle.
Vaikka työ on aika vaativaa, voin paaaaaaljon paremmin (ja sitä kautta koko perhe) kun saan välillä tehdä ja ajatella yksinomaan aikuisten asioita.
kotiäitinä jaksan pitää yllä laajaa sosiaalista verkostoa toisin kuin työssä käydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan paras on tämä kompromissi, osa-aikatyö!!! Nyt on aikaa olla lasten kanssa, tehdä omia juttuja, pitää koti siistinä, tavata ystäviä ja silti pysyy mukana työkuvioissa ja saa älyllisiä haasteita.
SUOSITTELEN!!!
Fyysisesti ja henkisesti paljon raskaampaa olla rankassa ja vaativassa työssä perheellisenä ,kuin kotona. Kotona oli aikaa ja hermot lepäsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikaan ei minusta erityisen työlästä, molemmissa omat puolensa ja puolensa. Homma lähtee lapasesta vasta kun joku on sairaana.
Tosin mies oli tuolloin hoitovapaalla ja teki ison osan kotitöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsen muutenkin omaa aikaa ja työssä ollessani jaksan olla kotona paremmalla tuulella.
Vierailija:
mutta henkisesti PALJON rankempaa oli olla kotona!
Se yksinäisyys oli jotain kamalaa :(
yksitoikkoiset päivät, tuntui että seinät kaatuu päälle.
Olen ollut vain työssäkäyvä lapseton ja työssäkäyvä odottaja. Jos vertaan näitä kahta kotona lapsen kanssa olemiseen, niin kyllä lapsen kanssa oleminen voittaa työn helppoudessaan ja vaivattomuudessaan 6-0!
En edes halua ajatella millaista elämä on sitten kun töihinpaluu koittaa.
Nyt ei ole mikään kiire saada lasta ulos ovesta aamulla puoli kahdeksaan mennessä, ei ole juostava kieli vyön alla työpäivän jälkeen kaupoissa ja kiirehdittävä ruoanlaittoon.
Ollaan rauhassa kahdestaan ja kauppoihin lähdetään vasta kun ekat päikkärit on nukuttu. Kun mies tulee töistä, on ruoka valmiina, ja ilta aikaa olla perheen kesken.
Ja minä ainakin nautin siitä, ettei ole hälinää ympärillä, kun monta vuotta ehdin tottua siihen, että ympärillä on aina kymmenkunta aikuista 8 tuntia päivässä. Ihanaa, ettei nyt ole ainuttakaan!
Paitsi sitten kun mies tulee kotiin :)
Minusta ei ole henkisesti rankkaa olla kotona lapsen kanssa kahdestaan, tai kolmistaan, sitten joskus kun saamme toisen lapsen.
Olen kyllä luonteeltani vähän erakko, että minusta on kivaakin kun ei tarvitse tuntikausiin puhua muiden kuin lapsen kanssa. Mitä nyt pari kertaa viikossa käydään muskarissa ja perhekerhossa, jossa tavataan toisia. Lapsi on vielä niin pieni, ettei ole hiekkalaatikkoiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan lapsen jälkeen kotona olo oli taivaallista, aikaa oli kaikkeen kivaan ja oli helppo lähteä kaupungille shoppailemaan, jne.
Toisen ja kolmannen lapsen jälkeen ei voinutkaan enää nukkua päiväunia vauvan kanssa samaan aikaan ja oma aika poistui kokonaan. Koti oli aina siisti ja ruoka itsetehtyä, mutta kaipasin vapautta ja omia juttuja. Rankinta oli juuri se kun huonosti nukutun yön jälkeen piti päivällä jaksaa tehdä jotain lasten kanssa eikä sanut hetken lepoa.
Töihin meno oli aluksi tosi kivaa. Kotikin oli siisti kun kukaan ei päivällä sotketunut ja illalla kaikki oli aika väsyneitä eikä ollut mitään isoja leikkejä. Mutta sitten kun töissä alkoi kiire ja tuli pari työmatkaakin, niin se rankkuus alkoi näkymään. Ensin annat kaikkesi töissä, sitten lapset hoidosta, kotiin laittamaan ruokaan ja viemään lapsia harrastuksiin. Pyykkiä pitää päivittäin pestä ja tunnit meinaa väkisin loppua kesken. Huomasi ettei se työ olekaan sitä omaa aikaa jota on hakenut ja sitten aloitin harrastamaan kuntoilua. Nyt sitten on jatkuvasti niin kiire johonkin, että ei meinaa millään jäädä energiaa parisuhteelle. Eli kun lapset on nukkumassa ja kaikki iltatoimet tehtynä, niin itsekin on niin poikki että simahtaa heti.
Jonkun mainitsema osa-aikaisuus ei meidän firmassa ole ratkaisu kun aikoinaan yritin pitää perjantait vapaana, niin huomasin että tein viiden päivän työt neljässä :(
Työssä ollut vuoden lapsien jälkeen. Ja on rankempaa:
Kun on kotona voi kaikessa rauhassa tehdä kotityöt kun jaksaa/haluaa. Voi jättää kaiken kesken ja juoda kupin kahvia tai mennä ulos, ehkä kahvittelemaan kaverin kanssa. Itse sain kotona ollessa pidettyä suhteita toisiin kunnossa. Suunnittelin etukäteen menoja ja tekemisiä niin ei ole kitunut kotona.
Siivoamiset oli MILTEI kaikki minulla kotiäitinä, koska olenhan kotona. KUN mies tuli kotiin niin tehtiin yhdessä. Nyt kun molemmat on töissä niin siivous kuuluu molemmille, ei niin että MINUN kuuluu naisena siivota kaikki 2 tunnissa (tosin, en koe että yhden tai kahden kodinkoneen käyttö olisi raskasta tai aikaavievää)...
Harrastuksista pidetään kiinni! Molemmat vanhemmat menee omissa riennoissa ja niihin tuetaan toista.
Kotona olevalle juuri se oleminen on raskasta. Jos väsyy niin toki toinen ottaa enempi vastuuta perheen hommista!
Oma työni on fyysisesti todella raskasta. Mutta työt jää työpaikalle! Tein osittaista hoitovapaata ja suosittelen sitä jos siihen mahdollisuus!
Kotona pidin itseäni luumuilijana, töissä ollessa tunnen että " pitäisi olla kotona lapsien kanssa" . Mutta tärkeintä ei ole se onko kotona vai töissä vaan se miten asiat hoidetaan ja ollaanko onnellisia. Minulle on hyvin vähän merkitystä sille miten usein meillä siivotaan, vaan se että kaikki voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen mulla oli koko päivä aikaa, olin lasten kanssa, tein kotihommat, kävin kaupassa, laitoin ruoat, vahdin läksyt jne. ja kerran pari meninkin sitten harrastukseeni iltaisin. Nyt ei mikään harrastus tule kysymykseenkään, aina on kiire ja tunnit loppuu ihan kesken. Mulla on ainakin sellainen työ, että sitä ei koe omaksi ajaksi, kun siellä on koko ajan kiire, vessassakäynti tai ruokatunti on ylellisyyttä, jota ei juurikaan ole, ja työmatkatkin on aina kiireessä tehtävä.
minusta oli työläämpää olla kotiäiti. Nyt kun olen töissä, niin minusta on ihanaa, että ajatukseni pyörivät muissa asioissa kuin siinä, mitä teen tänään ruoaksi.
Minulla on se etuoikeus, että teen töitä kotoa käsin. Pyykkikonee pyörii joskus päivällä. Äskenkin otin nokkaunet... Mutta en kuitenkaan kotitöitä tee päivällä paljoa, koska sehän on työajasta sitten pois.
Kuten moni onkin sanonut: työpäivän jälkeen alkaa kotona toinen työpäivä. Ja nyt kun lapsilla rupeaa olemaan enemmän harrastuksia, pitäisi ensin ehtiä tehdä kotityöt, sitten kuskata lapsia harrastuksiin. Omille harrastuksille ei yksinkertaisesti jää aikaa.
Kotitöiden tekemisen lisäksi joutuu aina sanaharkkaan töissäkäyvän miehen kanssa siitä, kenen ne pitikään tehdä nyt kun ei ole ns vastuuhenkilöä :(
Toki pyykinpesuja on yhtä paljon, mutta ruuanlaittoa ja siivousta on vähemmän. Jos lapset syövät tarhassa aamiaisen, lounaan ja välipalan, niin sinulle jää vain päivällisen ja iltapalan valmistamiset. Toisaalta kun lapset ovat päivänsä tarhassa, niin sotkua syntyy merkittävästi vähemmän.
Entäpä jos harrastaisit samanaikaisesti lastesi kanssa? Kun viet lapset muskariin/tennikseen/mihin ikinä, niin mene samalla itse juoksulenkille, omalle soittotunnille tai kuntosalille. Pienellä järjestelyllä nämä kaikki voivat onnistua.
Vierailija:
Kuten moni onkin sanonut: työpäivän jälkeen alkaa kotona toinen työpäivä. Ja nyt kun lapsilla rupeaa olemaan enemmän harrastuksia, pitäisi ensin ehtiä tehdä kotityöt, sitten kuskata lapsia harrastuksiin. Omille harrastuksille ei yksinkertaisesti jää aikaa.
Silti nautin työpäivistä, kun kukaan ei ole roikkumassa jalasta ja haluamassa mitään 8h+matkat! Kotona ollessa on siis mielestäni " helpompaa" .
Molemmat vaan on niin erilaisia... Kotona on työlästä keksiä kokoajan tekemistä ja olla valmiina 24/7 antamaan virikkeitä. Että siis molemmat ovat tavallaan rankkoja.
Niille kotiäideille nostan hattua, jotka jaksavat _oikeasti_ tehdä lapsen kanssa jotain kokoajan jne.. Musta ei ollut siihen
mutta henkisesti PALJON rankempaa oli olla kotona!
Se yksinäisyys oli jotain kamalaa :(
yksitoikkoiset päivät, tuntui että seinät kaatuu päälle.