Yli 6kk vauvaa yrittäneet, tulkaa tänne!
En ainakaan näin äkkiseltään löytänyt itselleni sopivaa pinoa, joten tulkaa tänne vaihtamaan ajatuksia. Tai ohjakaa sopivaan pinoon.
Musta on eri asia onko yrittänyt 2kk vai yli tuon puoli vuotta vauvaa. En tiedä onko se raskaus sitten rakkaampi? Mutta enemmän katkeria menkkojen aloituksia keritään kokea kuin ne joilla tärppää nopeasti.
Itselläni on tuo 6kk juuri täynnä, eilen alkoi menkat. Jotenkin toi 6kk raja tuntu maagiselta, ajattelin että siihen mennessä tärppää. Mutta ei. Eilen tuli monia katkeria kyyneleitä ja tänään mieliala on ollut todella alamaissa. :(
Mulla on yksi raskaus takana, kaksoset 02. Siihen meni just toi 6kk että tärppäs, joten senkin takia ajattelin että vaan 6kk menee. Mutta ei.
miten ihmeessä tästä jaksaa piristyä ja jaksais harrastaa jotain parin viikon päästä?
Kommentit (14)
Tätä kaipasinkin. Kuukausien laskeminen ja " voisin olla raskaana just nyt" ajatukset ovat vähitellen käyneet yhä harvinaisemmiksi ja ihan pikkuisen olen jo uskaltanut miettiä, että tarvittaisiinko tässä jossain vaiheessa jotain apuakin. Minusta on hyvä ajatus koota tämän teeman alle joukkoa. Ei siksi, ettäkö kuume olisi yhtään sen kovempi, mutta koska kuukaudesta toiseen en haluaisi hyppiä noissa lasketun ajan mukaan kootuissa ryhmissä. Varoitan vain jo valmiiksi, että olen aikamoinen tuuliviiri kirjoitteluiden suhteen ja saatan pitää hiljaisuutta pitkäänkin välillä.
Meillä tästä aiheesta on känisty useita vuosia, mutta yritystä on takana vasta se puoli vuotta. Kuvittelin myös ennen, että kyllä meillä alle puolen vuoden tärppää ja yrityksen alussa arvioin, että viimeistään kesällä ollaan saatu jotain aikaiseksi. Kuvittelin myös, että pelkkä yrittäminen on ihanaa, koska voi haaveilla ja elätellä mahdollisuutta mielessään. Nyt tunnen kiertoni ja kehoni niin tarkasti, että tiedän tarkalleen tilanteen eikä jossitteluille juuri ole jäänyt tilaa. Ensimmäisestä kierrosta tärppäsi kyllä heti, mutta se päättyi jo ensi metreille. Nyt tiedän siis myös, ettei plustesti tarkoita vielä mitään. Ja ymmärrän hyvin silti, että puoli vuotta ei ole vielä pitkäkään aika, eikä itsesääliin kannattaisi vielä vaipua.
Uskon tietäväni miten pettynyt olit. Minulle neljäs kierto oli kauhea pettymys, koska olin niin varma, että alkaa tapahtumaan. Viides taas ei tuntunut missään, kun en jotenkin enää odottanut mitään. Ai mitä lapsia, eihän semmoiset kuulu meidän todellisuuteen. Tutui ihan absurdilta, kun mies jotain viittasi, ettei lomamatkoja kannata suunnitella nyt kovin pitkälle. Tässä kierrossa onkin sitten möröt alkaneet heräillä ja olen huolissani vähän kaikesta.
..tähän pinoon kuuluva! Pikku-kakkosta ollaan yritetty vuoden vaihteesta saakka, niiin kovin pitkän aikaa jo. Esikko sai alkunsa n.4 kierrosta, joten en minäkään ajatellut että näin pitkään saa kakkosta ootella...Ja vielä vaan oottelu jatkuu. Mulla on pitkä kuukautiskierto, joka tietty hankaloittaa raskautumista. Mutta, tuttua on siis nuo pettymykset tädin kurvattua paikalle. Kyllä se vetää mielen totaalisen matalaksi ja itku pääsee. Nyt tuntuu jo mielessä sellainen pakokauhu välistä, että apua jos sitä lasta ei tosiaankaan kuulu. Kiva että on kanssasisaria, joiden kanssa jakaa näitä tuntemuksia...
Johanniina kp 40/ ? yk n.7
Eli meillä kolmatta minulle toista miehelle yritetty " epävirallisesti" jo vuosi ja " virallisesti" vuoden alusta. Ja voin kertoa, että olen rikki!!! Yhteinen lapsi sai alkunsa ekasta kierrosta ja nyt ei kuulu mitään! Olen vielä kotona, mikä mielestäni pahentaa asiaa, koska on paljon enemmän aikaa miettiä ja ajatella asiaa " kaiken" aikaa. Olenmn käynyt asian tiimoilta gynellä ja nyt just tänään olin viimeisessä verikokeessa, nyt ensin katsotaan ovuloinko, lääkärin vastaanotolle menen taas marraskuussa. Ihana jos tästä tulis vertaistuki ryhmä kelle purkaa surujaan, kun tuntuu että asia todellakin jo hallitsee elämää suuremmassa määrin ja kuten tiedämme, se ei ainakaan edesauta raskautumista! Mutta tämä tältä erää. =)
Meillä on kakkosen yritystä takana reilut puoli vuotta, nyt meneillään yrityskierto numero 8. :( Kuukausipinoihin ei innosta mukaan lähteä, kun niin monta kertaa on jo itsekseen tietyn kuukauden vauvakuukaudeksi miettinyt ja pettynyt taas.
Kuukaustisten alkaminen on joka kerran suunnilleen katastrofi, mutta jotenkin se mieli taas alkaa onnistumiseen uskomaan uuden kierron kuluessa..
miranda-neiti kp (pitää oikein laskea...) 14/27-29
On odoteltu jo 7kk. Nyt menossa kahdeksas kierto ja epätoivo alkaa heräillä. Mulla ilmeisesti jotain häikkää hormoneissa, kun tiputtelu alkaa usein 3-4 päivää ennen oikeita kuukautisia, eli kierto jää tosi lyhyeksi. Gyne oli sitä mieltä, että keväällä vasta tutkitaan, siihen asti voi odottaa huoletta...niinpä " huoletta" . Ykkönen sai alkunsa kolmannesta kierrosta, joten vähän outoa. Ei kehtais taas uutta lääkäriaikaa tilata, kun on näin hysteeristä touhua.
Tietääkö joku tai onko kokemusta hormonien palautumisesta imetyksen jälkeen? Imetin vuoden ja sen jälkeen on iho-ongelmaa jne ollut, mitä ei muutoin ole ollut. Ovulaatiot ilmeisesti palaavat silloin, kun kuukautisetkin alkavat (lääkäri sanoi) ja niitä on jo neljä tikuteltukin.
" Kakkosen kyselijöille" , eli sukulaisille ja kavereille olemme aikoneet kertoa faktat ja sanoa, että kerromme varmasti kun on jotain kerrottavaa, loppuuhan kyselyt. Mutta nyt voi nauttia tosta ykkösestä täysillä ja satsata häneen kaiken :)
Soffie ja odotus
Kahdeksas yk menossa (vaihteeksi) ja niin selvästi tunnen miten huomenna kalenterinkin mukaan alkavat menkat todella alkamassa taas kerran.
On todella masentavaa, vaikken ehkä saisi valittaa, kun 2 lasta jo olemassa, mutta kun haaveilin että edes kerran pääsisi vähällä yrittämisellä. Molempia edellisiä sai yrittää melkein kello kourassa toista 8 toista 9 kk. Ja nyt ei sen nopeammin onnistu, jos ollenkaan (olen jo 39v.) vaikka tunnen kroppani paremmin kuin koskaan. Ovis tuntuu tosi selvästi jne.
Todella pahoillani olen teidän kaikkien puolesta, jotka olette yrittäneet turhaan jopa vuosia, kun jopa minusta on niin ikävä kuulla kun ihmiset spekuloi, että yrittäiskö tyttö- vai poikatekniikalla ja mikä olis hyvä ajankohta vauvalle.
On se niin väärin, ettei kaikki voi saada inhimillisellä yrittämismäärällä haluamaansa lapsilukua itselleen.
huuh, tulipa tilitettyä, mutta kun aina ei ole kivaa eikä jaksa olla positiivinen, kun kovasti haluaisi lisää perheenjäseniä.
Tsemppiä teille muille
Tänään alkoi taas noi pirun kuukautiset, vaikka torstaina olis vasta ollut aika tulla, kummallista. itkettää, kaikki alkaa alusta, taas. Viime viikolla mun isäni " uusi" ystävä ilmoitti raskaudestaan (heillä jo yksi yhteinen lapsi). Oli muuten tosi vaikea onnitella. Se oli todella kova paikka, koska olemme kovin läheisiä ja erittäin hyviä ystäviä (tosin eivät kumpikaan tiedä meidän yrityksestä.) Lapsemme ovat samanikäisiä.(meidän kuopus ja heidän esikoinen) Ja juuri hetki sitten olin miehelle puhunut, että tekee kyllä tosi pahaa jos he tulevat raskaaksi. No nyt on vaan yritettävä iloita vaikka tekee tiukkaa. Olen kyllä erittäin iloinen tietenkin heidän puolestaan, mutta, kun ovat niin läheisiä tuntuu, että ihan kuin olis kohtalon ivaa, kun niin " läheltä liippaa" No olipas vaikeasti selitetty.:)
Musta kans tuntuu että tää kolmosen kuumeilu tuntuu kyllä ihan työltä. Ja kun tärppäis sais alkaa suunnittelemaan elämää eteenpäin, koska meidän perhe on sitten tässä. Tuntuu niin pirun vaikealta kaikki.
Ja jotkut varmaan tosiaan ajattelee että mitäs siinä useamman äidit valitatte, teillähän on jo lapsia, mutta ei se vaan niin mene.
Varsinkin jos täytyy yrittämällä yrittää!
minäkin olen kirjoitellut tuolla vilttiketjussa - viime aikoina tosin melko yksikseni...että tervetuloa sinne vaan juttuseuraksi ei ole mikään sisäpiiriketju :o)
Meillä kuumeillaan edelleen pikku kolmosta - kolmosta alettiin yrittää marraskuussa 2005 sen jälkeen olen kokenut plussatestin ilon moneen kertaan ja myös surun siitä kun vuoto alkaa eikä raskaus jatkukaan...
Meillä on ennestään 08/01 syntynyt poika ja mulle on tehty laparoskopia endon takia 2003, jonka jälkeen sain tietää, että olinkin raskaana ja pikku kakkonen poika hänkin syntyi 06/04. Tänä vuonna aloitin endon hoitoon tammikuussa tauottoman e-pillerikuurin, jonka lopetin toiveikkaana juhannuksena. Vielä ei vain haikara ole meitä löytänyt.
Muistan miten 3 vuotta sitten toiverikkaana jaksoin joka kuukausi pinoutua aina uuteen la-pinoon, tädin tultua pinoa vaan vaihdettiin ja uskottiin onnistumiseen. Enää en pinoudu, en uskalla muuta kuin toivoa, että jonain päivänä se vielä onnistuu - raskaus jatkuu loppuun asti eikä jää vaan kahdeksi punaviivaksi testiin...
Vilttiketju oli ja on hyvä pino meille pitkään haikaraa odottaneille, sieltä on saanut paljon tukea ja lohtua vaikeina hetkinä. Toivottavasti löydätte tienne sinne ja saamme vilttikseen taas eloa, alkuaikoina keskustelu oli vilkkaampaa ja oli ihanaa vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, jotka ovat kokeneet saman kuin itse kun syli kaipaa ja sydän tahtoo...
Mukavaa syksyä ja plussatuulahdus teille kaikille!
Viltsu yk-mitälie ja kp-entahdoedestietää
tiedän tunteen - lämmin halaus -
Ja tuo tunne kun joku läheinen kertoo raskaudestaan... se riipii sydäntä niin jotenkin syvältä ja jokaisen kerran jälkeen toivoo, että seuraavalla kerralla on minun vuoroni. Vaikkei ne muiden vauvat meiltä olekaan pois silti tuntuu niin epäreilulta kun meiltä ei onnistu se mikä muilta tuntuu käyvän kuin leikiten...
Ja pahimpia ovat ne lapsentekoekspertit, jotka jakavat auliisti neuvojaan ja vinkkejään miten parhaiten raskaiksi tullaan... minulla on oiva konsti sulkea neuvojan suu kysymällä mitenkäs sitten raskaina pysytään - meillä kun raskaaksi tulo ei ole ongelma vaan se millä sen pienen saisi matkassa mukana pysymään...
Taisin harhautua aiheesta - Voimia kuitenkin tädin löytämille!
Viltsu
Meillä on ennestään 04/04 syntynyt tyttö, joka sai alkunsa toisesta kierrosta. Ajateltiin sitten, että n.kolme vuotta olsisi sopiva ikäero. Tässä on nyt 1,5 vuotta yritetty toista. Yksi tuulimunaraskaus oli alkukesästä, joka todettiin ultrassa viikolla 9, kun menin ultraan kun oireet loppuivat. Nyt olen taas plussannut ja viikkoja olisi 5+2, mutta ihan alussa oli oireita ja nyt ei taas mitään. Olen aivan varma, ettei tästäkään mitään tule. vielä pitäisi pari viikkoa odotella, että kannattaa mennä ultraan tarkistamaan.
Menkathan sitten eilen alkoivat. Mieli on vähän tasoittunut, mutta vitustus on vieläkin päällä. Sekavia tunteita, kun läheinen ihminen miettii että lopettasko pillerit... Ja hän on tullut tosi nopeesti raskaaksi. Tuntu että just, toikin tulee raskaaksi ennen mua. Tuntu että ei silläkään ole oikeutta tulla raskaaksi, JOS en minäkään raskaudu. :/
Ja arvatkaa mitä? mä olen ostanut jo kirppareilta vauvan vaatteita, kun halvalla on löytynyt hyvää! niitä on sit varastossa ja tuolla kaapissa pussissa joitain. Todella hölmöä, mutta kuumeen kourissa tekee hölmöjä juttuja. No, kattelee miestin vauvan vaatteita kaupoissa, mutta ei ole vielä ostanut. Kattelee sit niitä mun ostamia vielä, ja tuumii että näihin pitäis saada täytettä. Järkky. Musta on ihanaa että miehelläkin on vauvakuume, mutta ahistaa hänenkin puolesta kun en pysty sitä vauvaa hänelle suomaan. Ja tiedän että hänkin on pettynyt kun menkat alkaa. Nyt oli suht ok, mutta kk sitten ole äksyllä päällä.
Tervehdys kaikille täältäkin päin. Meillä siis sama tilanne, vauvaa odotettu luoja tietää kuinka kauan, ja edellisen kerran oli se tilanne, että ekaa kertaa elämässäni sain 2 aconin testiin roskishaamut ja oksentelin ihan syyttä suotta. Silloin alkoi toivoa jo olla, mutta menkathan sieltä tuli tai keskenmeno, en halua asiaa ajatella.
Nytten on taas hiilillä päivät. Kp31/26-35 menossa eikä menkkoja näy, jomottaa vatsaa muttei muuta oiretta ole. En ole edes testannut yhtään kertaa juuri siksi, että ne pettymyksen tunteet ovat taas karvaita, kun melkein tiedän, ettei siihen sitä kahta viivaa taida minulle koskaan tulla..Eikä okseta, rintoja ei arista, ei oireen oiretta. Olen ihan varma, että menkat alkavat kohta, ja toisaalta saatan pitkittää niitä tällä piinailullani. Mietin, josko huomenna aamulla tekisin testin, tai sitten en. Ärsyttää koko ajatus.
Oli pakko pitkästä aikaa tulla purkautumaan, kun ahdistaa niin per**leesti.
Voimia kanssasisarille, voi kun edes joku plussaisi lähiaikoina. Siitäkin saa ihania onnentunteita kun lukee miten jotkut jännää ja jännää ja onkin tullut plussa =)
OLi ihan pakko kirjoittaa, kun tuntui olevan niin samanhenkistä sakkia täällä.
Olen 31v. ja mies 28v., meillä hyvin samankaltainen tilanne kuin Villiksellä eli ennestään tyttö 08/04 ja nyt ollaan kohta vuoden verran turhaan yritetty toista. Ehkäisypillerit jätettiin pois vuosi sitten ja nyt ollaan sitten toiveikkaina odotettu kuukausi kuukaudelta, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Olisin halunnut jo aikaisemmin lopettaa ehkäisyn, mutta täytyi hieman ajatella työtilannetta ja sen vuoksi odottelimme viime lokakuuhun ja nyt soimaan itseäni siitä ettemme aloittaneet yritystä jo aiemmin. Jotenkin itsellä oli semmoiset kuvitelmat että kyllä se uusi raskaus sieltä muutaman kuukauden kuluessa antaa itsestään kuulua, mutta eipä niin käynytkään. Ensimmäinen lapsi sai alkunsa yk 5, joten olin kyllä varautunut siihen ettei tärppää heti ihan ensimmäisellä kierrolla.
Viime syksy ja talvi meni ihan rauhallisesti, mutta nyt keväällä iski mahdoton vauvakuume ja sen jälkeen ajatukset ovat olleet vain vauvajutuissa ja mieliala on ollut ihan maassa joka kerta kun kuukautiset ovat tulleet.Missään tutkimuksissa emme ole vielä asian johdosta olleet, mutta täytyypä sitäkin alkaa harkitsemaan jos mitään ei alkaa kuulua.
Töissä velloo mahtavat raskaushuhut vähän väliä ja on aika inhottavaa kun koko ajan kysellään että joko meille toista lasta odotetaan. Odotettaisiinkin HITTO VIE...Asumme pienellä paikkakunnalla ja noita uteliaita kyselijöitä kyllä riittää ihan tarpeeksi ja välillä on todella vaikea olla laukomatta pieniä totuuksia tuollaisille utelioille.
Sori siskot, että tuli hieman katkeraa sepustusta, mutta välillä täytyy saada purkaa hieman itseään ja ketkäpä sen ymmärtäisivät paremmin kuin te.
Iloisia keskiviikkoja kaikille....
Salsa-42 yk.11 kp25/ 30-33?
Täällä on vilttiketju-niminen pino pitkään vauvaa yrittäneille. Valitettavasti pino on viime aikoina hiljentynyt. Osa on raskautunut, osa edelleen toivoo vauvaa (toivonut vuosia..). Itse kirjoittelen sinne vieläkin aika-ajoin, vaikka tärppäsikin vuosi sitten vuoden yrittämisen jälkeen (clomit+inseminaatiohoidolla lopulta). Esikoistakin yritettiin pari vuotta ja clomihoidolla onnistui. Näiden kahden lapsen välillä on 7 vuotta, eikä ehkäisyä välissä. Olis mukavaa, jos vilttiketjukin taas vilkastuisi uusien kirjoittelijoitten myötä. Siitä oli älyttömästi tukea, kun " tuska" oli pahimmillaan. Nostelen pinoa ylös, jos joku vaikka innostuisi. Aina voi toki perustaa uusia pinoja!