///SYYS-04 ALKUVIIKKO\\\

Ja vieläpä tutuille sivuille, mutta eri kohtaan. Loppuun asti en vielä ehtiny itsekään, mutta niin paljon oli hyvää asiaa, että ajattelin vinkata taas teille muillekin. Iteltä ainakin tuppaa unohtumaan, että näitä vois aina välillä lueskella, jos tuntuu, että vanne kiristää päätä tmv



http://vanhemmat.mll.fi/mina_vanhempana/suuret_tunteet.php

Eilen oli taas iltatöitä ja lauantaina taas yksi työpäivä, kaikki tällainen " ylimääräinen" sekoittaa vähän liikaa, kun arkena muutenkin kiirettä piisaa...



Onneksi Typy on ollut hyväntuulinen. Poskinäpyt ovat rauhoittuneet, mutta tänään on tullut taas pitkä naarmu silmän alakulmasta pitkälle poskeen. Hoitaja sanoi, että ehkä tullut päiväkodin pihan pensaasta, mutta aamu-ulkoilussa oli joka tapauksessa tullut.



Harmittaa, kun on tänä aamuna laitettu uusi paita Typylle ja nyt iltapäivällä ei taas löytynyt mistään. Vasta toissa viikon perjantaina katosi päiväkotiin huppari. Nimikoituja ovat olleet ja silti kadoksissa... En ehdi ostamaan uusia sitä mukaa kun joutuvat hävöksiin!!!



Viime syksynä katosi jäljettömiin kolmet sukkahousut.



Niin ja viime viikosta on puuvillapipo kadoksissa. Hatuttaa vietävästi!



Keilin

Mies mökillä kalastelemassa, joten kiirettä pitää..huh...



Kaikenlaisia harrastuksia lapsilla. Antsalla satujumppaa, esikoisella Taekwondoa ja keskimmäisellä luovan toiminnan kerhea. Siihen päälle kaikki vanhempainillat ja muut mahdolliset kokoukset, niin saa tässä vipeltää.



Ensi viikon perjantaina olisi ulkomaille lähtö taas edessä. en ole edes tajunnut, että nyt ollaan jo kohta lähdössä.



Antsa oli tarhasta hakiessa tänään ulkona ilman vaippaa ja kotona pitikin laittaa kaikki vaatteet pesuun, kun pissa oli yllättänyt. Tarhassa on kuulemma koko ajan ilman vaippaa. Huono omatunto, kun en ole kotona jaksanut pitää koko ajan vaipatta. Käy kyllä pissalla potalla harvakseltaan. Pakkohan tuon olisi kuivaksi oppia, kolme vuotta jo.



Viikkopinotkin on muuten ihan kunnioitettavia siihen nähden, että pari vuotta " nuoremmatkin" syysmammat, lokikset ja muut tekevät vain kuukausipinoja, jos niitäkään. Mehän toki olemme omaa luokkaamme, että siinä mielessä.



Hei mentävä..PusiPusi!



Saamuska♥♥♥

Taas se iski kuin märkä rätti vasten naamaa - ihan veltoksi vetävä olo töiden jälkeen. Alkaa näin loppuviikosta olla huumori kaukana kun polkee Onni kyydissä vastatuuleen ylämäkeen kotiin. Nälissään, pitkän työpäivän päätteeksi. Niinpä pääsen huomenna autolla töihin, mies vie Onnin pyörällä.



Huomenna pitäs ehkä siivota tai sitten ei. Ainakin viikonlopun aikana pitää leipoa kaikki synttäreille. Ajattelin tarjota suolasta piirakkaa, coctailtikkuja, jossa lihapullaa ja juustoa (ja jotain vielä?), täytekakkua, omenapiirakkaa tai dallaspullia. Suolatikkuja, itse keittämääni mehua ja limukkaa. En sen monimutkaisempaa. Jos sittenkin siivoais ensi perjantaina, vois jopa olettaa että on puhdasta kun on juhlat:)



Mä taas avaudun ja pyydän vinkkejä näihin meidän iltoihin. Monen monta viikkoa nämä on olleet jo aika hankalia. Oikeastaan kai siitä asti kun Onnille alkoi päiväunet maittaa kunnolla tarhassa. Ihme pomotusta ja vinkumista, mikään ei ole hyvin. Ei vaikka kuinka yritän antaa huomiota ja aikaa iltaisin. Ei sitten mikään auta. Pahimmillaan (tässä eräänä yönä, kun Onni pitkästä aikaa halus meidän väliin) se vinkuminen on ajankohtaista myös yöllä. Alkaa kätistä, jos peitto on huonosti tai mikä vaan, kun tulee väliin. Ja yöllä ei todellakaan ole varaa antaa sen vaan vinkua vaan on pakko kaikkien unirauhan vuoksi palvella ja laittaa peitto oikein jne.



Tänään ei ollut tarhassa tullut uni. Päivä kotona on mennyt ihan loistavasti. Muutamia hupaisia juttujakin. Puhuin vähän Onnin päälle kun se selitti mulle jotain ja se heti sano " ei sun tartte mun päälle puhua kun minä puhun ensin" .



Mutta annas olla kun tulee nukkumaan menon aika. Tietysti juostaan karkuun eikä haluta pesulle yms tavallista. Sänkyyn meno ja vinkuminen alkaa. Minä en halua nukkua. Jos en reagoi, alkaa huuto. Monta iltaa ollaan annettu sen vain huuta vaikka kuinka menemättä huoneeseen. Sitten on käyty huoneessa kuiskaamassa, ettei mitään hätää tms. kun huuto on lakannut tai vaimentunut. Nyt piti sitten uhkailla heti unilelujen viemisellä, jotta hiljeni. Ja kun toteutin sen uhkauksen heti, aika hyvin se huoneeseensa jäi. Yritin äsken viedä yhden unilelun takaisin (ei huutanut) mutta känisi ettei tahdo sitä. Siellä se nyt hakee sitten unta - ääneti toistaiseksi.



JOtenkin alkaa olla ihan kuitti näihin joka iltaisiin tappeluihin. Toivon, että päiväunien rajoittaminen tuo vähän helpotusta, josko se olis väsynyt sitten kunnolla uniaikaan. Mutta mitä muuta??? Yks viikko yritettiin sitä, ettei menty sen huutamisten mukaan mutta ei se mitään auttanut. Ei, vaikka siis koitettiin olla uhkailematta milllään vaan aina rauhallisesti kävi nukutusvuorossa oleva sanomassa, ettei mitään hätää, hyvää yötä. Tää raastaa todella meidän molempien hermoja. Sitten tähän vielä nämä eilisen kaltaiset pyörälenkit, kun huudetaan koko ajan.



Pitäskö luopua siitä, että joka toinen päivä iskä nukuttaa ja sitten vuorostani minä? Vaikka pyrkimys on toimia samalla tavalla joka ilta, olen huomannut että mies puhuu Onnille enemmän kun se vie sitä sänkyyn. Eli pitäskö tässä itse sitten ottaa yks-kaks viikkoa tiukalla linjalla tuo nukutus haltuun. Vai mitä ihmettä???



Eihän tämä maailman vakavin asia ole mutta on se kuitenkin. Jos huuto lakkaa 21.15 niin eipä siinä ehdi muuta kuin pestä hampaat ja mennä itse nukkumaan, että jaksaa nousta töihin. Onneksi ei ole telkkaria, ei ole paineita sen katsomisesta:)





Saako kysyä vielä toista asiaa? Miten teidän tarhalaiset otetaan aamuisin tarhassa vastaan? Vai onko yleensä kukaan ottamassa? Minä olen joku viikko sitten vienyt viimeksi Onnin tarhaan ja silloin Onnia oltiin vastassa ja jäi hyvä mieli kun ei se jäänyt itkemään ollenkaan. Olen jotenkin olettanut, että näin on edelleen. Parina kertana mies on erikseen pari viikkoa sitten sanonut, että jäi itkeen vähän.



Eilen sitten kyselin ja se sanoi, että jää se itkeen. Alkaa aina itkeen sitten kun hän sanoo, että isi menee nyt, heippa. Kun ei Onnia ole kukaan ottamassa vastaan ja se jää ihan orpona siihen seisomaan! Minä vähän kummastelen asiaa, ei minusta ole kiva että lapsi on 2kk käynyt tarhassa ja ihan selvästi viihtyy siellä mutta aamuisin edelleen jää itkemään vain siksi, ettei kukaan ota sitä vastaan ja keksi jotain tekemistä. Vaadinko liikaa, onhan Onni jo kohta 3v? Ajattelin kyllä sanoa heille asiasta sievästi, ovat kyllä aika mukavia tätejä siellä. Ja ovat mun mielestä hienosti huomioineet noin yleensä Onnin hieman aremman luonteen. Niin iloisena tänäänkin kertoi täti, kuinka Onni oli osallistunut leikkituokiolla leikkeihin. Hoitajakin ihan selvästi oli positiivisesti yllättynyt, kuten minäkin.



Tällaista tajunnan virtaa. Kiva, jos joku jaksais kommentoida;)



Allilla taitaa neitipäivät olla aika vähissä! Nauttikaahan sitten siitä the päivästä!



T-P

Tällaista olen kirjoitellut huomenna tasan 3v sitten:

-----



Tikru-Pikru - 28.09. 15:45



Tässäpä tulee yksi syyskuun odottaja. Laskettu aika oli ja meni sunnuntaina, eli nyt ollaan 40+2. Hohhoijaa, jotain kolme viikkoa olenkin jo odotellut, että syntyis jo. Jäin niin aikaisin äitiyslomallekin. Mutta mitään merkkejä ei ole näkösällä.



La-su yönä tosin olin aikasta kipeä ja luulempa että silloin tuo maha-asukki laskeutui taas hitusen alemmas. Ja sitten eilen aamulla vanha vaiva näyttäytyi taas - niksautin niskani suihkussa. Siinä sitten kivusta ulvoessa yritin pukea päälle. Oli siinä kissallakin ihmettelemistä... Ja viime yö meni hyvin pitkälle ähertäessä. Vaikea nousta istumaan kyljen kääntämistä varten kun ei voi kannatella omaa päätään. Onneksi tällä lapsella on myös isä, eli mies sitten avitti. Oli jo jäämässä omaishoitajaksi täksi päiväksi kotiin töistä mutta kyllähän iso tyttö pärjää yksinkin.



Torstaina on neuvola. Huolestuttaa, kun vasta parin viikon päähän suunnittelevat mulle äitipolille aikaa, että sitten vasta katsotaan, MILLOIN käynnistetään. Jokainen ylimennyt päivä lisää huolenaihetta..esikoista kun odottelen.



No, pitää koittaa jotain kotikonsteja sitten. Vaikka seksi, sauna ja siivous onkin jo testattu:)



-----



Siitä on todellakin kolme vuotta! Eilen olis ollut la:)



T-P tässä päivässä

Naapurin lapset kylässä ja pitäis varmaan ruveta iltapalaa laittamaan... että päästään nukkumaan.



Tunsin itseni aika avuttomaksi äitien ja lasten kanssa eilen, mutta ehkä olen kehittyvä yksilö.



mutta kävin vaan ilmoittautumassa....



Mari ja Ee & Aa 1v 2kk

Arki vie ajan ja voimat.Töissä on nyt tosi raskasta!Kotona poika on sopeutunut kouluelämään mutta typy....Tarhassa menee hyvin,nyt mutta illalla saan kaiken harmituksen niskaani.Itku alkaa jo kotimatkalla,tänään puhuin puhelimessa ja typy yritti vain ja ainoastaan juosta autotielle!LAitoin rattaisiin ja siitähän riemu repes :-/

Eilen sanoin et lähen jumppaan ja typy nukkuu kun tulen..kamala huuto et äiti ei saa mennä :-( No,kahen viikon tauko räkiksen takia painoi niskassa ja jumppaan menin.ja ilta oli menny hyvin isin kanssa.Tarvii tuon jumpan et pää tuulettuu!!!



Eilen oliki eka aamuvuoro ja lapset jäi nukkumaan ku läksin,kyllä oli ikävä äipällä!



Saatii eilen uudet patjat,ihanaa :-) Ja huomenna tulee eka tili,vaa 2viikolta mut onhan seki sentäs isompi ku Kelan raha :-)

Ja lauantaina tulee ystävät kylään,juhlitaa typyä myöhässä ku taudit siirtäny vierailua :-) että ei pelkkää väsyvalia tähän..



Syömistä ja soffalle



jatu

Mies just laittaa lapsia nukkumaan.



Tultiin rovaniemeltä vasta tiistai aamuna. Tultiin yö junalla, ei jaksettu lähteä ajamaan. Reissussa välit meni lopullisesti solmuun miehen äidin ja siskon kanssa. Mies ei enään edes halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Ottaa päähän niin sikana.



Veetillä oli 3v. neuvola tänään. Pituutta oli tasan 100cm ja painoa 15,6kg. Aluksi kovasti ujosteli, mutta lopulta teki kaiken minkä pitikin.



Oltiin lasten kanssa itiksessä koko päivä ostoksilla ja kaikkea kivaa löytyikin lapsille.



Veetillä onkin huomenna synttärit. 3 vuotta sitten tähän aikaan kärvistelin kotona supistusten kanssa. Meneepä aika nopeasti.



T-P meillä Veetin päiväkodissa kukaan ei välillä ole ollut ottamassa Veetiä vastaan ja niinä päivinä ei millään sinne haluaisi jäädä. Ja itsellä on tosi pahamieli Veeti sinne jättää. Yleensä kyllä kyllä joku tulee Veetiä moikkamaan ja ohjaa leikkimään, silloin kaikki menee hyvin. Itse olen asista hoitajille sanonut ja sanon jatkossakin jos eivät Veetiä aamuisin moikkaa ja huomio.



siivota pitäis. Lauantaina on synttärijuhlat. Molempien lasten yhteiset. Asunto on ihan kamalan sotkuinen ja pyykki vuori on valtava.



Mutta nyt meen iltapalalle.



Öttis, Veeti, Venla

Ja heti alkuun, vapaaehtoisesti en ole valveilla tähän aikaan. Normaalisti korkeintaan tähän aikaan vaihdan asentoa sängyssä ja jatkan kiltisti unia. Töissä olen. Onneksi on hiljaista ja rauhallista...



Ei kait me nyt sentäs kuukausipinoihin siirrytä, eihän? Jokainen lupaa edes sanoa böön. Eikös vain!



T-P. Meillä tarhassa tulee aina joku hoitajista vastaan, kun lapset sinne menee. Riippumatta ajankohdasta. Aina on joku tutuista hoitajista vastassa, sanoo huomenet tai muut hyvän päivän toivotukset lapsille. Joteskin tuntuisi hurjalta, ettei kukaan huomioisi pientä kun sinne menee...



Yritän tulla paremmalla aikaa pinoilemaan, ehkäpä jo viikonloppuna...? Toivossa on hyvä elää, josko olisi paremmin aikaa. Näin neljän aikaan aamuyöstä alkaa silmät hyppiä hauskasti riviltä toiselle...



Voikaa hyvin!



Mimmu, the yötyöläinen