Erosta..

eli kun KONKREETTISESTI pitää laittaa asunto myyntiin, sopia tavaroista ja käytännön asioista.

Ota päivä kerrallaan mutta älä pelkää tehdä päätöksiä kun tilanteita eteen tulee.

Kiitos kun jaksoit vastata, saat tuon eron vaan kuulostamaan niin helpolta. Miten kerron sukulaisille ja ystäville? Kukaan ei ole ollut tietoinen, että meillä menee huonosti.. Pelottaa jäädä yksin. Se on se päälimmäinen tunne. Läheisin ystävä muuttaa pois paikkakunnalta kuun vaihteessa, haluaisin sanoa hänelle, ettei mene. Pelkään niin..

Kannattaisi huolestua, jos ero ei tuntuisi miltään, teillä on sentään yhteinen lapsikin.

Kunhan tulee maanantai, voit alkaa selvittämään asuntoasiaa ja muita käytännön asioita. Käytännön järjestelyt vievät varmasti voimia, mutta pitävät kiinni elämässä. Kun saat ne järjestettyä, epätietoisuus tulevasta alkaa varmaan hieman hälvetä. Epätietoisuus on usein pahinta. Ethän voi edes kuvitella tulevaisuutta vielä, kun et tiedä, missä tulet asumaan ja miten muut järjestelyt sujuvat.



Kaikki selviää vielä, pikkuhiljaa elämä palaa taas jonkinlaisiin uomiin, usko pois.

Vierailija:

Kiitos kun jaksoit vastata, saat tuon eron vaan kuulostamaan niin helpolta. Miten kerron sukulaisille ja ystäville? Kukaan ei ole ollut tietoinen, että meillä menee huonosti.. Pelottaa jäädä yksin. Se on se päälimmäinen tunne. Läheisin ystävä muuttaa pois paikkakunnalta kuun vaihteessa, haluaisin sanoa hänelle, ettei mene. Pelkään niin..

Ei ollut tarkoitus sanoa eroa helpoksi. Omakohtaista kokemusta ei ole, olen vaan yrittänyt olla tukena kahdelle tilanteessa olleelle ystävälle ja huomannut, kuinka tuo vaihe on raskas. Mielestäni ei ole tarpeen kertoa sukulaisille ja ystäville ennen kuin olet itse siihen valmis. Ja kun sitten kerrot, varaudu että kysyvät miksi. On myös ihan inhimillistä sanoa että tilanne pelottaa, etkä tiedä miten asiat jatkossa asettuvat. Joka tapauksessa sinulla on oikeus päättää mitä/milloin kerrot.

Toinen ystävättäristäni osti omistusasunnon heti, toinen muutti vuokralle. Riippuu varmasti siitä missä asut, mikä asuntotilanne on. Lapselle varmasti järjestyy hoitopaikka tilannekin huomioonottaen. Toisaalta uusi asunto on yksi askel uuteen alkuun.

Tiedäthän myös, että kunnasta/työterveyshuollosta saa kriisiapua myös erotilanteeseen - kannattaa hyödyntää.

t. sama joka vastasi ekana

Et tiedä kuinka paljon muutama sana ventovieraalta ihmiseltä voi helpottaa oloa! kiitos..

Muista kuitenkin että et ole velvollinen selittämään heille mitään ja että kyse on sinun elämästi, ja sinä teet itse päätöksesi. Voin kokemuksesta kertoa, että on hyvin raskasta kun läheisimmät ihmiset arvostelevat ja tenttaavat mutta pysy lujana. Alku on hankalaa ja erosta toipumiseen menee aikaa mutta niin se vain on että aika parantaa haavat.



Voimia!

Huonokin suhde muuttuu paremmaksi, kun sen eteen nähdään vaivaa. Ja te olette eroamassa juuri tyypillisessä pikkulapsivaiheessa, se kun yleensä on kohtalokkain juuri parisuhteelle. Eli olette lankeamassa siihen juuri siihen ansaan, joka turhaan aiheuttaa tuhansia eroja pikkulapsiperheissä vuosittain... Älkää olko keskivertopari, päättäkää tehdä asian eteen jotain! Ihan sen teidän pienen lapsennekin takia!