Millaista on elää suhteessa, jossa mies päättää lopulta kaiken?

Jotain mitä mieleen tulee: itsetunnon puute, nainen ei oikeasti usko itseensä, ihmisenä, äitinä, aviopuolisona, kaverina, saati mihinkään suurempaan ryhmään kuuluvana Tärkeänä Osana. Kehu, kannusta, vihjaa asiasta joka häntä voisi kiinnostaa, joka voisi lujittaa häntä, joka ns. valaisi uskoa.

Joku naisen itsetunnon on murskannut, ja kertomasi perusteella syyttäisin kyllä miestä. Mietippä lähipiirin toimivia suhteita: pitääkö naisen aina vaatia ja kysyä kaikesta, vai osaavatko normaalit miehet ottaa perheen huomioon muutenkin?

Meillä ainakin molemmat automaattisesti keskustelevat toisen kanssa ja varmistavat että molemmat ovat " tasoissa" , eikä kumpikaan yritä jallittaa toista vaikka mahdollisuuksia olisi aivan varmasti.

Olen siis sitä mieltä että miehessä on jotain pielessä. Vaimo on alistettu eikä siksi pysty tekemään mitään tilanteen parantamiseksi.

Vierailija:

Sivusta seurattuna elämä ainakin vaikuttaa oudolta. Vaimo ja äiti siis haluaisi monia asioita perheen elämään. Ihan normaaleja asioita, ei mitään extreme-juttuja. Osa liittyy lasten kasvatukseen (ja yleisen mielipiteen valossa tämän äidin ajatukset on tosi hyviä ja kannatettavia, toisivat lasten elämään rutiineja ja rajoja) ja osa materiaan, matkusteluun jne. Joka tapauksessa tämä vaimo ei osaa, halua tai uskalla näitä asioita miehelleen ehdottaa. Tottelee vain ja myötäilee miehen tahtoa.

Mies ei jaksa pitää lapsille kuria, lapset siis suoraan sanottuna hyppii seinille. Mies on sitten vaimolleen vihainen, kun tämä ei saa lapsia kuriin. No ei saa, kun mies vesittää kaikki kiellot ja säännöt.

Mies vastaa perheen raha-asioista, eikä vaimo tiedä niistä mitään. Saa mieheltä käyttörahaa, joka pitää riittää ruokaan ja lasten sekä vaimon hankintoihin. Vaimo ei siis tiedä yhtään muusta rahasta. Siis että onko heillä tiukkaa vai meneekö hyvin. Tästäkin hän harmittelee säännöllisesti.

Perheenä eivät käy ikinä matkoilla, eivät kotimaassa eivätkä ulkomailla. Koska miestä ei huvita. Lapset ei pääse eläintarhaan eikä huvipuistoon. Ainoa missä käydään lomilla on mummola (miehen koti) ja sinne mennään sitten aina kun vain mies niin tahtoo, eli aika usein. Kaikki pyhät vietetään siellä, iso osa lomista, monet viikonloput. Tämäkin harmittaa vaimoa. Hän ei kuulemma haluaisi. Mutta kun mies haluaa.

Ihan oudolta kuulostaa sivusta seurata. Mies ei ole mitenkään uhkaava, siis ei ole väkivaltainen fyysisesti tai henkisesti (tai ainakaan en tiedä siitä...), siis mies vaikuttaa aika ujolta ja leppoisalta tyypiltä. Jotenkin tuntuu että vaimo vain yksinkertaisesti _haluaa_ olla miehen käskytettävänä, sillä mies ei kyllä kovin voimakastahtoiselta näin muuten vaikuta. Siis ihan suoraan sanottuna uskon, että jos vaimo vaan jostain asiasta sanoisi, niin mies antaisi periksi. Mutta kun ei sano!!! Valittaa vaan sitten muille, miten se ja se juttu on pielessä.

Minkälainen nainen antaa elämänsä lipua tällä tapaa ohi? Antaa miehen päättää ihan kaiken.