Onko kellään muulla tallaista...
Mulle on alkanut nyt aivan lähiaikoina, kun viikot on lisääntyneet ja synnytys lähestyy, tulla sellainen kamala pelko et syystä tai toisesta menettäisin vauvan. Neuvolassa kaikki on ollu kohdallaan ja vauva liikkuu hyvin mut jotenkin on vaan se pelko et kun se tulee masusta pois niin kaikki ei olekkaan hyvin. Jotenkin tuntuu et pelkoa lisää vielä se kun yritettiin tätä toista melkein kolme vuotta ja nyt kun se olisi syntymässä niin voiko olla mahdollista et me saataisiin se.
Monesti vielä mieleen nousee se et jos jotain sattuisi niin kuinka asiasta kertoisi melkein viisi vuotiaalle isosiskolle joka odottaa vauvaa kun kuuta nousevaa. Kaikista pahimmalle tuntuu kun välillä kun on omissa oloissaan esim. yöllä niin nousee ajatus kuinka kirjoitan kavereille ja sukulaisille viestin et meille tulikin enkeli vauva.
Mulla oli eilen neuvola ja ajattelin puhua siellä asiasta ja sit siellä olikin sijainen. Päätin et en sano mitään mutta sit kun se täti kysy et miten oot voinu niin purskahdin itkuun ja kerroin tunteistani. Ärsytti kun se ei sanonu oikein mitään koko asiaan katteli vaan konettaan siinä ja hymyili ja tokas vaan et kun kattoo näitä sun neuvolan seuranta juttuja niin kaikki on ollu ihan hyvin.
Itsestä tää tilanne tuntuu ahdistavalta.
Mannukka rv 36+6
Kommentit (3)
Ihana lukea, että en ole ainut. Mä välillä olen ihan paniikissa asian kanssa ja jos suunnittelen ristiäisiä, hetken kuluttua löydän ajattelemasta pikemminkin vauvan hautajaisia. Mullakin on kaikki ollut tähän asti todella hyvin raskaudessa. Meilläkin takana sekä lapsettomuutta että keskenmenoja. Tässä lapsiasiassa itsetunto on siis todella matala. Toisilla taas esimerkiksi sama ongelma voi olla parisuhteessa, töissä, töiden saamisessa tai muussa asiassa, jossa on kokenut useita pettymyksiä/menetyksiä. Minulla suurimmat pettymykset on tuottanut raskaudet/raskaudettomuus - ja siksi on kokoajan suuri pelko siitä, että tämäkin epäonnistuu. Asiaa ei ole yhtään helpottanut se, että tuttavapiirissäni on menehtynyt puolen vuoden aikana 3 vauvaa kohtuun viimeisillä raskausviikoilla.
Miten sitä voisi ajatella positiivisesti. Odotat kuitenkin nyt lasta. Mä olen ajatellut, että kyllä sillä lapsella on oikeus siihen, että vanhemmat ajattalevat asiasta tosi positiivsesti, valmistautuvat elävän lapsen syntymään. Jos itse olisin omassa mahassani, olisin varmasti pettynyt siitä, että äiti ei uskalla iloita minusta. Ja lisäksi voi ajatella, että onhan tämä elämä mahassakin jos itsessään tosi arvokastallään , siitäkin kannattaa nauttia. Ja toisaalta jos niin hirveän pahasti kävisi, että vauva menehtyisi niin se olisi aivan oma surunsa. Etukäteen sitä ei voi varmasti surra ja huolehtia. Siis surua ei varmasti vähentäisi se, että sitä on etukäteen jo pelännyt ja surrut.
Fakta on se, että noin 1 % lapsista kuolee kohtuun. (noin 500 vuodessa). Se tuntuu paljolta mutta todelisuudessa 99 % vauvoista syntyy elävinä. Mä olen miettinyt, että suurempi todennäköisyys olisi sillä, että minä saisin syövän, esikoiselle tapahtuisi jotain kauheaa, puoliso sairastuisi vakavasti -- enkä niitäkään pelkää kokoajan. Miksi tästä asiasta tarvitsee tehdä itselle peikko.
Juttelin asiasta oman lääkärini kanssa ja hän sanoi, että pelko on aivan normaalia. Sitä kun ei pysty itse aiheuttamaan/edistämään asiaa niin ilman muuta se pelottaa. Ja toisaalta kun monet asiat ovat menneet tässä elämässä niin hyvin, ajattelee että miten tämäkin voisi mennä.
Paljon lämpimiä ajatuksia sinulle.-.. Minulla pelot ovat raskausviikojen myötä välillä helpottuneet, välillä lisääntyneet.
Pelonsekaisin tuntein edelleen, vaikka loppu jo ihan käsillä.
rv 40+1
Niin siis voit pyytää ilman muuta lähetettä myös pelkopolille neuvolasta, jossa saat jutella lääkärin kanssa. He voivat varmistua siitä, että sikiöllä oikeasti on kaikki hyvin. Pelon vuoksi voidaan synnytys myös tarvittaessa käynnistää. Joka tietenkään ei sinällänsä ole kauhean järkevää. Itse kävin 37 viikolla yksityisellä lääkärillä, joka katsoi kaikki virtaukset kasvun yms. ja sanoi sen jälkeen, että ei pitäisi olla mitään hätää.. ellen sitten joudu johonkin onnettomuuteen.
teille molemmille. Oli ihana kuulla et muillakin on samanlaisia pelkoja. Jotenkin Helpotti omaa oloa lukea teidän kommentteja ja tosiaan kun puhuu asiasta ääneen niin kaikki alkaa näyttää valoisammalta. Huomenna olen menossa ultraan sekin varmasti osaltaan jännitti ja nyt sit tietää et huomenna näkee taas vaavin.
Hauskaa loppu odotusta molemmille1
En tie onko jotain " itsesuojeluvaistoa" tai jotain..varmuudeks sparraa itteensä jos kumminkin käy jotain?? Huomaan kanssa joskus miettiväni just tota että miten sit ilmottaa enkelivauvasta yms..
Tuo fiilis että voiko meille muka tulla terve elävä vauva fiilis tuntuu olevan tosi monella varsinkin usemman odottajalle..Meille on nyt tulossa kolmas (tai neljäs..yks km) ja onhan se vaikee kuvitella että meille kolme tervettä elävää vauvaa suotas. Ymmärrtänet mitä tarkoitan =)
Toki ihan noin kovaa pelkoa mulle ei ole iskeny kun sulla mutta kyllä synnytyksen täälläkin lähestyessä huomaa asiaa enemmän pohtivansa, mikä varmasti on ihan luonnollista. Tuntuuko muuten että helpotti kun sano " ääneen" miltä tuntuu ja millasia ajatuksia on? Mulla ainakin jo se monasti helpottaa!!
Mua on myös helpottanu se kun mies mun alakuraskauden peloissa sano mulle että " kulta, murehditaan sitten kun/jos on murehdittavaa..nyt ollaan onnellisia ja nautitaan niin kauan kun se meille suodaan..ei tuhlata kaikkea aikaa murehtimiseen" Tää siis helpotti mua ja jotenki anto luvan nauttia eikä varmuudeks murehtia.
Tuon neuvolatätsyn reagointi ei tosiaan kyllä ollu asiaan mitenkään ammattimainen, höh!!
Toivottavasti pelko ei vie kokonaan hohtoa loppuraskaudesta!!
Masu 30+1