Lue keskustelun säännöt.
YH:t ja muutkin, jelppiä! : kun isää ei kiinnosta
21.09.2007 |
Tilanne se, että lasten isä on uuden kumppanin löydettyään pikkuhiljaa vieroittanut itsensä lapsista. Asumme samassa kaupungissa, nykyään isä tapaa 1-2x / 2kk. Nuorempi lapsi ei isää osaa sillätavalla kaivatakaan, mutta 8 vuotias osaa ja on kovin surullinen kun isällä ei ole aikaa. Miten olette lasta lohduttaneet tai miten olette asiasta lapselle puhuneet? Minä olen vain ohittanut asian sanomalla, että isällä on kiireitä tms. Olisiko teidän mielestänne minun kohtuutonta pyytää lasta itse kysymään isältä miksi ei kerkeä tapaamaan useammin?
Kommentit (5)
että lapsi on hämillään kun tapaamiset ovat harventuneet, mutta ei hän ota kantaa asiaan. Mua risoo se, että ei voi itse puhua lapsen kanssa asiasta vaan jättää kaiken ilmaan ja mun hartioille. Sanoisi edes itse lapselle, että on kiireinen tms ettei mun tarvis hänen puolestaan valehdella :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 5-vuotias poika saa jutella isästään jos haluaa ja voimme katsoa yhdessä vaikka kuvia. Hänellä on lupa halutessaan soittaa isälleen puhelimellani. Valehtelemaan en kuitenkaan isän puolesta ala,vaan isä saa itse selittää pojalleen, miksi ei jouda viettämään aikaa poikansa kanssa. Minä sitten toimin olkapäänä pienelle pojalle, kun isillä on niin " kiire" =(
Olen muutaman kerran soittanut tulikivenkatkuisen puhelun " iskälle" , mutta ei se mitään ole auttanut. Ilmeisesti on vain hyväksyttävä, että isä saa viettää poikansa kanssa ne parhaat ja hauskimmat hetket (pojan mielestä) ja minä olen se vähemmän mielenkiintoinen sääntöineni ja ruoka-aikoineni.
En voi muuta, kuin toivoa teille parasta. Lapsilla tuntuu olevan velvollisuus isäänsä, mutta isän ei ole pakko tavata lapsiaan, jos ei halua (tai on liian kiire..). Tosin 5-vuotiaani teki viimeksi päätöksen olla menemättä isänsä luo, kun häntä ei huvittanut. Eli ehkäpä lapsetkin näkevät isän kiireen taakse..
Omieni isä ei tapaa heitä lainkaan. Onneksi lapset olivat eron aikaan vielä niin pieniä etteivät juurikaan osaa kaivata. Ainoastaan joskus isä tulee keskusteluihin.
Mitään muuta et oikeastaan voi tehdä kuin puhua isän kanssa mutta et voi häntä " pakottaa" jos toinen ei halua nähdä lapsiaan useammin. Surullista se kyllä on.
Vierailija:
Omieni isä ei tapaa heitä lainkaan. Onneksi lapset olivat eron aikaan vielä niin pieniä etteivät juurikaan osaa kaivata. Ainoastaan joskus isä tulee keskusteluihin.Mitään muuta et oikeastaan voi tehdä kuin puhua isän kanssa mutta et voi häntä " pakottaa" jos toinen ei halua nähdä lapsiaan useammin. Surullista se kyllä on.
ei tulisi mieleenikään pakottaa. Itseasiassa tuntuu, että ois parasta kun jättäisi meidät rauhaan kokonaan :/ on niin kamalaa kun lapsi ikävöi, monesti itkeekin iltaisin ikäväänsä. Se on todella kauhea tunne kun ei voi asialle itse mitään ja pienellä on paha olla ;-/
upup