Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla " hyvillä ihmisillä" tällaista syndroomaa?
21.09.2007 |
Olen siis kiltti ja kunnollinen ihminen, mutta en ollenkaan siedä sitä että " jään kiinni" jostakin mikä ansaitsee moittimista. Esimerkiksi kun poikani melkein 10 v sitten tönäisi erästä tyttöä niin että hänelle tuli haava otsaan. Ja jouduimme sitten pyytelemään sitä anteesi. En ole vaan itse osannut antaa kyseiselle äidille anteeksi sitä että hän " aiheutti kasvojenmenetykseni" moittimalla poikaani tönimisestä sen sijaan että olisi painanut villasella ja sanonut että vahinkohan se oli.
Samoin vihaan vieläkin ala-asteen opettajaani joka sai minut ja kaverini kiinni lappujen lähettelystä ja laittoi jälki-istuntoon. Ja vihaan naapuriani joka hermostui kun peruutin hänen pihatielleen (luulin saaneeni siihen luvan) koska automme ei muuten kunnolla käänny pihastamme. Kaikilta olen pyytänyt kiltisti anteeksi ja juttelen muka ystävällisesti jos joudun näkemään. mutta sisälläni kiehuu kamala viha, voisin vaikka murhata ne ääliöt!
Kommentit (37)
Mutta kiitos aloituksestasi, olenkin aina ihmetellyt ihmisiä, joille on mahdotonta myöntää toimineensa väärin.
Voisin kuvitella, että tuo on jotain perustavaa laatua olevaa heikkoutta itsetunnossa. Ei voida itsellekään - saati muille - myöntää, ettei osata ja hallita kaikkea - koska jos sen myöntää, se romahduttaa heiveröisen itsetunnon.
Oikeasti JOKAINEN ihminen mokaa ja töpeksii, eikä se sinällään ihmistä huononna. Se sen sijaan huonontaa ja tekee ihmisestä köpän, jos hän ei voi myöntää erehtyneensä eikä osaa ottaa nöyrästi oppia asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi joutuu aikuinenkin joskus pyytämään. Ei siinä ole sen kummempaa, ei kukaan pidä sinua silti ääliönä, vaikka tulisikin tilanne jossa sinun on syytä pyytää anteeksi. Eivät nämä ihmiset varmasti ajattele sinusta pahasti.
Joku lappujen lähettäminen oppitunnilla ja siitä kiinni jääminen ei kuulosta kamalta. Teit väärin ja sait rangaistuksen. Siksi tunnet vihaa..?!?
Onko sinun vaikeaa myöntää, että myös sinä teet virheitä? Eihän kukaan ole täydellinen, et sinäkään.
Vierailija:
Tarkoitat varmaan narsismi, oi yksinkertainen!ap
naivius tarkoittaa lapsellisuutta ja toden totta kuulostat sellaiselta :D
naiivi [naivi t. na' iivi] lapsenomainen, yksinkertainen
Sanaa käytetään lapselliseksi koetusta käyttäytymisestä tai ajattelusta etenkin silloin, kun asianomainen on aikuinen. Sanan sävy on etupäässä väheksyvä mutta voi joskus olla myönteinenkin, lapsenomaiseen vilpittömyyteen ja välittömyyteen viittaava. Ensimmäisen i-vokaalin pituus vaihtelee; normien mukainen ääntämys on pitkävokaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hävetäkin tekojani.
Mutta kyse onkin siitä että minulle täydellinen kulissi on se tärkein.
Toisten ihmisten silmissä EN IKINÄ halua näyttää mitään haavoittuvuutta tai erehtyväisyyttä. Jos jonkun ihmisen kanssa syntyy " kohtaus" , vaikka pienikin, se merkitsee sitä että en ole pystynyt näyttelemään täydellistä, vaan kulissiani on romutettu. Sitä en siedä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töniminen on tahallinen teko ja siitä PYYDETÄÄN anteeksi. Ja yleensä JOS ihmisillä olisi nykypäivänä edes pieniä KÄYTÖSTAPOJA, he puyytäisivät ANTEEKSI jopa vahinkoja.
Kaupoissa olen monasti törmäänyt käytöstapojen puuttumiseen. aikuiset ihmiset jyrää kärryillä milkoille jos haluavat ohittaa. Eivä osaa sano " anteeksi pääsisinkö tästä" vaan nilkoille tullaan niin että rytinä käy. Itse opetan lapseni pyytämään anteeksi ja olemaan kohtelias.
Mutta jos ap ei ole selaista opetusta saanut jo kotoa, euhän häneltä voi olettaa, että hän kykenis silloin käyttäytymään tai opettamaan omilleen käyttäytymistä.
Kysehän on juuri siitä, että et halua myöntää olevasi ihmillinen ja niinmuodoin myös epätäydellinen.
Sellaiselle ihmiselle on yleensä vaikeaa tuntea itsekään häpeää ja noloutta, ainakaan aidosti. Ja jos hän tuntee, hän syyttää siitä epämukavasta tunteesta jotakin muuta = sitä, joka häntä on moittinut ja oikaissut.
Eli projisoit oman noloutesi siihen toiseen ihmiseen ja alat syyttää siitä häntä.
Kulissien ylläpito liittyy tuohon.
-4-
Vierailija:
Ja hävetäkin tekojani.
Mutta kyse onkin siitä että minulle täydellinen kulissi on se tärkein.
Toisten ihmisten silmissä EN IKINÄ halua näyttää mitään haavoittuvuutta tai erehtyväisyyttä. Jos jonkun ihmisen kanssa syntyy " kohtaus" , vaikka pienikin, se merkitsee sitä että en ole pystynyt näyttelemään täydellistä, vaan kulissiani on romutettu. Sitä en siedä!ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tuollainen reaktio juontaa lapsuuteen. Olisiko niin, että ap:n ojennus on lapsena ollut nöyryyttämistä/halveksimista? Ivallinen kasvatus tuo juuri tällaista mukanaan...
Eli esimerkiksi jos äiti moittii heitä tavaran rikkomisesta, äiti on lapsen mielestä " tyhmä ja kamala" .
-4-
Vierailija:
olennaisena osana se että vihaa ojentajiansa?ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on siitä kuinka otat asiat, eli lapsellisesti. Kyllähän nyt aikuisen ihmisen tulisi osata ottaa vastaan myös negatiivisia asioita. Lapsi ei ymmärrä aina minkätakia tätä komennetaan ja loukkaantuukin asiasta. (suuttuu/vihastuu) Mutta aikuisen tulee ymmärtää mikä on ioikein ja mikä väärin ja kuinka tässä maailmassa meillä kaikilla on yhtä suuri velvollisuus opetella pyytämään anteeksi/opettaa lasta pyytämään anteeksi.
Sinun tulee näkeä asiat AIKUISEN silmin, jos jonkun lapsen vanhempi " toruu" lastasi ja näin asettaa sinut huonoon valoon, on SINUN silmissäsi vikaa. Luultavasti kukaan muu ei ajattele asiaa samallalailla. Ja toiseksi mitä tämä maailma olisikaan jos kaikki ajattelisimme samalla lailla. Eli voit hyvin olla asioista eri mieltä, mutta tönimis yms asioissa valitettavan usein on vain yksi kaksi puolta, oikea ja väärä, kumman sinä valitset ja tulevaisuudessa lapsesi on vain sinun päätettävissäsi..
Tunnen lähipiirissäni erään kaltaisesi, ja hänen lähellään on aika vaikea olla. Mieluummin vaikka lahjoo lapset karkilla kuin kestää sitä että lapsi kiukuttelee yleisellä paikalla, hammqsta purrenkin hymyilee eikä koskaan korota ääntään, saa marttyyriyskohtauksia, vaikka kuinka olisi väärässä, ei ikinä sitä myönnä, korkeintaan sitten kaataa kaiken paskan toisten niskaan, kuinka häntä taas turhasta syytetään ja kuinka hän kuitenkin muiden ihmisten mielestä on aina niin ihana (siis niiden, jotka ei häntä näin läheisesti tunne kuin minä) Voi kyllä pyytää anteeksi, mutta siihen liittyy aina sellainen selvä viesti, että tekee sen vain jotta toiselle tulee parempi mieli, vaikka HÄN ei kyllä ole ollut väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kyse ei ole kulisseista, vaan heikosta itsetunnosta ja kyvyttömyydestä myöntää mitään vikaa itsessä.
Vierailija:
Ja vihaan naapuriani joka hermostui kun peruutin hänen pihatielleen (luulin saaneeni siihen luvan) koska automme ei muuten kunnolla käänny pihastamme.
Minun elämäni helpottui monessa suhteessa, kun lakkasin tekemästä (pienistä ja mitättömistä) asioista hävettäviä: enää en häpeä kirjaston kirjojen myöhästymistä, vaan sanon tädille reippaasti että sakkoja on tainnut keritä tulla ja maksaisin ne; en häpeä koiramme karkaamista naapurin puolelle vaan ryntään hakemaan sen ja pahoittelen ja " sätin" koiraamme ja sen huolimattomia omistajia - ymmärrätkö - tarjoudun ikään kuin heti vapaaehtoisesti tunnustamaan oman " syyllisyyteni" niin siitä ei pääse tulemaan mustaa mötikkää, jota täytyisi jotenkin puolustaa ja peitellä? Osuuko yhtään samaan sinun ajatustesi kanssa?
tarkoitan siis sellaista että tönäistään ja sanotaan ystävällisesti anteeksi ja toinen vastaa ystävällisesti että ei se mitään. Se on kepeää eikä sillä tarkoiteta oikeastaan mitään. Vihaan sellaista että vastapuoli on aidosti tuohtunut ja asiaa pitää ihan oikeasti selvittää.
ap
En edes usko että mikään asia pysyy kahdenkeskisenä, vaan aina sitä tilitetään kaikille tutuillekin. ja pointti on kaikissa tapauksissa se että kyseessä on joku vieras ihminen, jota kohtaan kulissit pitäisi olla pystyssä.
ap
Alue: Aihe vapaa
ei ole normaalia tuollaisista pikkuasioista kilahtaa.