Kuinka usein hoidatte tuttavienne lapsia?
Meillä kun tavallaan halua olisi kutsua 3-4-vuotiaita kylään leikkimään oman 4-vuotiaamme kanssa, mutta aina se jotenkin jää. Koen suunnatonta vastuuta toisen lapsesta (toki omistakin!), joten jos on yhtään väsynyt, niin jää sitten kutsumatta, kun se kuitenkin jonkun verran tuntuu työltä.
Arki-illat ovat lyhyitä, viikonlopuiksi tuntuu olevan usein jotain ohjelmaa ja välillä haluaa olla ihan vain oman perheen kesken rauhassa. Kun äiti ja isäkin yrittävät hiukan harrastaa jotain (erikseen, kun ei meillä ole lastenhoitoapua isovanhemmista tms.) Sitten kun vihdoin saa jotain sovittua, niin joku on kipeä niin, että sovittu tapaaminen pitää perua. Myös kuljetus alkaa olla ongelma: kun omia lapsia on 2, niin meidän autoon ei 3:tta istuinta mahdu, kaikilla ystävillä ei ole autoa, ja niin matkoihin menisi aika paljon aikaa, vaikka pk-seudulla asummekin.
Olisihan se monelta kannalta hyvä, että lapsi oppisi tuntemaan tuttuja aikuisia ja kavereitaan paremmin yms. Pyydättekö sisaruksista hoitoon yhden kerrallaan vai hoidatteko aina molempia/kaikkia? Meillä on vajaa 1-vuotias ja 4-vuotias (omat), niin ei kyllä heti tule mieleen pyytää toista vauva-ikäistä hoitoon - vaikka haluaisikin auttaa toisia ja tarjota vanhemmille kahdenkeskistä aikaa.
Miten teillä muilla tämä toimii?
- tiukkis
Kommentit (4)
Meistä on hauskaa pyytää koko perhe yökyläilemään. Lapset puuhaavat keskenään (tosin äidille ja isälle tulee lapsilla vähän väliä asiaa ja erotuomarinakin saa olla) ja vanhemmat saavat parantaa maailmaa vähän enemmän kuin normaalin kyläilyn (n.2h) aikana.
Lasten nukkumaan mentyä saunotaan (naiset keskenään ja miehet keskenään) ja vietetään leppoisasti aikaa hyvässä seurassa.
Itse lataan paremmin näin akut kuin lähtemällä miehen kanssa kaksistaan jonnekin yöelämäänpörräämään. Eipä meillä kyllä ole mahdollisuuksiakaan lähteä kaksisteen minnekään. Kaverini tai vanhempani eivät uskallla ottaa mega-allergikkoamme (1.6v) hoitoon ja miehen vanhemmat ovat kirkkomaassa.
Erään kaveripariskunnan kanssa vuokrasimme ison mökin jonne lähdimme porukalla viikonlopuksi. Kiva irtiotto arjen pyörityksestä ja hinta oli kohtuullinen kun ei sesonkina mennyt ja hinta meni puoliksi. Suosittelen! :o)
Lila75 ja muksut 1.6v ja pian 3v.
lähinnä pihapiiristä - eli naapuruston lapsia leikkimässä meillä tai meidän vastaavasti heillä harva se viikko/viikonloppu... mutta sitä ' kauempaa' lapsiystäviä ilman omia vanhempia ehkä kerran kuussa/kahdessa joku kaveri pari tuntia itsekseen meillä, omat vanhemmat kuskaa aina (tai meidän sit heillä). Kun oltiin kotihoidossa oli helppo pyytää kylään päiväsaikaa arkisin, mutta kun ollaan kaikki töissä / päivähoidossa ei ole muuta aikaa kun viikonloput ja ne menee kyllä kaikilla lähinnä perheen parissa. Liikaa ei jaksa ohjelmoida eikä suunnitella - ja miksi pitäisi. Meillä tosin noita leikkikavereita on pihapiirissäkin mukavasti. Enemmän poden huonoa oloa siitä, että kaveriperheitä ei ehdi riittävästi tavata = saada aikatauluja lapsiperheillä yksiin... tylsää kun osaa kavereista näkee vain pari kertaa vuodessa!
Meillä käy ystävien lapsia säännöllisen epäsäännöllisesti leikkimässä, yksin tai vanhempien kanssa. Naapurin tytön haen tarhasta joka päivä ja tyttö tulee meille leikkimään 2-4 kertaa viikossa, saman perheen 1-vuotias poika tulee meille silloin tällöin. Välillä haen ystäväni pojan meille leikkimään eskaripäivän jälkeen, joskus on pikkuveli mukana. Kuopuksen kummien lapset 3 ja 5 vuotiaat käyvät joko yhdessä tai erikseen leikkimässä/yökyläilemässä satunnaisesti. Meillä käy aika paljon kavereiden lapsia leikkimässä, tämä toimii myös toiseen suuntaan, eli jos tarvitaan hoitoa lapsille, niin voidaan viedä kyläilemään, toki käydään koko perhe myös ystäväperheiden luona kylässä.
Tämä käytäntö on ollut tosi pitkään, omilla pojillani ikää on 2v ja 6v. Ikähaitari kyläilijöillä on 1-6v. Meille on helppo tuoda lapsia, kun minä olen hoitovapaalla ja päivät kotona kuopuksen kanssa. On joskus tuotu pikkuisia toipilaitakin hoitoon, jos vanhempien on ollut hankala jäädä kotiin, ei tietenkään tosi sairaita lapsia.
Olipahan sekavasti selitetty, summa summarum, meillä käy paljon lapsia kylässä, minä itseasiassa tykkään siitä, kun on elämää ja vieraita talossa, olen pitänyt periaatteena, että meillä on ovet auki, kun ollaan kotona, eli kylään voi tulla. Mies on paljon iltoja pois, kun tekee graduaan ja päivät hän on tietenkin töissä, eli pääasiassa minä yksin hoidan omia ja muiden lapsukaisia.
Mareila+Pojat 2v ja 6v
Meillä kaikki tällä paikkakunnalla ovat uusia tuttavuuksia, eli kaikki vanhat ystävät, joiden kanssa tällainen käy helpommin, ovat kaukana. Lisäksi tuntuu, että monet tarvitsevat apua vähemmän kuin me, eli vastavuoroista systeemiä ei oikein pääse syntymään. Meilläkin on kaksi lasta 3- ja kohta 2-vuotiaat, joten ihan helppoa ei ole työntää yhtä aikaa kyläilemään. Nyt olen kyllä vaan ruvennut pyytelemään ihmisiltä apua, eli olen vienyt lapsia sekä yksin että kaksin ulkoilemaan kylään kun olen ollut sairas tms.
Itse olen pyytänyt naapurin lasta pari kertaa meille, eli selvästi saamapuolella ollaan...
Meillä lapset on kotihoidossa, eli aikaa olisi pyydellä kavereita kylään, mutta ihan pienet ei yksistään tule ellei ole pakko ja isommilla alkaa olla niin paljon kerhoja yms, että yhteistä aikaa alkaa olla lähes mahdoton järjestää.