Pas luonnolliseen vai lääkkeelliseen kiertoon

Alkioiden sulatus on pelottanut meitäkin joka kerralla kovasti. Ensimmäiseen PASsiin mennessä meidät otti vastaan hyvin vakavan näköinen lääkäri, joka kertoi, että molemmista alkioista osa soluista oli kuollut sulatuksessa (4-soluisista alkioista oli sulatuksen jälkeen jäljellä 2 solua).



Lääkäri oli jopa miettinyt seuraavan satsin sulatusta, mutta päättänyt kuitenkin lähteä liikkeelle näiden kahden puoliksi kuolleen alkion kanssa. Juuri kun siirtoon oltiin ryhtymässä laboration hoitaja tuli huoneeseen selvästi innoissaan ja kertoi, että alkiot ovat sitkeitä kavereita ja selvästikin elinkelposia, sillä ne olivat jatkaneet jakautumista jo maljalla.



Niinpä siinä sitten kävi, että esikoisemme sai alkunsa tästä hoidosta ja kesäkuussa 2002 syntyi terve, pieni tyttö.



Esikoisen syntymän jälkeen meillä oli pakkasessa jäljellä vielä kaksi alkiota yhteen olkeen pakastettuna. Näistä alkioista toinen kuoli sulatuksessa täysin, mutta toinen siirrettiin. Tästä hoidosta tuloksena oli kuitenkin nega.



Toisen IVF:n tuoresiirto ei onnistunut ja pakkaseen saatiin yksi olki, jossa kaksi alkiota. Molemmat alkiot selvisivät sulatuksesta hyvin ja kahden viikon kuluttua raskaustesti näytti plussaa. Toinen tyttömme syntyi heinäkuussa 2005.



Kolmas IVF meille tehtiin alkusyksystä 2006 ja tuoresiirto epäonnistui taas. Sitten erinäisistä syistä pidettiin vähän taukoa ennen seuraavaa pas:sia ja nyt olisi marras-joulukuussa tarkoitus yrittää seuraavan kerran PAS:sia. Nyt pakkasessa on viisi alkiota, jotka kaikki ovat pakastettuna erikseen (kahden alkion siirtoon kun emme enää uskalla ryhtyä kun lapsia on jo nuo kaksi). Eli loppuvuodesta saatamme hyvinkin piinailla yhdessä PASsin tuloksia.



Meillä PAS:sit ovat toimineet hyvin, alkiot ovat selviytyneet sulatuksesta kohtuullisen hyvin ja PASsien onnistumisprosentti on meillä hyvä (kolmesta PASsista kaksi lasta). Kuitenkin tuo seuraava hoito alkaa taas jo jännittämään etukäteen.



Hantta

Teillä onkin pitkä tie kuljettuna hoidoissa, toivon sydämestäni että loppuvuoden PASsinne onnistuu! Oli mielenkiintoista lukea, miten teillä ovat alkiot pakastuksesta selvinneet; melkoisia taistelijoita tuntuvat olevan :) Meillä on " säilössä" kaksi alkiota samassa oljessa, muistaakseni II- luokkaa kumpikin. IVF:ssä siirrettiin kaksi ja molemmat kiinnittyivät. Enempää hedelmöityneitä munasoluja ei tuossa meidän ekassa IVF:ssä sitten saatukaan.



Itse olen ajatuksissa edennyt jo uuteen IVF:ään, tämmöinen pessimisti kun olen. Tuntuu tosiaan hirmu jännittävältä lähteä uudelleen hoitoihin. On varmasti ihan epätodellinen olo käydä jälleen klinikalla, jossa rakkaat tyttömme saivat alkunsa. Itseni tuntien odottelen sellaista tunnelatausta, että varmaan kyynelehdin lääkärin huoneessa ensimmäisen vartin...



Olisi tosi mukava kuulla jatkossakin, miten teillä PAS etenee. Kiitti jälleen kommenteistasi, niistä on kovasti apua siinä, että kasailen tässä rohkeutta loppuvuoden koitoksia varten.



Viikonloppua!

-Kristien

Tästä tuleekin näköjään oikein tällainen kaksinkeskustelu :-)



Tiedän tuon tunteen, että pessimistinä ajattelee ettei PASsista kuitenkaan mitään hyötyä voi olla. Niin minäkin ajattelin ennen ensimmäistä PASsia. Sen jälkeen on ollut pakko muuttaa mieltä, sillä meillä ei nuo tuoresiirrot ole onnistunut koskaan, mutta PASsit tosiaan aika hyvällä onnistumisprosentilla.



Joten teillähän on hyvät mahdollisuudet saada " suurperhe" yhdestä hoidosta.



Oletteko miettineet etukäteen miten toimitte, jos molemmat alkiot selviytyvät sulatuksesta? Vieläkö kahden pienen lapsen vanhempina olette valmiita kahden siirtoon?



Minulla aikoinaan oli hirveän iso henkinen kipupiste siinä, että elinkelpoista alkiota ei voi heittää pois. Molemmilla kerroilla itseasiassa meillä on ollut sulatuksen jälkeen kaksi aika tasavahvaa alkiota. Mitä jos silloin oltaisiin päätetty siirtää vain toinen ja laittaa toinen " roskiin" . Mistä olisimme voineet tietää, että lääkärit osaisivat siirtää juuri sen, josta kasvoi ja kehittyi meidän rakas tyttö eikä sitä, joka ei jaksanut jatkaa matkaansa. Sen takia nyt vaadimme tässä viimeisessä hoidossa, että meidän alkiot pakastetaan yhden alkion erissä ja sulatetaan yksi kerrallaan.



Viikonloppua!



Hantta

Heippa Hantta, linjoilla ollaan taas. Ihan pikaisesti vaan, ollaan tyttöjen mummolassa Savossa ja kohta pitäisi ryhtyä iltapuuron tekoon.



Mulla on ihan samanlaisia tuntemuksia kuin Sullakin, mitä tulee elinkelpoisen alkion poisheittämiseen. Meillä tosiaan on vain kaksi kaveria pakkasessa ja mulle olisi tosi kova paikka luopua toisesta, jos sattuisi niin hienosti käymään, että molemmat selviäisivät kohmeesta. Lapsettomuuden syynä meillä on ilmeisesti ennenaikaiset vaihdevuoteni, olen 31 v :( Eli hirmusti hyviä munasoluja ei taida olla odotettavissa uudessa mahdollisessa IVF:ssä.



Kaksosten odotusaika oli mulla aika vaikea, ennenaikaisia suppareita ja välillä vietin aikaa sairaalassa vuodelevossa. Uusista kaksosista en uskalla haaveillakaan, mutta toisaalta, vaikkakin järjenvastaisesti, en halua myöskään että toinen alkio heitetään pois. Olen ateisti joten kyse ei ole mistään uskonnollisesta vakaumuksesta. Omalla tavallaan on ehkä kuitenkin, lapset ovat rakkainta ja pyhintä mulle maailmassa. On jotenkin niin sattumanvaraista, mikä alkioista selviää ja kuka siitä versovasta ihmisestä tulee. Kyselin asiaa klinikan biologilta ja hän kertoi, että hyvälaatuinen alkio voidaan pakastaa myös toistamiseen. Mulla on tapana miettiä (lue murehtia) asioita vähän liiaksi etukäteen.



Mutta, jatketaan pähkäilyä ja odotuksen odottamista. Oli mukava kuulla sinusta jälleen, Hantta.



parhain terkuin Kristien

Vai olitte viikonloppuna mummolassa Savossa. Meidänkin mummola on Savossa :-)



Mulla on myös paha tapa ylianalysoida ja miettiä ja murehtia asioita ihan liikaa etukäteen. Mieheni taas on sellainen oikein jalat maassa oleva, otetaan nyt yksi asia kerrallaan tyyppi. Siksi tällaiset " mitä sitten jos..." keskustelut on monesti käytävä täällä netissä.



Mutta minulle itselleni oli ainakin tärkeätä, että olin miettinyt erilaisia vaihtoehtoja jo etukäteen. Jos yhtäkkiä siirtohetkellä täytyy tehdä esim. päätös siitä siirretäänkö yksi vai kaksi ilman että vaihtoehtoja on voinut yhtään punnita etukäteen, voi hyvin käydä niin, että siinä kiireessä tekee päätöksen jota sitten jälkikäteen rupeaa katumaan.



Meillä tosiaan kahteen otteeseen siirrettiin kaksi alkiota, kun niitä kaksi oli selvinnyt sulatuksesta. Esim ensimmäisellä kerralla niistä kumpaakaan ei varmasti olisi pakastettu uudestaan, kun olivat jo puoliksi kuolleet siinä sulatuksessa. Mutta jos oltaisiin siirretty vain yksi ja toinen laitettu roskiin, niin mistä ihmeestä lääkäritkään olisivat voineet olla varmoja, että olisivat siirtäneet juuri sen oikean josta meidän tyttö sai alkunsa eikä sitä toista.



Nyt tämän viimeisen hoidon yhteydessä minä sitten vaadin, että meidän alkiot pakastetaan yksi kerrallaan, niin eipähän tarvitse ainakaan tuota asiaa tällä kerralla miettiä.



Mutta on tosi kiva tuulettaa ajatuksia kanssasi. Toivottavasti loppuvuodesta saamme kumpikin ihmetellä kahta viivaa tikussa.



Hantta

Tosi mukava, että ehdit kirjoittelemaan, palstakaveri. Tästä on tullut tärkeä vuoropuhelu mulle, kun on hoitoihin liittyvä jännitys hiipimässä hyvää vauhtia mieleen ja uniinkin jo. Hassua, mä olen myös sellainen ylianalyyttinen ja kaikkia eri skenaarioita päässäni pyörittelevä tyyppi; mies taas ottaa asian ja päivän kerrallaan. Hän ei murehdi menneitä eikä tuskaile tulevaisuutta. Minusta on myös välttämätöntä miettiä hoitoihin liittyviä kysymyksiä ja vaihtoehtoja etukäteen ja ikään kuin valmistautua tulevaan.



Se onkin hieno juttu, että teillä on alkiot pakastettu yksitellen. En ole tuollaista tullut ajatelleeksikaan enkä silloin IVF:n yhteydessä olisi osannut sitä pyytääkään. Olen itse usein miettinyt, millainen lapsi olisi tullut tai olisiko tullut lainkaan, jos jompikumpi tai molemmat niistä pakastealkioista olisi siirretty näiden kaksostemme sijaan. Oikeastaan viime syksystä asti olen näitä asioita miettinyt ja vasta loppukesästä otin PASsin miehen kanssa puheeksi. Halusin ekana olla ihan varma, että todella olen valmis yrittämään uudelleen. Pelkäsin myös, ettei mies ikipäivänä olisi suostunut. Kaipa se vauva-arki kahden pienen kanssa oli hänelle aika sirkusta :)



Kyllä kieltämättä välillä itsekin mietin, miten sitä jaksaa jos onnistuu. Ja ennen kaikkea murehdin jo nyt mitä sitten jos ei onnistu. Uuden IVF:n aloittaminen on meille aika iso kynnys ihan taloudellisestikin. Mutta, itseni tuntien, eiköhän tässä jokin tasapainon tila löydetä, kävi miten kävi. Ja eihän se yrittäminen toki samanlaista varmasti olekaan kuin sillä kerralla, josta saimme lapset. Lapsettomuuden vuosia on tullut tässä myös muisteltua, kyllä tämä prosessin uudelleen käynnistyminen tuo kaikkia vanhoja tuntemuksia ja kipeitäkin muistoja mieleen.



Nyt täytyy mennä laittamaan lapset nukkumaan. Kiitos kauniista sanoistasi, todella paljon toivon minäkin plussaa Sinulle loppuvuodesta!



- Kristien

Moi



Olipa ihanaa lukea, että olet raskautunut " puoliksi menetyneestä" alkiosta. Minulle nimittäin siirrettiin perjantaina kaksi viikkoa sitten alkio, joka oli pakastettu 6-soluisena, mutta siitä säilyi vain 4 solua.

Kirjoituksesi antoi toivoa.



Vehnis ja perjantaita odottava

Hei Kristien



Tästä on tullut tosiaan oikein tällainen virtuaalinen ¿ystävyys¿. Mitä lähemmäs tuleva hoito tulee sitä tärkeämmäksi minäkin tunnen sen, että saa keskustella jonkun kanssa, joka ymmärtää tuntemuksiani. Miehellekin puhun paljon, mutta joskus tällaiset asioiden pyörittelyt jokaiselta mahdolliselta kantilta saa hänet hermostumaan ja on helpompaa jakaa niitä asioita jonkun toisen kanssa. Joskus kyllä kadehdin mieheni kykyä ottaa asia kerrallaan ja olla murehtimatta tulevia



Sen verran olen saanut miehenikin jo miettimään kaukaisia tulevia, että olemme päättäneet että nämä tulevat PASsit ovat meidän viimeiset hoidot. Toki toivomme, uskomme ja luotamme siihen, että joku niistä viidestä alkiosta meille sen kovasti kaivatun kolmannen lapsen suo, mutta jos ei, niin sitten tyydymme näihin kahteen lapseen mitä meillä jo on. Minulle on tehty jo kolme IVF:ää rankkoine hormonihoitoineen ja se saa riittää. Ja ikääkin minulla on jo 37, joten kolmas lapsi saisi tulla melko pian jos on tullakseen.



Olen varma, että jos uusi hoito teille tulisi ajankohtaiseksi, niin saatte sen jotenkin järjestettyä. Toki kyse on sellaisista summista, että harvalta niitä löytyy ihan sukanvarresta, mutta lopputulos on toki jotain paljon rahaa suurempaa. Henkisesti uusi hoito on myös aina iso juttu. Joka kerta, kun klinikalle palaa, niin joitain vanhoja arpia avautuu uudestaan ja lapsettomuuden tuska palaa. Mutta toki se on nyt myös erilaista. Sitä mahdollista negaakin on ihan erilaista itkeä, kun voi mennä lastensa luokse ja sanoa, että äiti tarvitsisi nyt halin.



Olen muuten tämän päivän jälkeen loppuviikon niin kiireinen, että pääsen seuraavan kerran koneen ääreen perjantaina.



- - -



Vehnis: Pidä vaan vahvasti toivoa yllä. Meille lääkäri sanoi silloin aikoinaan, että jos alkiossa on yksikin solu elossa, niin periaatteessa jakautuminen saattaa jatkua ja raskaus alkaa. Ja tulevan lapsen kannalta sillä ei ole mitään merkitystä, sillä tässä alkuvaiheessa ne ovat kuitenkin sellaisia yleissoluja. joilla on edellytykset kehittyä kaikkeen mahdolliseen.



Hantta

Hantalle kaunista syysviikon jatkoa ja palaillaan taas.



Vehnikselle pidän täällä kovasti peukkuja, että pikkuisenne tarraisi tiukasti kiinni ja pysyisi matkassa mukana. Kovasti auringonsäteitä sinne suuntaan myös!



Odottelen tällä viikolla soittoa lääkäriltä, josko verikokeiden tulokset olisivat tulleet. Kävin mittauttamassa fsh:n, jotta saisi selkoa onko munasarjoissa vielä elämää ja olisiko uusi IVF ylipäänsä edes mahdollista. Lisäksi tässä kierrossa olisi tarkoitus alkaa käyttää Lugesteronia kierron pidentämiseksi. Ärsyttävää, kun tuntuu että tällaisella lyhytkiertolaisella on menkat miltei jatkuvasti ja niiden aikaiset kivut ovat yltyneet kesästä lähtien. Jospa verikokeiden tulokset vähän selittäisivät tuota kipuiluakin.



Jaksamisia itse kullekin!



terveisin Kristien

Moro Kristien: Jokos olet saanut lääkäriltä verikokeiden tuloksia. Toivottavasti sait iloisia uutisia.



Mä tiedän jossain määrin miltä tuo menkat melkein jatkuvasti tuntuu. Mulla tosian kierto normaalin pituinen (28vrk) mutta n. viikkoa ennen menkkoja alkaa sellainen pienen pieni tuhruvuoto. Ja varsinaisten menkkojen jälkeen tuhruttaa sellaista jälkivuotoa. Joten eipä siihen väliin monta täysin vuodotonta päivää jää. Siksi hoidoissa aina reilut annokset lugeja.



Mitäs Vehnis: Joko olet testaillut?



Itse olen yrittänyt soittaa tänään hoitopaikkaan ja varata aikaa PASsin suunnitteluun, mutta koko ajan on linjoilla ruuhkaa. En päässyt aamulla läpi ja ei ole onnistunut vielä nyt iltapäivästäkään. Mikäköhän tilanne siellä oikein on päällä?



Hantta

Meinaa olla meidän toisella tyttärellä sellainen uhmakausi päällä, että huh huh. Ei paljon ehdi äippä koneen ääressä istua, kun saa jo toinen tyttö kylmää kyytiä siskoltaan. Kiukkukausi on jo kestänyt jonkin aikaa, joten toivoa olisi että se pian menee lapsoselta ohi ja siirtyy vuorostaan toiselle ;)



Kiitti kysymästä, en ole vielä saanut postia lääkäriltä verikokeisiin liittyen. Hän sanoi olevansa reilun viikon työmatkalla ja palailevansa sen jälkeen asiaan. Hirvittää suoraan sanoen ajatella, missä korkeuksissa se fsh- arvo mahtaa nykyään huidella. Lääkärikäynnillä oli positiivista se, että endometrioosia mulla ei lekurin mukaan ole ja kohdun limis oli normaali kierron vaiheeseen nähden. Niin ja sain hyvät tropit menkkakipuihin. Tämä lääkäri ei siis ollut lapsettomuusklinikalla, vaan ihan yksityisgyne.



Saitkos ketään vielä langan päähän sieltä teidän hoitopaikasta? Toivottavasti sait varattua ajan PASsin suunnitteluun. Mä olin viime yönä unissani ekalla käynnillä meidän klinikalla. Taisin luvata läääkärille, että jos saadaan hoidoilla tyttö, niin annetaan sille hänen eli lääkärin nimi. Taitaa käydä pääkoppa jo nyt vähän ylikierroksilla.. Mä käytän lugeja tässä ja ensi kierrossa ja sitten soitan klinikalla ensimmäistä käyntiaikaa. Jos maltan odottaa sinne saakka. Yritän ainakin!



Osaatko muuten Hantta sanoa, miten säännöllinen pitää kierron olla, jotta PAS voidaan tehdä luonnolliseen, kuten Sulla? Mulla kyllä menkat aina tulevat, mutta kierron pituus vaihtelee 22-26 päivään jopa. On muuten varmasti raivostuttavaa tuo sinun tuhruilu ennen menkkoja, ja sitten vielä jälkeenkin. Saanko vielä udella sun luge-annosta PASsin jälkeen? Kiitos taas, jos viitsit vastailla.



Alkaa jo ihan jännittää teidän puolesta, kun olette niin lähellä hoitojen alkua. Toivon hirmuisen paljon onnea ja lämmittäviä syysauringon säteitä tiellenne. Olet mielessäni.



-Kristien

hei Kristien



En onnistunut ketään eilen tavoittamaan. Tai oikeastaan töissä tuli sitten niin kiire, että en ehtinyt enää yrittämäänkään. Sinun viestisi innoittamana otin äsken puhelimen käteen ja sain ajan varattua tämän kuun loppuun. Olisin muuten päässyt aikaisemminkin, mutta meidän oma lääkäri on sinne kuun loppuun asti tutkimusvapaalla, enkä halunnut aikaa ottaa kenellekään muulle lääkärille.



En ole varma miten säännölliset menkat pitäisi olla, jotta PAS voidaan tehdä luonnolliseen kiertoon. Noin mututuntumalta (oman kokemuksen ja lukemani perusteella) tuntuisi, että ei tuo neljän päivän heittely kierron pituudessa ylivoimainen este ole. Ehkä enemmänkin lääkäri joutuu puntaroimaan sitä, miksi kierto on lyhyt. Eli jääkö sulla ovulaation ja menkkojen alun välinen aika lyhyeksi vai ovuloitko hyvin aikaisessa vaiheessa kiertoa.



Mun kohdalla tuo tuhruttelu aiheuttaa tosiaan sen, että lugejen määrä on kohtuullisen suuri. Muistaakseni viimeksi laitoin aamuin illoin kolme palluraa (voin vielä varmistaa kotona resepteistä ja korjaan jos tuli sanottua väärin). Toisaalta alkion kiinnittymisen kannalta tuo mun tuhruilu ei ole niin vakavaa kuin voisi kuvitella, sillä mä ovuloin aika aikaisessa vaiheessa kiertoa (kp 12 tietämillä).



Meillä hoitojen alku tosiaan lähestyy. Tuo lokakuun lopun tapaaminen lääkärin kanssa on PASsin suunnittelua varten. Mutta jos menkat tässä nyt toimii normaalisti, niin ei siinä mene kuin korkeintaan kaksi viikkoa, kun ollaan siinä vaiheessa kiertoa, että päästäisiin jo siirtoonkin. No saa nähdä ennätetäänkö edetä siinä aikataulussa vai joudunko odottelemaan joulukuulle asti.



Mä pidän sulle peukkuja, jotta saat lääkäriltä hyviä uutisia. Mukavia syyspäiviä myös sinulle!



Hantta