Mummo sitten osti lapselle paksummat syysvaatteet

Tuohan tarkoittaa vain sitä, että mummo TAHTOO ostaa pikkuiselle vaatteita. Onneksi kyselee, mitä tarvitte, ettei tule kaapit täyteen turhaa tavaraa, kuten meillä toisinaan. Sano seuraavalla kerralla suoraan kokokin, niin ei tule harhaostoksia. Mummolla on ilmeisesti ylimääräsitä rahaa tai sitten hän haluaa vain kovasti auttaa teitä. Toisille shoppailu on kivaa. Älä vie mummolta sitä nautontoa:-)

Jotne en ota sitä ollenkaan raskaasti, että isovanhemmat meidän lapsia myös huomio, antaa rahaa jne. JA myös meitä.

Olisiko se jotenkin hienompaa noista asioista kieltäytyä, aiheuttaa vanhalle ihmiselle paha mieli, ja sitten joskus, kun itselläkin on paljon parempi taloudellinen tilanne, saada pikkasen isompi perintö?

Vierailija:

Hän peri jokin aikaa sitten äitinsä ja mieheni on ainoa lapsi. Anoppi elelee yksinään velattomassa asunnossa eikä hänellä ole mitään suurempia menoja. Nyt hän haluaa jakaa perintöä ainakin jossain määrin eteenpäin ja perintö/lahjaveroja välttääkseen on päättänyt maksaa suoraan lastenlasten harrastuskuluja.

Ihan kiva, kyllä tuo tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa on suuri helpotus ja mitä noita rahoja verottajallekaan antaa, mutta silti nolottaa antaa maksukuitteja anopille...

Alkuun olin vaivautunut, ja anoppikin huomasi sen. Se sanoi, että hän haluaa ostaa, kun hänellä kerran rahaa on, ja hän tykkää ostella tytöille vaatteita. Sanoi myös tuosta perintöhommasta, että hän ei halua jättää " liikaa" rahaa tilille makaamaan, jottei perintöveroa mene aivan älyttömiä määriä.



Nyt olen jo tottunut, ja olen erittäin kiitollinen anopille saamastamme tuesta. Ja onneksi hän osaa ostaa laadukkaita ja käyttökelpoisia vaateita, kun taas oma äitini raahaa meille mitä kummallisempia pitsihörsötyksiä, joiden käyttö jää suurin piirtein yksiin juhliin. Toisaalta kiva, että on sitten juhlatamineitakin, mutta lähinnä ne jäävät kappiin roikkumaan.

osti veljeni pojalle setin ja pipon myös. Toivottvasti miniä on tyytyväinen. Valittiin vielä yhdessä väri josta käly tykkää.

niin kyllä riittää elämässä häpeämistä! Ehdittekö muuta tehdäkään!



Siis ihan tosi, missä on ongelma jos mummo ostaa ja vielä ihan käyttökelposia? Mä en vaan saa kiinni tosta häpeästä, HÄH?

Jos esimerkiksi on puhetta uuden turvaistuimen hankkimisesta, anoppi kyselee hintoja ja seuraavana päivänä on rahat pätkähtäneet tilille..



Aluksi olin aivan nolona, olemme työssäkäyviä melkein 40-kymppisiä ihmisiä, ihan hyvin toimeentulevia. Mutta tämä on siis meidän perheen mummon tapa osallistua lapsenlasten elämään. Jos ja kun hän haluaa rahoittaa lasten hankintoja, niin otan rahat kiitollisuudella vastaan.

Ja kiva, että suhtaudut auttamiseen kiitollisuudella, etkä esim. valita väärästä merkistä tai väristä. Minussakin on ehkä vähän tuollaista nron 10 kirjoittamaa vikaa, etten aina ole ihan tyytyväinen minulta kysymättä ostettuihin lahjavaatteisiin. Emme kuitenkaan käytä lapsilla kalliita merkkivaatteita, vaan ennemminkin yksinkertaisia ja helposti toisiinsa yhdisteltäviä, tietystä värimaailmasta olevia perusvaatteita. Ei ole kiva saada lahjaksi sellaista, mikä jää käyttämättä, kun ei sovi muihin vaatteisiin tai riitelee muuten oman maun kanssa räikeästi...



Minä en uskalla pyytää omaa anoppiani ostamaan lapsille mitään niin, että hän tekee lopullisen valinnan. Anopillani on tapana käydä Venäjällä jopa useita kertoja kuukaudessa (asuvat ihan rajan vieressä), ja hän kantaa sieltä välillä pyytämättä aika mielenkiintoisia vaatteita lapsillemme... Minun makuni kun ei suoranaisesti kohtaa venäläisten kauneuskäsityksen kanssa, niin nuo ovat vähän sellaisia kiusallisia lahjoja, joille ei oikein osaa tehdä mitään, kun käytännöllisyyskin voi olla vähän niin ja näin.



Oma isoäitini on vähän samanlainen kuin anoppi; tykkää juuri sellaisesta venäläistyylisestä hörsötyksestä ja " hienoista" printeistä jne., kun taas minun mieleeni ovat paljon yksinkertaisemmat vaatteet. Isoäitini onneksi yleensä kysyy, mitä lapset tarvitsisivat, ja haluaa joko tarkat ohjeet ostopaikasta, väristä ja koosta, tai antaa suoraan rahaa vaatehankintoihin. Jokusen ostoksen on tehnyt ihan oma-aloitteisesti, mutta koot on usein arvioitu alakanttiin, eikä tyylikään ole aina ihan iskenyt.



Äitini on aika hyvin hajulla siitä, minkälaisia vaatteita lapsillamme käytetään, ja ostaa enimmäkseen perussisävaatetta; paitoja, sukkahousuja, housuja, sukkia. Yksinkertaisia, jotka ovat helposti yhdisteltävissä muihin vaatteisiin, ja jotka ovat tyyliltään ja väreiltään sellaisia kuin itsekin ostaisimme.



Menipäs tämä viesti nyt vähän sellaisen huono anoppi - hyvä oma äiti -vastakkainasettelun kuuloiseksi, mutta tarkoitus ei todellakaan ollut. Anoppini on omastamme poikkeavasta vaatemausta huolimatta vahvasti läsnä elämässämme, ja saamme appivanhemmiltani paljon esim. lastenhoitoapua, joka on meille todella tärkeää ja arvokasta. Itse ostan lapsille sen verran paljon vaatteita, ettemme varsinaisesti tarvitse niitä muilta lahjaksi, joten tuollaiset käytännön lahjat ovat erittäin tervetulleita.

(jos mahtuvat päälle), ja niitä pidetään ehkä jonkun kerran juuri antajan läsnäollessa, sillä tiedän sen olevan lahjan antajalle tärkeää.

Sanon yleensä, että t-paitoja on vähän tai jotain muuta pientä. Sillä tiedän ettei hän osta niitä kuitenkaan. Senkun kysyy. Anoppi osallistuu kyllä lastemme vaatetuskustannuksiin ennemmän kuin haluaisinkaan. Mutta aina rahallisesti. Minusta olis jännä jos hän joskus toisi jotain ihan oma-alotteisesti.



Tai no jouluna ja synttäreillä joskus tulee vaatetta, mutta nekin yleensä oudon värisiä (esim. ruskeanbeessiä tytölle, joka elää prinsessavaihetta). Tai aivan liian isoja. Joita kyllä toki voisi käyttää myöhemmin, jos olisivat lapsen makuun.



Mutta en valita. On vain vähän kummallista toimintaa...

Oikeasti, olen tosi kiitollinen, meillä kun on nuorena perheenä aika vähän rahaa käytössä.

Anoppi osti meille kalliit vaunut, mutta sillä ehdolla, ettemme myy niitä, vaan ne sitten jää miehen veljen lapsille, jos ne vielä kelpaavat.

Myös anoppi on ostanut itkuhälyttimen, matkarattaat ja vaatteita. On myös kätevä käsistään niin tekee sukkia yms. kivaa lapsille. Koskaan en m itään ole pyytänyt, vaan hän on ostanut kun ensin on kysynyt josko jotain tarvitaan. Ihanaa tälläinen. tiedän, että monilla ei ole sellaisia isovanhempia, jotka auttavat. Omista vanhemmistanikaan ei ole mitään apua, mutta onneksi miehen vanhemmilla on aikaa ja vähän rahaakin.