Uramammat, hirveä stressi :(

Et varmaan ymmärtänyt lukemaasi, tuollahan kirjoitin, että minulla on INTOHIMO opiskelemaani alaa kohtaan! Saahan sitä yhtälailla työstä ja opiskelusta täällä kirjoitella kuin paskavaipoista, vai kuinka?

Ap, olen itse paria tenttiä vaille OTK ja muutaman vuoden sinua vanhempi. Nuorempana ajattelin hyvin samantyyppisesti kuin sinä, mutta hieman enemmän työelämää nähtyäni ja opiskelukavereideni urakehitystä seurattuani olen tullut siihen tulokseen että ei se " uraohjuksen" elämä nyt niin auvoista ole.



Omat tavoitteeni elämässä eivät liity siihen, millaisen uran tulen tekemään, vaan siihen, että minulla on onnellinen parisuhde ja perhe-elämä, olen terve ja energinen, minulla on aikaa ja mahdollisuuksia tehdä asioita perheeni kanssa. Minulla on itselläni siitä hyvä tilanne, että perin aikoinani jonkin verran omaisuutta, jonka korkotuloilla elelen ihan mukavasti. Lisäksi miehelläni on todella hyvät tulot. Se, että työstä saatava palkka ei ole minulle tärkeää, on saanut minut ajattelemaan paljon itse työn merkitystä elämässäni... Minulle työ ei ole itseisarvo, eikä identiteettini ja omanarvontuntoni riipu siitä. Ystävyyssuhteita ja verkostoja olen saanut luotua ihan muuta kautta kuin työn ja järjestötoiminnan kautta. Kerron tämän vain siksi, että haluan painottaa että sekin on mahdollista.



Mietihän ap sitä, mikä sinulle oikeasti on elämässä tärkeää ja muista se, että kaikkea ei aina voi saada.

puhumaan siitä, miten uratikkaita kivutaan heidän yrityksessään/virastotossaan tms.

Minä tein rakasta työtä intohimosta ja sydän palaen - valtavat määrät kivoja töitä. Se on IHANAA! Siihen uppoutuu, heittäytyy ja siitä nauttii, osaamisestaan nauttii.



Se että saman määrän töitä tekisi vain laskelmoiden tai jotenkin se sydämen palo hukassa, kyllä vain syö naista ja kuluttaa.



Että siinä mielessä kannattaa katsoa, mitä tekee ja koska tekee ja MIKSI tekee.



Nyt teen tätä äidin hommaa yhtä lailla intohimolla - ja kyllä tämä ja se oma henkilökohtainen elämäkin on tärkeitä. Tärkeämpiä minulle nyt. Osaan tästä nauttia, kun töissä olen jo saanut kaiken.

ei kukaan ole valmis syntyessään. Rohkea ei ole se, joka ei pelkää. Rohkeä on se, joka toimii, vaikka pelkää.

kertaus on...



Et voi luoda " uraa" uran takia. Sinun on haettava oma mielenkiinnon alueesi ja keskityttävä luomaan verkostoja ja kehittymään sillä saralla; tulemaan päteväksi asiantuntijaksi alallasi. jos olet siinä hyvä, en usko, että edes voit estää hienon uran rakentumista.



Mene paikkaan, jossa viihdyt, jossa voit keskittyä työn tekemiseen ja nauttia siitä. Koita unohtaa ura. Keskity tekemään se, mitä nyt teet, hyvin. Anna elämän kantaa, hyvillä tyypeillä on nostetta!!

Jotenkin vain tulee mieleen, että usein ne hienon uran tehneet ovat tunteneet suurta vetoa ja poltetta johonkin asiaan, ja halunneet tehdä töitä sen asian parissa, ja ura on sitten seurannut ja kehittynyt siinä sivussa?



Olin itse samanikäisenä hyvin samoin ajatteleva, halusin Melrose Place -tyylisesti olla mainostoimistossa töissä, ajella hienolla autolla, ja olla joku Iso Nimi. Hahahahaha :-O Kun valmistuin, minulla oli tosi hyvä tuuri päästessäni tunnettuun kansainväliseen firmaan töihin, mutta sain myös HYVIN nopeasti oppia nöyrtymään aloittaessani lähes alimmalta portaalta - haaveet rakettimaisesta urakehityksestä saivat hetkeksi jäädä siinä vaiheessa, kun tein 12-tuntisia työpäiviä surkealla palkalla.



Pikakelaus 10 vuotta eteenpäin: olen puhdasverinen uraäiti, av:llä vihattu ja parjattu lähes lapsensa hylkääjä (oikeasti rakastan lastani yli kaiken, mutta se on sivuseikka). Olen saavuttanut paljon, mutta siksi, että tein töitä intohimolla ja tunteen palolla alalla, josta olin _oikeasti kiinnostunut_ - ja josta olin hankkinut mahdollisimman paljon tietoa!! Jotenkin sinun kohdallasi ihmetyttää, että tulet tänne kysymään oman alasi perusasioita...Kannattaa keskittyä suorittamaan opinnot loppuun, tekemään kovasti töitä ja jättää haaveilut vähän vähemmälle!

ala heti kehittää niitä suhteita!

kuin ton turvaverkkokeskustelun kanssa. Suhteitakin voi luoda. Ja pitääkin! Itse opiskelen liiketaloutta ja meille aina jankutetaan suhteiden tärkeydestä. Käydään kissanristiäisissä, käydään opiskelijavaihdossa, tehdään palveluksia suuntaan ja toiseen, tarvittaessa tehdään jopa omalla kustannuksella työharjoitteluja tietyn työkokemuksen saavuttamiseksi (esim. suurlähetystöissä).

Mitä tämmöisiä hyviä paikkoja olisi?



ap

Ripeästi mukaan johonkin järjestöön! On se sitten puolue, kehitysyhteistyöjärjestö tai vaikka jonkin sairauden keskusliitto. Menet mukaan, kehität toimintaa, olet aktiivinen. Niissä pyörii aina jotain tärkeämpiä hemmoja. Ole esillä!

Mun duunissa vilisee näitä halukkaita harjoittelijoita kaikista mahdollisista oppilaitoksista ja koulutustasoilta. Mielenkiintoinen harjoittelija on sellainen, joka ottaa kontaktin ja sopii tapaamisen. Tee itsellesi hyvin jäsennelty cv ja portfolio. Jätä työnantajalle vaikka kopiota töistäsi. Ilmainen harjoittelija on aina houkutteleva tarjous. Anna itsestäsi iloinen, ahkera ja oma-aloitteinen vaikutelma. Sellainen on unelma harjoittelija. Niin ja hoida se työsi niin hyvin kuin ikinä pystyt.



Teen itsekin nyt työpaikassani työharjoittelua. Aikaisemmin olen ollut töissä vakkarina (olen siis jatkokouluttautumassa) ja siksi nähnyt harjoittelijoita monelta kantilta. Minulla samansuuntaiset haaveet kuin sinulla. Katsotaan sitten 15 vuoden päästä kuinka käy, uraudunko vai onnistunko etenemään?

Olet jo 25 etkä vielä valmis. Oletko ollut aktiivinen opiskelijajärjestöissä? Yleensä kannattaa aktivoitua mahdollisimman korkealla tasolla (ylioppilaskunta tai SYL), oman ainejärjestön bilevastaavan rooli ei ole kovin merkittävä.



Ensimmäinen työpaikka on ratkaiseva. Tai jos tulee vikavalinta, niin sitten toisella kerralla pitäisi osua jo oikeaan. Haluatko luoda uraa valtionhallinnossa vai yksityisellä puolella? Kiinnostaako pankkiura vai teollisuusyritykset? Tämä on se päätös, jonka teet ensimmäistä työpaikkaa hakiessasi, ja siltä tieltä on vaikea vaihtaa toiseen. Ei mahdotonta, mutta vaikeaa.



On myös tärkeää, ettei cv:hen tule selitttämättömiä aukkoja. Esimerkiksi yhteen tutkintoon ei pidä mennä 4 vuotta enempää, muu on laiskottelua. Jos on mennyt pidempään, hyvä selitys voi olla vaikka ' maailmanympäripurjehdus yksin optimistijollalla' , mutta rankka biletys tokana opiskelusyksynä ei ole hyvä selitys.



Lue uraoppaita. Niitä on kirjoitettu ihan hirmuisesti, ja niissä on ihan oikeasti hyviä vinkkejä. Tosin jenkkikirjoittajilla on välillä vähän naurettavuuksiin meneviä ajatuksia, mutta suuri osa on kuitenkin ihan yleispätevää tekstiä.

että mietitään vaan sitä statusta ja heti pitäis päästä suurin piirtein pomoksi. Unohdetaan että se ura lähtee siitä että hankitaan duuni ja tehdään helvetisti töitä että päästään siihen hienoon asemaan. Eikä niin että löydetään se valmiiksi hieno asema.

Toimin aktiivisesti yhdessä järjestössä. Tahtoisin valtiolle, asianajohommat eivät kiinnosta. Jotain erityisosaamista. Mitä voisi olla tämmöiset työpaikat joihin kannattaisi yrittää?? Työkokemusta yleisesti minulla on runsaasti, mutta ei " kunnon työpaikkaa" . Opintoja vielä noin vuosi, puolitoista edessä.



ap

työpaikkaa ei kannata ottaa vastaan (ellei ole ihan pakkorako). Jos suostuu tekemään assarin hommia pienessä firmassa useita vuosia, vaikka koulutus on johtotasoa, ei niihin johtotason hommiin pääse ehkä ikinä käsiksi.



Täällä eräs opiskeleva mamma (2 lasta, 2 korkeakoulututkintoa meneillään), joka vietti eilisenkin illan kokouksessa (kiitoksia kilteille lapsilleni, jotka sen mahdollistivat) ja kuulun useampaan työryhmään ja toimikuntaan, kirjoittelen vapaa-ajalla erään järjestön lehteen kolumnia jne. Ikää on useamman vuoden alle 30 vuotta.

Samaa mieltä siitä turvaverkkokeskustelusta. Työelämäverkoston saa jos haluaa.



Gradua varten: jos sinulla on aihe mielessä, niin kysele ensin laitokselta tuleeko heille mieleen ketään jonka kanssa se kannattaisi tehdä yhteistyössä (joko rahasta tai ilman). Samalla voit itsekin miettiä missä firmoissa tai työpaikoissa ollaan kiinnostuneita aiheestasi. Sitten vaan alat ottamaan yhteyttä. Yhteystyö gradusta voi olla monenlaista, jotkut saattavat olla kiinnostuneita ohjaamaan graduasi ja saada tulokset käyttöön, jollain saattaa osa-ongelma ratkaistavana joka soveltuisi gradusi empiriaksi. Tai voit löytää haastateltavia. Kun tiedät mitä haluat, niin helpompi lähteä yhteystyöhön.



Uran kannalta Ensinnäkin sinun pitäisi hiukan miettiä millä alalla haluaisit sen uran olevan. Mitä siis haluaisit tehdä? Sen jälkeen kyselet kaikilta tuntemiltasi ihmisiltä, että tuntevatko he ketään, joka tekee sellaista työtä. Sitten kun löydät kontaktin, joka on edes melko lähellä, niin rohkeasti yhteyttä ja ehdotat tapaamista. Voit esimerkiksi kertoa, että haluaisit valmistuttuasi pyrkiä siihen työpaikkaan, millaisia neuvoja he antavat loppujen opintojen suhteen, entä mitätyökokemusta kannattaa kerätä. Samalla voit varmistella onko mielikuvasi työstä oikea ja sinulle sopiva. Näin saat luotua melko pienelläkin työllä useita kontakteja eri yrityksissä ja työpaikoissa. Kun sitten työnhaun aika on lähellä, niin voit olla kontakteihisi yhteydessä ja tiedustella työpaikkoja. Paljon helpompaa, olet jo hiukan tuttu heille.



Tuon sopivan työtehtävän haun voit pukea myös opintoviikoiksi. Moniin opintoihin kuuluu joku työelämätaitokurssi tai vastaava. Mä tein aikoinaan valtsikassa juuri noin eli sovin proffan kanssa, että suorittaisin kurssin tuolla tavalla. Olin muuten siitä noin 1.5vuoden kuluttua töissä yhdessä konsulttitoimistossa, jota olin kontaktoinut aiemmin.



Avain on tietää itse mitä haluaa. Jos et itse tiedä mitä haluat, niin harva tulee tarjoamaan duunia vaikka kuinkakin kunnianhimoiselle vastavalmistuneelle, jolle kelpaa mikä vaan hieno ura.

Vierailija:

työpaikkaa ei kannata ottaa vastaan (ellei ole ihan pakkorako). Jos suostuu tekemään assarin hommia pienessä firmassa useita vuosia, vaikka koulutus on johtotasoa, ei niihin johtotason hommiin pääse ehkä ikinä käsiksi.

Tämä ongelma minulla ehkä on... Koska on tuo aiempi ammatti, kukaan ei tajua, että olen pian valmis maisteri ja alan osaaja:) Olen nuori nainen, joten tuntuu että uskottavuus puuttuu. Nyt pitää itse ottaa opinnot ja urakehitys todella vakavasti ja alkaa tukkimaan noihin itseäni kiinnostaviin paikkoihin. Kehtaanko laittaa meiliä ja sitten soittaa perään? Tai laittaa meiliä ja mennä vain käymään ja viemään hakemus?

Ap

ensin laitoin mailia, sitten kävin viemässä cv + cover letter ja sen jälkeen vielä soitin perään. Tosin siis, soitin silleen mukavasti, etten heti ahdistellut, mutta niin etten ollut vielä unohtunutkaan.



Mutta sitä en ymmärrä, että miksi valtiolle haet? Julkishallinnossa valitettavasti palkat ovat aika niukkoja ja uraakaan ei kovin monelle urkea.



Lähde ihmeessä vaikka Brysseliin, siellä on puutetta. Eures-sivujen kautta duuniin jonnekin vihreämmille niityille.

Luin alkuperäisen viestin huolimattomasti, enkä huomannut että ap haluaa nimenomaan yhteiskunnallisesti merkittävälle paikalle. Itse olen teollisuudessa, ja täytyy sanoa että tällä puolella insinöörit ja ekonomit näyttävät yleensä jyräävän otk:t. Samaa olen seuraillut pankkimaailmassa, mutta siellä ero ei ole niin korostunut.