Olen säälittävä, olen hoitaja

Nuorena minulla oli unelma. Ihailin hoitajia valkoisissa työpuvuissaan, jotka kiireisinä kulkivat pitkin sairaalan käytäviä. Halusin samanlaiseksi. Hoivaamaan ja auttamaan sairaita ihmisiä. Minun silmissäni he olivat viisaita ja arvostettuja henkilöitä, olivat sentään vastuussa ihmishengestä.



Niinpä lähdin opiskelemaan hoitajaksi.



Olen nyt ollut hoitoalalla kymmenisen vuotta. Olen tehnyt sekä perushoitajan että sairaanhoitajan työtä. Työskennellyt terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Hoitanut sairaita ihmisiä, auttanut heitä kuntoutumaan ja toipumaan, pitänyt kädestä kun kukaan läheisistä ei ole ollut lohduttamassa. Saatellut kuolevan potilaan viimeiselle matkalleen, kun omaiset eivät ole viitsineet tai päässeet mukaan viime hetkiin. Ilman läsnäoloani ja ammattitaitoani moni potilaista olisi kuollut elintoimintojen häiriöihin, verenvuotoon, jne.



Välillä on päiviä, jolloin en ehdi edes syömään. Kellot soivat, omaiset kyselevät, lääkäreitä puuttuu, kotiinlähtijät eivät ehdi poistumaan sitä mukaa kun uusia tulee tilalle, työkavereita on sairaana, niidenkin hommat kasautuu paikalla olijoiden niskaan. Jalkoja särkee, pää on kipeä, niskat kramppaavat. Tietokonekin jumii, ohjelmistopäivitykset ovat taas menossa.



Yhdessä huoneessa potilas tekee kuolemaa, ja kramppaa puolen tunnin välein. Toisessa huoneessa huolestunut äiti tahtoo tietää poikansa voinnista ja jatkohoidosta kotiinlähtiessä. Kolmannessa huoneessa kipeä potilas soittaa vessa-apua. Neljännellä potilaalla on vaikeita mielenterveysongelmia, ja aiheuttaa käytöksellään levottomuutta koko osastolla.. Ja niin edelleen, ja niin edelleen, ja niin edelleen.



Olen väsynyt. Ulkona lööpit ja nettipalstat kirkuvat hoitajien osaamattomuutta ja julmuutta. Suuren yleisön mielestä hoitajat vain istuvat kahvilla ja juoruavat. Jättävät potilaan ilman hoitoa. Hoitajan ammattia ei enää arvosteta. Palkasta ei jäänyt taaskaan verojen jälkeen mitään käteen. Vuokraan juuri ja juuri riitti, onneksi lisät, noin parisataa euroa jotka olen ansainnut tekemällä töitä joka ainoan viikonlopun ja muutaman yön, tulevat kohta.



Ei tätä jaksa enää. Töissä jatkuva kiire, liikaa töitä, vastuu ihmishengestä. Ammattia ei kukaan arvosta, kukaan ei ole valmis maksamaan minulle enempää siitä että huolehdin ihmisten hengestä. Pidän heidät elossa. Vaihdan alaa. Saman summan saa helpommallakin. Tekemällä normaalia työaikaa, ja niin että aikaa jää perheellekin. Työtä jossa pienen virheen tekeminen ei vaadi ihmishenkeä.



Kyllähän teille hoitajia riittää. PInet hentoiset thaitytöt varmasti jaksavatkin nostella lähemmäs satakiloisia raihnaisia potilaita sängyistään. Sehän se on sitä työtä mihin heidät koulutetaan. Ei heistä sairaanhoitajia tule.



Sitäpaitsi. Kun teidän mielestänne hoitajan hommaan ei niin suurta älliä tarvita, niin tehän voitte miedät kaikki korvata. Menkää synnytyssaleihin, leikkausyksiköihin, sisätautiosastoille, teho-osatoille, sydänvalvontaan, lastenosastoille jne jne jne. Me vähä-älyiset hoitajat väistymme, niin te viisaammat pääsette tekemään työmme edullisemmin ja paremmin.



Areena on teidän.



-Uupunut sairaanhoitaja-