Pitäkää äidit huolta jaksamisestanne!!

Mä haluan tässä varoituksena kaikille äideille kertoa, kuin liian pitkälle mennyt univelka/stressi/yliäitiys voi sairastuttaa psyykkisesti: Läheiselläni todettiin vaikea psykoosi, joka puhkesi aivan yhtenä kauniina päivänä. Kaksi vuotta minä ja muut sukulaiset oltiin tuettu tuota äitiä, koettu rohkaista häntä hakemaan vaikka kodinhoitoapua..terapiaa..lääkitystä..mutta ei. Hän eli niin voimakkaassa stressissä että hajosi lopulta, tuloksena nyt se että hän on mielenterveydeltään kykenemätön mihinkään. Toivottavasti aika ja lääkitys auttavat. Mutta lapsi jää ilman äitiä pitkäksi aikaa :(



Te voitte kuvitella, että jaksatte kun on pakko. Mutta kenenkään ei ole pakko. Jos ahdistaa, niin se ei ole normaalia. Ei se ole mitään noloa pyytää apua tai sanoa, että ei jaksa. Tässäkin ihmisessä oli kyse hoiva-alan ammattilaisesta joka hoitaa itse ko ihmisiä työkseen. Eikä silti suojautunut itse sairastumiselta.



Liian moni jää yksin ikävien tunteiden kanssa. Vaikka ei tarvitsis. Läheisenä oli raskasta tsempata jatkuvasti kun ei toinen ollut suostuvainen mihinkään... ja nyt sitten tulos on pahin mahdollinen.