Kertokaa mikä minussa ärsyttää muita äitejä/naisia??!! MIKÄ?

En ole silti pintaliitäjä vaikka sellaisen vaikutelman ehkä voikin saada. Mutta kun ketän ei kiinnosta tutustua pintaa syvemmälle!! Näin olen ymmärtänyt.

ap

Vierailija:

En ole silti pintaliitäjä vaikka sellaisen vaikutelman ehkä voikin saada. Mutta kun ketän ei kiinnosta tutustua pintaa syvemmälle!! Näin olen ymmärtänyt.

ap

Itselleni ulkoiset seikat eivät merkkaa mitään, on ihan saman tekevää minkä näköinen ihminen on. Ennemmän merkkaa ihmisen luonne " sisäinen olemus" .

Joskus on vaan tilanne, jossa jonkun kanssa ei löydy yhteistä säveltä ja usein silloin vielä tulee tunne, ettei toinen halua keskustella minun kanssa ja yleensä silloin peräännyn tilanteesta, koska en halua olla tyrkky. On vaikea puhua ihmisen kanssa joka ei osallistu keskusteluihin, vaan vastaa hyvin lyhyesti, eikä esitä itse mitään kysymyksiä/mielipiteitä.

Enkä nyt tarkoita, että suupielet vaahdossa pitää puhua lapsista ja vaipoista, yleensä itse en näistä asoista edes paljoa juttele. Mutta sitten taas jos " ryhmä" haluaa puhua sellasista asioista jotka ei minulle ole ajankohtaista, voin osallistua keskusteluun tai olla osallistumatta, mutta annan muille vapauden puhua näistä asioista, enkä anna ymmärtää ettei ne minua kiinnosta.

Small talk ei ole paha asia. Näin ihmisiin tutustuu ja kun ystävyys syvenee, syvenee myös keskustelun aiheetkin.



Eli ap:lle kukaan ei sinua (eikä muitakaan) syrji, sinun ulkomuotosi takia. Syyt ovat jossain muualla, mutta on niin helppoa sanoa, ettei muut pidä minusta ulkoisen olemukseni takia, kuin myöstää se, että syy onkin luonteessa.

kuin muutkin, kun erityisesti keskityit ulkonäkösi kuvailuun. Ei tässä elämässä ulkonäöllä ole paskan väliä, jos on oikeasti hyvä tyyppi. Jos on tilannetajua, osaa aluksi jutella sellaisista aiheesta tuntemattoman kanssa jotka ei välttämättä itselle ole se ihan mieluisin/omin puheenaihe, on ystävällinen ja kohtelias, osaa kuunnella ja nähdä vähän rivienkin välitse, ei takuulla ole väliä onko päässä ne viimeisintä huutoa olevat rillit vai 70-luvun tv-ruudut ja onko naama meikattu vai ei. Voihan olla, että jollekin pintaliitäjälle sellaisilla asioilla on aluksi väliä, mutta kun huomaa että tuosta ihmisestä tykätään ja sen seurassa viihdytään, alkaa olla kiire hieroa myös tuttavuutta kyseisen ihmisen kanssa.



Olen myös huomannut, että tuttavuutta hieroessa saattaa toinen sanoa jotain mitä jää itse miettimään/jopa loukkaantuu. Ei sellaisessa tilanteessa mielestäni pidä mennä sanomaan kipakasti takaisin. Usein kaikki epäselvyydet kommunikaatiossa johtuvat yleensä siitä, ettei tunneta tarpeeksi hyvin. Tästä kipakkuudesta tuli mieleen, että taidat olla melkoisen takakireä ja ajatella automaattisesti, että kaikki haluavat sinua loukata, koska et kelpaa. Mitä jos pyrkisit ajattelemaan ihmisistä vain positiivista, pyrkisit näkemään heidän positiivisia puoliaan negatiivisten sijaan? Kannattaa myös miettiä, miksi itsetuntosi sallii sinun ajatella itsestäsi ettet kelpaa. Tutkaile itseäsi, juttele miehesi kanssa ongelmasta. Kysy suoraan, onko sinussa asioita joita et itse kykene näkemään. Muutos lähtee itsestäsi, itsetutkiskelusta. Ulkonäkö on oikeasti sivuseikka tällaisissa asioissa. Toki siistiä ihmistä on helpompi lähestyä kuin sottaista tai erikoisesti pukeutunutta.

koulu- ja opiskelupiireissä, työpaikoilla jne. Kaksi läheisintä ystävääni ovat entisiä työkavereita ja pidän edelleen tiiviisti yhteyttä useampaankin ala-asteaikaiseen ystävään. Sen sijaan näissä perinteisissä " äitipiireissä" en ole saanut juurikaan ystäviä; perhekerhoissa tms. minulle ei juuri jutella ja puistossa saan seisoskella yksin, harva vastaa edes tervehdykseeni. Ilmeisesti en ole tarpeeksi perinteinen äitityyppi tai sitten se, että olen hoikka ja laitettu, pelottaa läsähtäneitä verkkarimammoja. Lisäksi meillä päin suurin osa äideistä näyttää olevan n. 35+ vuotiaina esikoisensa saaneita - itselläni oli 29-vuotiaana jo kaksi lasta eli ehkä välillämme on myös jonkinlainen sukupolvien kuilu. :)



Siinä, millaisia ihmisiä puistoissa ym. kotiäitien kohtaamispaikoissa liikkuu, on myös kokemukseni mukaan erittäin suuria alueellisia eroja. Toisissa paikoissa puistossa tervehditään ihmisiä ja ns. small talk sujuu leppoisasti, uudet tulijat otetaan lämmöllä vastaan jne. kun taas toisaalla porukka on todella sisäänpäinlämpiävää eikä vieraampia äitejä olla huomaavinaankaan. Jopa lapset torjuvat vieraampien lasten lähestymisyritykset tällaisilla alueilla.



Älä ap lannistu tässä ketjussa saamistasi kommenteista; tuskin edes pohtisit tällaisia, jos olisit niin pinnallinen kuin jotkut väittävät. Mielestäni on ihan luonnollista, että kuvasit pääasiassa ulkonäköäsi - kysehän on siitä, ettei kukaan tunnu haluavan tutustua sinuun syvällisemmin eli epäilet, että vian täytyy olls ulkokuoressasi, siksi tietenkin kuvasit pääasiassa sitä, miltä näytät. Uskon, että olet vain törmännyt vääriin tyyppeihin. Asuinalueellasi taitaa asua samanlaisia jurottajajuntteja kuin täällä meilläkin. ;)

Silmälasityylit vaihtuvat.

Olen ihan mukiinmenevän näköinen, mukavaksi useinkin kehuttu, mutta silti tuntuu usein siltä, että jään kerhoissa jne. seinäkukkaseksi.



Itse olen päätellyt asian johtuvan vaan kertakaikkiaan siitä, että olen suhteellisen uusi paikkakunnalla ja muut äipät ovat tunteneet toisensa jo paljon kauemmin. Oletko huomannut, että monet äidit ketkä käyvät kerhoissa, puistoissa jne. käyvät siellä entuudestaan tuttujen kavereidensa kanssa? Kuinka moni loppujen lopuksi menee ihan outoon harrastukseen, kerhoon, kissanristiäiseen ilman jonkinlaista " kytköstä?" Voi viedä kauan aikaa päästä " piireihin"



Minäkään en paljon itsestäni pidä meteliä ja olen hieman ujokin, mutta olen nyt ottanut sen asenteen, että rohkeasti menen vaan lapsineni toimintoihin mukaan saan kavereita tai en. Koitan olla oma itseni ja oman tilanteeni huomioon ottaen pyrin huomioimaan erityisesti ne muut " seinäkukkaset" joita saattaa löytyä yllättävän paljon kun aukaisee silmänsä.

Vierailija:

Etsi ystävyyttä muunlaisista piireistä. Mene vaikka kansanopiston atk kurssille, tai jollekkin muulle kurssille, jossa kuvittelisit kohtaavasi samanlaisia muotirillejä.

Minussakin on estetikon vikaa ja sitähän ei hys hys saa mammassa olla. Lisäksi olen konttorirottana firmassa, jossa edellytetään siistiä pukeutumista, suorat housut, paitapusero, jakku tai neule. Asiakkaiden kanssa aina jakkupuku. Joten olen aika " virallisen" näköinen kun kuljen lasteni kanssa päiväkotiin jne. Muutamat mammat, sanon nyt ihan suoraan, ei koulutetut mammat ja kadulla vastaan tulevat naapuruston kotiäidit karsastavat minua, koska näytän miltä näytän. Olen kuitenkin lasten kautta tutustunut muutamaan kotimammaan ja heidän kauttaan tutustunut näihin nyrpistelijöihin ja pari on sanonut kaverilleni selkäni takana, että se jakkupukuhan on ihan kiva ja rempseä tyyppi. Niinhän mä olenkin. Mutta kun arvostellaan sen ulkonäen perusteella. Sinulle tarjoaisin kahvikupillisen milloin vain.

että uusille ystävyyssuhteille ei ole tarvetta. Kotona esim. pari lasta, riittävästi ystäviä opiskelu -tai työelämän ajalta ja nyt yksinkertaisesti ei ole aikaa & halua uusia kontakteja.

toiset eivät luultavasti vain ole " etsimässä" kavereita tai ystäviä ja sinun tutustumisyrityksesi jää small talk osastolle. Ei kannata liian herkästi miettiä, että tämä kaikki johtuu nyt vain ja ainoastaan minusta. Mitä tein väärin, kun ei kaveruus alkanut tms. Ihmisellä, johon olet yrittänyt tutustua, on voinut olla vaikkapa riita juuri miehensä kanssa tai muuten vain huono päivä, eikä ole ollut tutustumistuulella tai jotain muuta vastaavaa.



Itseäni henkilökohtaisesti ärsyttää ihmiset, joilla on jotenkin rasittava kasvatustyyli (siis jos ollaan leikkipuistossa ja lapset on siinä mukana). Ja minua rasittavat muun muassa lässyttävät äidit, meidän maija on paras-äidit ja liian ankarat äidit, niin ja liian sallivat äidit (Muksu esim. heittää hiekkaa muiden päälle ja äiti ei piittaa ollenkaan). Ja samaten asenne, että " Minä olen aina oikeassa" karsii orastavat ystävyydet.



Helpoiten tutustuu huumorilla ja avoimuudella, sekä positiivisella asenteella.

vaikka valilla asui ulkomaillakin, niin yht akkia kaverit kaikkosivat tai olivat mielummin keskenaan ilman mun seuraa :-( ei ymmarra ei

Jotkut on vaan niin sisäänpäin lämpiäviä etteivät osaa olla uusien kanssa tekemisissä tai muutoin niin laumasieluja, että pitäytyvät vanhoissa äitikavereissaan.



Yksi syy voi olla sekin, että jospa sinut mielletään liian laitetuksi? Useinhan kauniit naiset joutuvat muiden naisten hampaisiin ihan vaan ulkoisten seikkojen perusteella kun heidät koetaan uhkana.



Tai jos sinulla on jyrkkiä mielipiteitä? Tai olet kärkäs sanomisissasi tai tuot omia mielipiteitäsi turhan innokkaasti esille?

Ainoa mikä tuli mieleen oli (enkä tiedä onko tämä ollenkaan totta sinun kohdallasi, tässä on vain niin vähän materiaalia mistä ammentaa) että onko sulla lähtökohtaisen epäluuloinen tai varautunut suhtautuminen naisiin? Otsikko siis vähän kuulostaa siltä. On ihan järjettömän ärsyttävää jos jollain on sellainen " nainen on naiselle susi, mä ainakin olen hyvä jätkä ja viihdyn miesten kanssa kun ne on niin paljon kivempia kuin naiset" -asenne. Sellaisella asenteella ei varmaan paljon naisystäviä saakaan.



Joskus voi olla kysymys myös ihan huonoista olosuhteista. Äiti-ihmisillä, ainakin työssäkäyvillä, voi olla oikeasti niin kiire että vaikka ne pitäisivätkin sinusta, voi olla vaikea järjestää yhteistä aikaa. Tiedän itse joutuvani laiminlyömään äitikavereitani, koska työ ja lapsen kanssa oleminen vievät kaiken ajan.



Toivottavasti löydät kavereita... Olisiko nettipalstoista (siis jostain fiksummasta kuin tämä) apua?

..siksi vain harvat naiset ovat ystäviäni..

Itsellänikin ihan sama ongelma ja ollaan saman ikäisiäkin. Asutko Helsingissä? Meinaan, voisi vaikka alkaa kaveeraamaan :)

Laitan joka aamu kevyen meikin; ripsiväriä ja poskipunaa. Harvoin huulipunaa. Minulla on suht " näyttävät" muodikkaat silmälasit. En ole ylpeä millään lailla.

ap