Millainen kasitys sinulla oli lapsena perheesi rahatilanteesta? Minulla oli sellainen, etta aina loytyy rahaa kaikkeen. En kuullut koskaan vanhempien valittavan, ettei olisi rahaa.

Sain kaiken käytettynä ja vanhemmat valittivat aina miten oli vähän rahaa. Söimme vanhaa paskaa ruokaa jne. Niin oli koska äitini ei käynyt koskaan töissä.

meitä on 4 lasta, ja todellakaan emme saaneet sitä mitä halusimme. Tietysti jouluna ja synttäreillä saimme jotain isompaa, mutta huviksi emme saaneet. Lomilla käytiin harvemmin.



Nykyään kyllä tiedän mistä johtuu, eli isäni perusti yrityksen ja kaikki rahat oli siellä kiinni.

Tiesin sen, en luullut.

Olen nyt 31 v. Ja tämän ikäisenä vanhemmillani oli jo 2 lasta, asunto, kesämökki, 2 autoa, kodinhoitaja lasten kanssa iltapäivisin jne.



Tosin emme saanet koskaan viikkorahaa, vaan se mitä tarvittiin, ostettiin meille.

Kerran vanhempani joutuivat tyhjentämään minunkin tilini lainanlyhennyksiä varten. Asia hävetti äitiäni aivan hirveästi. Sain rahat kyllä sitten takaisin. Tilanne alkoi parantua yläasteaikoina ja nykyään vanhempani ovat suorastaan varoissaan kun lainat on maksettu, hyvä niin.

helpompiehtoinen arava, kun siihenkin olivat liian hyvätuloisia jne. Minulle kuitenkin jäi käsitys, että rahaa on, koska aina riitti kaikkeen tarpeelliseen ja joskus johonkin kivaankin ja vanhemmat eivät ikinä valitelleet rahapulaa. Tiukkuus näkyi kai lähinnä siinä, että ruoka oli taloudellisesti itse tehtyä, lastenvaatteet kiersivät suvussa, autot eivät olleet erityisen uusia tai hienoja ja lomamatkatkin tehtiin Lappiin tuttavilta halvalla vuokratulle mökille, mutta ei niitä lapsena säästämiseksi tajunnut. Kun asuntolaina oli maksettu, rakennettiin kesämökki, mutta sen laina ei enää vetänyt taloutta niin kireälle ja mekin olimme jo koulussa, joten hoitomaksut jäivät ja kun siis aloin olla siinä iässä, että vanhemmat alkoivat talousasioista minulle puhua ja rahankäyttöä opettaa, perheen taloustilanne oli jo oikeastikin väljempi. Vanhempani onnistuivat opettamaan meille molemmille lapsille järkevää ja vastuullista taloudenpitoa ja rahankäyttöä, joten minusta tässä asiassa onnistuivat mainiosti.

mutta että välillä tulee isoja tileja (esim metsäkaupoista). Aika realistinen käsitys minulla taisi olla.

Muistan kun aloitin innoissani ala-asteikäisenä yhden harrastuksen. En ollut tajunnut, että se maksaa. Toisella tai kolmannella kerralla ohjaajat antoivat mukaan kotiin vietäväksi maksulapun. En koskaan näyttänyt sitä vanhemmilleni, enkä enää mennyt ko. harrastukseen uudelleen.

hirveän tiukka rahatilanne ei ollut. Saatiin kaikki mitä tarvitsimme, mutta mitään " höpöjuttuja" ei koskaan ostettu. Lainaa ei ollut ja molemmat vanhemmat oli yrittäjiä. Asuimme omakotitalossa. Äitini on aina ollut aika pihi koska on lähtöisin erittäin köyhistä oloista, mutta ei pihistellyt lasten hankinnoissa esim. sukset ja luistimet saimme aina uutena niitä ei kierrätetty sukulaisilta.

ruokaa oli huonosti. Nyt oon vähän arvaillu että rahat meni huumeisiin plus muuhun hauskanpitoon

eivät koskaan puhuneet raha-asioista meille lapsille. Mielestäni meillä meni ihan hyvin, vaikka lama-aikaan kaikki meni alta. Vanhemmat piti yllä " kaikki hyvin" kulissia, ettei meidän lasten tarvinnut ottaa huolia raha-asioista niskoillemme.

eli että yhtään ylimääräistä ei ollut ja niin välttämättömyydet kuin huvitkin oli löydettävä sieltä edullisemmasta päästä, jolloin raha juuri ja juuri riitti tarpeelliseen.



Myös omilla lapsillani on todellinen kuva perheen rahatilanteesta. Eli että kaikkeen tarpeelliseen riittää kyllä, mutta puissa se raha ei edelleenkään kasva, joten hankintoja ja kulutusta on myös harkittava.

Tuntui ettei meille ostettu " koskaan" mitään, kuljettiin moneen kertaan käytetyissä ystäväperheiden lapsilta perityissä vaatteissa, ei satsattu kodinelektroniikkaan tai mihinkään sellaiseen jne. Vasta lähemmäs teini-ikää alkoi valjeta, että meidän vanhemmat olivat vain päättäneet kuluttaa mieluummin matkusteluun kuin tavaroiden ostamiseen. Olin ihan järkyttynyt kun kuulin miten paljon meidän perheen matkoihin meni.



Sinänsä minusta ihan ok näin jälkikäteen ajatellen. Onneksi silloin omassa lapsuudessa ei ollut niin tärkeääkään että minkämerkkiset housut oli jalassa, nykyään kilpavarustelu taitaa olla lastenkin keskuudessa yleisempää.