Kehu tai moiti lastesi ikäeroa! ov

Esikoinen huutaa uhmaikäisenä ja vauva huutaa tissiä ja läheisyyttä. Jos en olisi niin vanha niin olisin ottanut pidemmän ikäeron, itsellä on sisarukseen 5v.

Poika nyt 3,5 uhmassa, tyttö 1v3kk ja ihan kauhee känisijä. Molemmat vaan tappelee keskenään, mitään yhteitä leikkiä ei löydä. Sisko rikkoo veljen leikit, veli kiusaa koko ajan siskoaan.



Ehkä se tästä joskus, mutta en suosittele. 3 v olis ikäerona PAAAALJON parempi. Isommalla olis jo vähän älliä päässä, vois olla jopa äidin apuna jne. Nyt ei toimi homma alkuunkaan. Ja olihan se rankkaa, kun tyttö eli tissillä 24/7 ja uhmaikäinen isoveli kiukkuaa minkä kerkiää ja haluaa äidin huomiota...huoh

Hyvää:

-esikoinen jo varsin omatoiminen

-ymmärtää miten vauvaa kohdellaan

-pahin uhmaikä ehti lieventyä

Esikoinen jo aika omatoiminen, uhma ohi, ja päiväkuiva. Ei hirveetä mustasukkaisuutta.

Noin " heppoiset" argumentit ei vielä pure vauvakuumeiseen ;D No, elämä opettaa varmasti minuakin sitten aikanaan :D

Tyttö 4,5 v, poika kohta 3 v. Ei yhteisiä leikkejä, poika yleensä sotkee tytön leikit. Kauheita tappeluja. Isompi ikäero olisi ollut varmasti kaikkien hermoja säästävämpi..

ja 3.5 kk vauva. EI PAREMMIN VOIS OLLA! Pojalla virikkeitä eskassa ja vähän jotakin muuta ku kotona nyhjäämistä. Ei tartte maksaa pojan " virikkeistä" ja päiväruoankin saa. Ihana myös olla itse lähettämässä ja hakemassa pientä " koululaista" ja vauvan kanssakin saadaan sit kahdenkeskistä aikaa eskarin aikana ja myös unohtamatta minkälainen apu on jo kuusivuotiaasta! Itsenäinen on... mutta en ole unohtanut että 6-veekin on vielä pieni lapsi...:)

Meille sattui kuopuksen koliikki ja esikoisen uhma samaan aikaan. Sen jälkeen kamalat mustasukkaisuustaistelut ja tappelut. Kun kuopus alkoi olla melekin 2v tosi omatoiminen uhmis, oli esikoinen jo sentään rauhottunut ja tästä lähtien on kaikki mennyt kuin vettä vaan!

leikit menee siihen, että isompi kiusaa pienempää.



1,5v aivan huippu ikäero! lapset leikkivät tosi nätistä keskenään!



4,5v ikäero, isompi hellii pienempää paljon mutta yhteisiä leikkejä ei oikein löydy

Esikoinen on luonteeltaan hoivaava ja vaikka molemmat oli aluksi vaipoissa ja oli rankkaa, niin ikäero on hyvä! Leikkivät ja vaatteet saa antaa suoraan isommalta toiselle, ei tarvi säilöä välillä:)



2. ja 3. ikäero 2½vuotta ja koska 2. ei ole mikään hoivaaja, niin on ollu hankaluuksia. Ja vaatteet pitää laatikoittaa välillä ;)

ISompi varsinkin on tosi rauhallinen ja kiva lapsi, vauva oli helppo myös. Esikoinen oli jo sekä päivä- että yökuiva pienemmän syntyessä.



Nyt ovat 2 ja 4 ja yhteisiä leikkejä on tosi paljon, tappeluita vähemmän. Väsyttävää on välillä, kun molemmat on kuitenkin melkoisen pieniä nyssäköitä kuitenkin : ) Mutta uskon että koko ajan on vaan helpompaa ja pojilla tosi hyvin yhteisiä juttuja, kun ikäero on noin pieni. En toivoisi pidempää ikäeroa.

Lapset ovat jatkuvasti toistensa kurkussa, tappelevat, kiusaavat jne. toisiaan. 8v ikäeroa on loistava ikäero, 8v. osaa jo vähän huolehtiakin vauvasta, katsoa perään ja ymmärtää että toinen on pienempi. 6 vuotta on vielä vähän liian vähän, vaaratilanteita tulee vauvan kanssa edelleen paljon.

8 ja 6 vuotiailla on ehkä samat leikit mutta sovussa leikkiminen ei onnistu kahta minuuttia kauempaa vaikka ovat samaa sukupuolta. Vauvalle taas riittää kärsivällisyyttä molemmilta ja tuntuu olevan enemmän yhteisiä leikkejäkin. Luetaan vauvalle kirjaa tai näytetään leluja ja kukkuu-leikkiäkin jaksavat leikkiä loputtomasti kun vauvakin jaksaa loputtomasti yllättyä :). Noiden kahden ekan jälkeen ajattelin etten enää ikinä jaksa yhtään lasta, mutta onneksi tulin toisiin ajatuksiin. EI näitä vauva-aikoja voi edes verrata. " Lapset kertarysäyksellä" en suosittele kuin superäideille. On mukavampaa kun lapselle voi antaa leppoisat ensivuodet.

Tosin meillä myös rakennetaan taloa, joten mies on aina poissa.



Epäilen, että pienellä ikäerolla sisarukset ovat (useimmiten) aikuisenakin läheisempiä kuin isolla ikäerolla olevat sisarukset. Kuitenkin luulen, että vanhemmat taas nauttivat rehellisesti sanoen enemmän vauva-ajasta+pikkulapsiajasta, kun lapset eivät ole syntyneet yhdessä rysäyksessä.

alku oli rankkaa, mutta perusterveiden lasten kanssa ei mahdotonta. Nyt aikas rauhallinen vaihe, kun nuorempi 9 kk liikkuu jo paljon ja seurustelevatkin keskenään jossain määrin - tosin aina on vahdittava tarkasti.



Toi vaatejuttu, jonka joku jo mainitsikin, toimii mainiosti: isomman kaapista suoraan pienemmälle. Tän hetken ongelma on se, että toinen nukkuu kahdet ja toinen yhdet päikkärit, eli omaa aikaa ei jää päivisin.



Eli tässä vaiheessa suhtaudun kovin luottavasesti pienen ikäeron plussapuoliin, mutta saattaa se elämä opettaa vielä kovalla kädellä minuakin.

Aikuisena ei senkään vertaa. Minulla on on 5 ja 8 vuotta vanhemmat sisarukset ja nyt aikuisena ikäero ei tunnu missään ja ollaan tosi läheisiä. Ja aikuisiahan tässä suurin osa elämää ollaan. Yksikään ystävä ei voisi korvata sisaruksen paikkaa.

Isommasta hurjasti apua vauvan hoidossa ja viihdyttämisessä. Saa olla itse kotona, kun koululainen tulee kotoa. Molemmille riittää aikaa jne. Ainoa " haitta" oli, että kaiken joutui aloittamaan tavallaan alusta pitkän ajan jälkeen.

Tämä on ehkä pieni asia, mutta helpotti tosi paljon kun esikoinen hoisi vessa-asiansa itsenäisesti (no kakan jälkeen piti sentään pyyhkiä).



Muutenkin ikäero on ollut hyvä. Ei mustasukkaisuutta. Ja nyt ovat jo vuosia leikkineet hyvin yhdessä :)

3.5 vuotta on ikäeroa minun kahdella pojallani. Ei voi kuin suositella! Kun pienempi oli vauva, vanhempi oli kuitenkin jo aika omatoiminen ja " iso" . Nyt kun nuorempi on 1.5-vuotias, yhteisiä leikkejäkin on jo mukavasti. Toki tappelevatkin aika ajoin, mutta niinkai ne kaikki sisarukset...

-esikoinen ei vaipoissa

-syö itse (ei aina)

-pukee itse (ei aina tietty)

-odottaa sisällä, kun nukutan vauvaa ulkona



En voisi kuvitella pienempää ikäeroa.