Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa jo nyt ensi viikon koulutus niin että päätä särkee :-(
16.09.2007 |
Nyt jo yöunet menee kun ajattelen ensi viikon koulutusta. En kestä taas sitä että olen ainoa suuresta joukosta joka ei sano mitään vaan istuu tuppisuuna. Se omituinen tyyppi siis. Näen painajaisia siitä kuinka istutaan hevosenkengän muodossa ja puhutaa fiksuja enkä saa sanaa suustani. En voi sille mitään että menen aina lukkoon tuollaisissa tilanteissa :-( Pienessä ryhmässä kyllä kykenen puhumaan. Koulutuspäivän jälkeen on todella epäonnistunut ja paha olo kun ei ole pystynyt osallistumaan yleiseen keskusteluun.
Mitä ihmettä teen? Pitäisikö lintasata? Siitäkin tosin tulee hirveä olo ja itsesyytökset..Koulutus on kallis ja työnantaja haluaa että osallistun.
Onko muita tällaisia super-ujoja? Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi ja oudoksi kun en ole sellainen muiden hauskuuttaja ja säkenöivä persoona niin kuin kaikki muut esim. juuri tuolla koulutuksessa :-(
Kommentit (10)
Ei töistä lintsata.
Kuullostaa kliseetä mutta hyväksy itsesi sellaisena kuin olet niin muutkin hyväksyvät. Tai eivät tietysti kaikki, ainahan maailmassa on tyyppejä joiden kanssa ei synkkaa.
Olen itse kauhea jännittäjä ja hirveän ujo. Kuitenkin nyt iän myötä en enää stressaa asialla.
Nykyisin vaikka saankin suuni auki ryhmässä puhun luonnostanikin liian hiljaa ja sönkkään, mutta sellainen minä olen. En nyt ihan hingu miksikään pälättäjäksikään.
Kuvittele muut alasti tai vääntämään paskaa niin olosi rentoutuu ainakin hetkeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka sanottavaa ehkä olisikin. Olen epävarma siitä, olenko 100% oikeassa, joten en sano mitään. Odotan myös liian kiltisti suunvuoroa, jolloin en sitä tietenkään saa.
Tästä asiasta on puhuttu esimiehen kanssa kehityskeskusteluissa ja neuvona on: avaa suusi. Rohkaistu. Käy esim. joku kurssi kuinka saada itseni huomatuksi kokouksissa tms. Voit perustella työnantajallesi kurssin tarpeellisuuden, jolloin voisit suorittaa sen työnantajan kustannuksella ja työajalla. On jo hyvä, että tiedostaa asian, on vain osattava murtaa se muuri.
Ja täysin turhaa menettää yöunia etukäteen moisesta asiasta.
kun tällä ei ole järjen kanssa mitään tekemistä. Yritän kyllä järkeillä mutta tunne on niin lamaava ettei sitä tiedä jollei kärsi samasta :-( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten sun ei tarvitse stressata. Ei kukaan muu murehdi sun puhumista tai puhumatta jättämistä kuin sinä itse.
Mulla on auttanut se,että ensinnäkin harjoittelen itseni esittelyä joka kerta ensin niin,että tiedän tasan tarkkaan mitä sanon ja miten.
Toisekseen jos tiedän koulutuksen aihealueen niin luen siihen liittyviä lehtileikkeitä tmv joten mulla on jotain asiatietoa etukäteen ja yritän niistä poimia kommentoitavaa jonka voin sitten fiksusti liittää puhuttuun.
Eli valmistautuminen.
ps ja tän lisäksi syön hyvän aamupalan ja käy pissalla,koska nääkin rauhoittaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkien tarvitse koko ajan olla äänessä! Työyhteisössäkin tarvitaan erilaisia persoonallisuuksia!!!
Työyhteisössä tarvitaan erilaisia ihmisiä, ei tosiaan olisi hyvä, jos kaikki olisivat niitä supersosiaalisia - riippuu toki työpaikasta. Mutta meitä hiljaisempiakin tarvitaan, kunhan vaan pääsisimme työtehtävään, jossa voimme loistaa.
Edellä jo kehoitettiinkin valmistautumaan koulutukseen etukäteen ja se onkin hyvä neuvo. Jos tiedät edes suurinpiirtein, mitä aiheita koulutuksessa käsitellään harjoittelemalla etukäteen saa varmemman olon. Pitäkäämme mielessä, että jos kaikki olisimme koko ajan äänessä, kuka saisi puheenvuoron ja kuka kuuntelisi? Hyviä kuuntelijoita tarvitaan myös. Tsemppiä!
nämä keskustellaan ringissä tai " esittele itsesi" ja sen päälle asiantuntijan arviot elekielestä sun muusta .... niin, että suoraan kerrotaan, miten epävarmuus näkyi ...... ne eivät todellakaan innosta. Koulutuksen pitäisi virkistää ei aiheuttaa mielipahaa ja ahdistusta.