Olenko tyhmä, jos loukkaannun lapsen puheista?

kun kysyn omilta lapsiltani joskus, millainen koti jollakin kaverilla oli, he eiivät kyllä yhtään osaa kertoa, montako huonetta, tai kenellä oli oma huone, kun eivät kiinnitä huomiota sellaisiin asioihin ollenkaan, osaavat kyllä kertoa ihan sanatarkkaan kaikki kivat leikit, mitä oli kaverin luona leikitty. Emmekä tosiaan ole mitään vähävaraisia, vaan ihan tavallisia keskituloisia ihmisiä. Meillä on ihan tavallinen koti, on siis ihan se keittiökin ja olohuone, lapsen puheissahan näitä ei vain ollut. Keittiö on eräänlainen avokeittiö, joten sinne ei mahdu pöytää. Olohuone on suuri ja tilava, josta vanhemmille on erotettu oma makuusoppi. Meidän akateemisessa ystäväpiirissä, jossa kukaan ei ole eronnut, tämä on ihan tavallinen ratkaisu. Itse uskon myös vahvasti siihen, että lapsi ei kiinnitä materiaalisiin asioihin näin kovin huomiota, jolleivat vanhemmat tällaisista asioista puhu. Ja onhan täälläkin paljon ihmisiä, joiden on mahdoton ymmärtää ihan aikuisenakin sitä, että joillakin on esim. erilainen elämäntilanne kuin itsellä. ap

että ei se vanhempien makuusoppi olohuoneessa ole mitenkään tavallista. Itse en tiedä todellakaan ketään, sitten opiskeluaikojen.

meillä on muuten täällä Helsingissä neljä ystäväperhettä, joilla on yläasteikäiset lapset ja asuvat kaksiossa juuri näin, että vanhemmat nukkuvat olohuoneessa.

ihmisten asumisista. Ei oikeasti tuon ikäinen pysty arvostelemaan toisten ihmisten tapaa asua, ellei ole kotoa kuullut niin paljon arvosteluja. Kannattais vähän vanhempien miettiä mitä kaikkea lasten aikana puhuu, ettei tarttuis kaikki ikävät puheet. Jos on pakko arvostella niin olisi suotavaa arvostella niin että ei tartuta niitä lapseen. Lapsi pitäisi opettaa siihen että on erilaisia koteja ja asuntoja ja kaikkea muutakin. Ja jokainen elää tyylillään eikä ole toisten asia sitä arvostella. Sellainen on fiksu vanhempi joka sen osaa tehdä, että lapsesta ei kasva mitään nipottajaa joka arvostelee jo pienestä toisia ja toisten asumisia jne.

minkä takia siellä on varaa halvempaan ja isompaan.

JOs vanhemmilla on vain yksi totuus siitä miten ihmisten kuuluu elää elämäänsä, niin useinhan lapset sitä sitten toistelevat siihen asti kunnes oma järki ja arvostelukyky kasvaa. Siksi ei kannata kovin paljon kiinnittää huomiota mitä vieraat lapset puhuvat, kannattaa ehkä enemmän miettiä millaiset arvot heidän vanhemmillaan on.



Ja tuohon olohuoneen puutteeseen. Eipä mun lapsuudenkodissakaan ollut olohuonetta. Meillä oli iso keittiö ja katsottiin ne pakolliset telkkariohjelmat keittiön pöydän ääressä. Sitten meillä oli ruokasali ja sali.



Arkisille vieraille tarjottiin kahvit ihan keittiössä, sunnuntaisin syötiin ruokasalissa ja juhlavieraat sitten salissa. Maalla tietty oli helppoa kun talot isoja. Olohuonehan on vasta melko tuore keksintö, vasta 1970-luvulla niitä alkoi olla kun ihmiset alkoivat ostaa sohvia.



Meillä itsellään on iso ruokapöytä olohuoneessa, koska mun mielestä on kiva että koko perhe istuu yhdessä ja askartelee. Samoin meillä mahtuu iso joukko vieraita kerralla syömään, kun ei ole tarvinnut ahtaa ruokapöytää keittiöön.



Ja totta on, Helsingin neliöhinnoilla ihmiset joutuvat tekemään erilaisia ratkaisuja huonejärjestelyissään. Eihän sänky olohuoneessa liene kenellekään ideaaliratkaisu, mutta valitettavasti monet meistä joutuvat tekemään kompromissejä. Toiset haluavat asua kauempana palveluista halvempien neliöiden perässä, toiset taas arvostavat keskustan läheisyyttä neliöiden yli.

vai ajatteletko sinä, että kun kun SINÄ et tunne ketään, niin näin ei sitten voisi olla vaikka jossakin päin ihan tavallista.

opettavat lapsensa niin, että ei kukaan voi asua muulla tavalla kuin omat ystävät. Juuri hänenlaistensa lapset arvostelevat toisten asumista.

Olin juuri kerännyt lelut lattialta ja imuroinut, imuria en vielä ollut kerinnyt siivota pois lattialta, niin lapsen ekaluokkalainen kaveri tulee päivittelemään että onko teillä aina näin sotkuista, vai sotkeeko tuo pikkusisko...

Jos ei ole käytöstapoja voi tämä lapsi ohjata lapseni huonoille teille.

enemmän olisin huolissani siitä miten lapsesi suhtautui, kyllähän nyt aikuinen tuollaisen osaa käsitellä.



sano sille että Harry Potterkin asuu kaapissa portaiden alla

Aika törppö oli lapsikin.

hänellä on jo tuossa iässä aikalailla tajua, että kaikkea, mitä ajattelee, ei sanota ääneen. Lisäksi hän on kyllä nähnyt niin monenlaisia koteja, ihan sen keittokomeronkin. ap

Totuus oli, että mulla oli kyllä hyvin neliöitä per henkilö kun yksin asuin. Mutta ei lapset sellaista ymmärrä, ihmettelivät vain, että on niin vähän huoneita. Mutta heitä oli viisi ja asuivat aikamoisen ahtaasti itsekin.

Eihän sille mitään voi jos loukkaantuu, ei tunteilleen mitään voi, ei ole tyhmää tuntea. Eri asia mitä tekee kun tuntee jotain, silloin voi tehdä jotain tyhmää.

5

kahden kesken, kun teillä on aikaa vatkata kaikenlaista.

ap

ap

jonkun lapsen puheita... Taisi olla viikon happening.

Tosin me ollaa nähty niin paljon kaikenlaista että ehkei omani päivittele tollasia.



Ja itse asiassa mun mielestä kolmasluokkalaiset pitäis jo osata " käyttäytyä" ja tajuta ettei tollasia oikeestaan pitäis sanota. Tai ainakaan naureskella. Ite pidin jo lapsena vähän juntteina just ton kaltasia.