Meriläisen juttu Meidän Perhe-lehdessä/kasvatus ja vaatteet

Minulla on samanikäinen poika ja kovasti kuulostivat Rosan ajatukset tutuilta. Erityisesti tykkäsin siitä asenteesta, että aika jolloin lapsi on kotihoidossa ei ole äidille työtä eikä äiti tee kotiäidin uraa, vaan äidillä on vähän leppoisampi elämänvaihe. Olen aina vierastanut ajatusta, että oman lapsen hoitaminen olisi työtä.



En ole kyllä tuota poikaa kovin tyttömäisiin leikkeihin pystynyt kannustamaan. Traktorit ja autot ovat niin kovasti tärkeitä.

Ostin esikois pojalleni pehmoeläimiä, nuken, ja muuta tyttö tavaraa. Kun ei leiki, niin ei leiki. Kun sain tyttären, hän leikki isi-autoa, äiti-autoa ja lapsi-autoja. Jossakin simpanssikokeessa todettiin naaraiden leikkivän mielummin hoivaleluilla, kun taas poika simpansseja kiinnosti pyörillä liikkuvat lelut. Miksi kapinoida tuulimyllyjä vastaan? ;)

Eli voi olla äidille tärkeä kasvattaa poikaa pehmeisiin arvoihin, mutta rohkaiskaa myös tyttöjä raisuihin leikkeihin yms. Loppujen lopuksi sukupuolella on väliä.



Huomaan, että perheet, joissa on vain tyttöjä, ovat tottuneet aivat toisenlaiseen olemiseen, kuin meidän " sekaperheemme" ja myös poikalapsien perheissä toimitaan enemmän poikaenergian tahtiin.



Ajattelin vain kertoa, että vaikka sitä 1-2 -vuotiasta poikaa voi kasvattaa äidin pehmeillä arvoilla, niin jostain ne sitten keksivät kuitenkin ne " poikien metkut" .

[/quote]

Jos kasvatuksessa pehmeät arvot ovat vain ne että pojalle ostetaan pari pehmolelua ja nukkevauva ei ehkä ole kovin oletettavaa että poika pehmeitä arvoja kovin paljon omaksuisi. Taustalla ei tällöin ole mitään ideologiaa.

Ehkä sinun on siksi vaikea käsittää että ns.pehmeät arvot ovat muutakin kuin ne pojalle ostetut pehmolelut.

nimittäin siinä, että minulla ei ole mitään tarvetta pukea edes tytölleni jatkuvasti vaaleanpunaisia prinsessakuteita ja harrastaa sellaista tyttöyden (yli)korostamista. Toki on kivaa, että tytöille on saatavilla vaihtelun vuoksi myös mekkoja - tytöllehän niitä saa myös lain mukaan pukea :D. Joka tapauksessa, meillä on siis tyttö ja poika, haluan käyttää molemmilla mielellään kaikkia mahdollisia omaa silmääni miellyttäviä värejä. Ja niitä ovat lähes kaikki maailman värit. Jaksan aina ihmetellä äitejä, joiden tytöillä on vauvasta alkaen ainoastaan punaisia ja vaaleanpunaisia vaatteita. Eri asia on, jos isompi lapsi itse ilmoittaa haluavansa aina tiettyä väriä. Eniten ihmetyttää se tiettyihin väreihin pukeminen sen pohjalta, että mietitään aikuisten omaa pukeutumista. Kuinka moni äiti pukeutuu itse aina vaaleanpunaiseen, joten miksi lapsilta viedään tilaisuus pitää muitakin värejä yllään?



Samaten koitan olla kyllä hyvin herkällä korvalla kummankin kiinnostuksen kohteiden suhteen, enkä yritä painaa kumpaakaan mihinkään valmiiseen sukupuoliprototyyppimuottiin. Toisaalta uskon kyllä, että useimmat pojat luonnostaan kiinnostuvat tietyistä asioista ja tytöt tietyistä, mutta eivät kaikki ja se on täysin normaalia. Täytyy myös muistaa että sukupuoli on muutenkin aika häilyvä käsite! Aika moni aikuinenkin tunnistaa itsessään toisen sukupuolen ominaispiirteitä. Ja tässäkin vanhempien havaintoja saattaa ohjata tietty ennakkokäsitys: jos tyttö kiinnostuu traktoreista, vaihe on varmasti ohimenevä, mutta jos poika kiinnostuu niistä, " pojat on poikia" .

Poika, esikoinen, on puettu punaiseen ym koska molemmat vanhemmat tykkäävät väreistä. Edelleen 7 v laittaa mielellään punaista, oranssia jne päälleen, koska näkee isänsä tekevän niin.



Tyttö on perinyt veljensä kaikki vaatteet eli bodyt ovat olleet ihan kaiken värisiä. Nyt kun tyttö on 3 v, alkaa prinsessa nostaa päätään eli neiti haluaa itse valita vaatteensa aamulla. Hänellä on selvästi tyttö- ja poikapäiviä. Joskus kelpaa vain vaaleanpunaiset mekot (joita äitikin on ostanut ja lahjaksi on saatu pilvinpimein), toisena päivänä vain farkut, t-paita ja tennarit.



Poika tykkäsi pienenä työnnellä nukenrattaita, mutta kyydissä oli metrimitta :) Tyttö sen sijaan leikkii nukeilla tosi paljon. Pehmolelut eivät ole kiinnostaneet kumpaakaan koskaan.



Itse olen ajatellut että on tärkeää tarjota lapselle mahdollisuus leikkiä " toisensukupuolenleluilla" mutta luonto tehkööt tehtävänsä eli jokaisella on omat mieltymyksensä ja niitä tulisi kunnioittaa.

Nyt kun esikoinen (poika) on pian 2-vuotias ajatukset ovat ehkä muokkautuneet eteenpäin. Tärkeää minulle ei oikeastaan ole unisex-pukeutuminen, vaan se, että molemmille sukupuolille löytyisi kirkkaita, kauneita värejä ja kilttejä kuvia. Osa vaatteista voi olla poika-/tyttömäisiä, osa neutraaleja.



Sen allekirjoitan mitä joku edellä sanoi; jos arvostaa pehmeitä arvoja, pitää niitä yrittää tuoda kasvatukseen monipuolisesti. En tiedä miten itse tulen onnistumaan, mutta ainakin yritän ohjata poikaani monipuolisuuteen. Vaikka kaivinkoneet, traktorit ym. ovatkin hänen suosikkejaan, niin ostan muunkinlaisia leluja, yritän löytää kirjoja joissa käsitellään tunteita ja joissa on tarinaa (ei pelkkiä autokirjoja), hellittelen pehmoleluja ja poikaa (näytän " hoiva" mallia), yritän näyttää hyvää esimerkkiä toisen huomioonottamisen suhteen ja vähitellen herättää empatiakykyä - miltä toisesta tuntuu (empatia kai varsinaisesti herää vasta myöhemmin lapsilla). Millä tavoin te muut välitätte " pehmeitä arvoja" lapsillenne?

Huomaan, että perheet, joissa on vain tyttöjä, ovat tottuneet aivat toisenlaiseen olemiseen, kuin meidän " sekaperheemme" ja myös poikalapsien perheissä toimitaan enemmän poikaenergian tahtiin.





Meillä kyllä on tuttavaperheiden tytöillä ihan " molempien sukupuolten" leluja ja unisex-vaatteita, vaikkei veljiä olisikaan. Ja leikit ovat tytöilläkin riehakkaita ja huimapäisiä. Ja sitten kummipoikani leikkii mielellään kotia ja hoitaa nukkeja (4v.). Minulla nousee karvat pystyyn, kun pieniä lapsia lokeroidaan sukupuolensa perusteella. Eli sikäli sinulla oli ihan aiheellinen kommentti, että vanhempien pitäisi panostaa lasten tukemiseen leikkimiseen liittyen (olivat sitten tyttöjä tai poikia).



Mielestäni on vain ihan normaalia nykypäivää, että lapsi leikkii monipuolisesti erilaisia leikkejä ja omaan temperamenttiinsa sopivasti oli sitten tyttö tahi poika. Päiväkoti on ainoa paikka, jossa on meidän osalta ihmetelty, kun tyttäreni on lelupäivänä ottanut mukaansa rakkaan autonsa. Kertoo mielestäni hyvin kommentin esittäjän stereotypioista. Hänen mielestään lapsellani on 2-vuotiaana myös " poikaystävä" , kun paras kaveri sattuu olemaan eri sukupuolta. Voi että, kun hihityttää ja on hauskaa lasten kustannuksella.



Itsekin olen leikkinyt kolmen sisareni kanssa autoilla, kiipeillyt puissa, leikkinyt inkkaria, rosvoa ja poliisia jne. joita monet mieltävät poikien leikeiksi. Mielestäni on huolestuttavampaa, jos pukee tytön aina vaaleanpunaiseksi hörhelöprinsessaksi ja rohkaisee leikkimään ainoastaan nukeilla, barbeilla, tai pehmoleluilla ja poikaa kannustetaan päristämään autoilla ja kiipeilemään ja olemaan " mies" . Lapsen lelukavalkaadi ja vaatekaappi kertovat aika paljon vanhempien asenteista ja sukupuolisista käsityksistä.



Pieni (alle 3-v.) lapsihan leikkii just sitä, mitä hänen kanssaan leikitään. Tyyliin: jos aina tarjotaan palapelejä, niin niistä sitten tykätään ja niitä opitaan tekemään. Isompien lasten kohdalla kaveripaine tietty vaikuttaa enemmän leikkeihin. Tämä on oma mielipiteeni.

Sukupuoli on kiinni mallioppimisesta, niin kuin joku täällä sanoi, että tyttö oli isoveljeltä oppinut autoleikit. No, meillä on poika oppinut isosiskolta pehmoleluleikit ja jopa barbileikit. Hän on vienyt (3 v.) tarhan lelupäiväänkin pari kertaa pehmolelun. Leikkii siis paljon sillä, mitä ihailtu hahmo, isosisko, on hyväksi havainnut. Autoja, rakentelua ja etenkin riehakkaita fyysisiä leikkejä on toki myös harrastuksissa, samoin kuin siskon aikoinaan saama prinsessakruunu ja taikasauva... Olen ihan tyytyväinen, että poika saa ja osaa leikeissään toteuttaa kaikkia puoliaan.



Jos poika/tyttö on kovin poikamainen/tyttömäinen, siis ettei ollenkaan kiinnosta ne " toisen sukupuolen jutut" edes parin vuoden iässä, voi mielestäni perustellusti miettiä, millainen on vanhempien malli sukupuolesta. Vanhempiaanhan lapsi ihailee ja oppii heiltä, millaisia ovat aikuiset miehet/naiset ja mitä heidän sopii tehdä. Tämä leikkiminen nyt toisaalta on aika viatonta, mutta jos tulee vahingossa välittäneeksi esim. sellaista mallia, että pojat eivät tunteile, niin menee jo vakavammaksi.

Itse katsoisin asiaa laajemmalta skaalalta kuin vaatteiden ja lelujen kautta. Pikemminkin vanhempien esimerkin ja erilaisiin tilaisuuksiin rohkaisun ja ulkoisenkin maailman arvojen.

Tuo maininta perheistä joissa on vain tyttöjä, laittoi mietintämyssyni toimimaan: Muistan lukeneeni joskus puolusteluja tyttö- ja poikakoulujen puolesta perustuen siihen että pelkässä tyttö/poikaporukassa sukupuoliroolit vaihtelevat suuremmin kuin sekaporukassa. Itse ainakin tunnen neljän lapsen tyttöperheitä, joissa joku tytöistä on ottanut selvästi " poikaroolin" perheessä (jopa niin että on halunnut itseään kutsuvan pojan nimellä). Toisaalta tunnen myös sekalapsiperheen jossa poika viihtyy tytöille tyypillisissä leikeissä ja tyttöjen kanssa (on jo kouluikäinen). Eli en osaisi pitää mitään tiettyä perhetyyppiä tietynlaisena, jokainen perhe tuntuu olevan omanlaisensa ja joskus voi olla vapauttavaakin että on vain yhtä sukupuolta.

Meillä taas on sekaperhe poika ja tyttö, jotka kaikesta pyrkimyksestä huolimatta ovat peruspoika ja perustyttö (ihan kuin olisivat jakaneet sukupuoliroolit keskenään perinteisen mallin mukaan). Ap:stä poiketen pidän erittäin voimakasta ja periksiantamatonta tahtoa ja luonteen kovuutta pikemmin " naismaisena" ominaisuutena, joka todellakin sopii juuri tytön rooliin. Tämä kahden ensimmäisen lapsen jakautuminen niin sukupuolelleen tyypillisesti tuntuu ihmeelliseltä, varsinkin kun olen itse feministi. Oletankin että meillä kolmas lapsi (tyttö) kasvaa enemmän vapaasti " kolmannen" sukupuolen rooliin ilman sukupuolisidonnaisuutta.

Toisaalta vaikka lasta yrittäisi kasvattaa vaikka kuinka " unisex" -mallisesti, ei lasta saa irti ympäröivästä kulttuurista. Lisäksi itse toimii varmaan huomaamattakin tiettyjen perinteiden mukaan, vaikka kuinka yrittäisi olla tiedostava näissä asioissa. Eli ihan mustavalkoisesti ei voi kovin moni varmaan sanoa kasvattaneensa lasta molempien sukupuolien rooliin ja silti lapsesta tulleen juuri sukupuolensa edustaja. Tässä varmaan auttaa pikkuaskelein tiedostaminen ja sitten käytöksensä muuttaminen ja muutokset näkyvät oikeasti sitten käytännössä sukupolvien ketjussa.

Mansikk@:

Huomaan, että perheet, joissa on vain tyttöjä, ovat tottuneet aivat toisenlaiseen olemiseen, kuin meidän " sekaperheemme" ja myös poikalapsien perheissä toimitaan enemmän poikaenergian tahtiin.

Vaikken alkuperäistä lehtijuttua olekaan lukenut.



Samaa mieltä olen siitä, että lapset matkivat kaiken (asenteetkin) ympäriltään ja mielestäni lasten käytöksestä pienenä voi katsoa juuri vanhempiensa mielikuvia sukupuolesta. Kuten joku muukin mainitsi.



Toinen pointti nyt unohtui insinööriäidin tekstin pohjalta, (täällä muuten toinen samanmoinen, hei hei). Taidan olla ite juuri se tyttöperheen poika, vielä päälle päätteeksi...



Ärsyttävää on se, että vaikka kotona tosiaan yrittää vapaamielisesti kasvattaa ilman asenteita niin ympäristö sitten syytää sitä alusta asti jo pienenä. Itelleni tulee ristiriita siitä, että en yritä lokeroida esim vaatteita tai leluja tyttöjen tai poikien varusteisiin, mutta sitten jos vapaasti annan pojan valita " tyttökamaa" tiedän, että joutuu toisten lasten edessä valintojaan puolustelemaan. (Meillä kierrätyskamaa laidasta laitaan sukulaisilta, joten lapsilla on mistä valita mieleisensä.) Enkä haluaisi vielä noin pieniä saattaa tilanteisiin, joista ei pitkä matka ole joutua kiusaamisen kohteeksi.



Mutta se miksi ryhdyin kirjottamaan on, että jos omia asenteitaan meinaa muuttaa, niin kannattaa ottaa ja lukea kirja Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan ... Liza Marklund, siinä on esimerkkejä siitä miten tiedostamattaan ihmiset kohtelevat tyttöjä ja poikia erilailla jo pienestä alkaen.

henkilökohtaisesti en usko, että ketkään vanhemmat minkäänlaisella kasvatuksella kykenevät ulossulkemaan kulttuurin vaikutuksia. Meidän junnu (2v) on heti ryhdyttyään tunnistamaan kulttuurisia malleja sukupuolista (" täti" tai " setä" , " tyttö" tai " poika" ) ryhtynyt yhä enemmän vaatimaan ja itse valitsemaan kaapista " omalle" sukupuolelleen tyypillisiä vaatteita. Lelut kyllä sitten menee ihan laidasta laitaan, lemppareina tällä hetkellä kuorma-auto, palapelit ja patterikäyttöinen leikkipesukone.



Ja tämä siis tilanteessa jossa kotona asuu kaksi äitiä, joista toinen on lapsen luokituksessa (kysyttäessä) " täti" ja toinen " setätätisetä" , ja lapsen elämässä on myös isi joka on luokituksessa " setä" . Eli malleja on kaikkiin suuntiin vanhempien joukossa.



Tosi usein kaupungilla tulee kuitenkin " väärintunnistuksia" sukupuolen osalta, kun tyyppi ei toista omaansa aivan tyypillisimmällä tavalla, ulkoisesti eikä käytökseltään. Päällä on siis usein haalari, jossa punaista, vihreää ja keltaista ja joka on aika leimallisesti vain värikäs, ei sukupuolittunut. Tuttavapiirissä olen ollut huomaavinani, että hiusten pituus on ehkä ratkaisevin tekijä: pitkätukkaiset tai sellaiset joilla on pinnejä/hiuslenkkejä/muuta on tyttöjä, lyhyttukkaiset tai semmoset joilla on korvalle asti hapsottava tukka ilman tilpehöörejä ovat poikia.



Mutta kaikkein eniten samaa mieltä olen kuitenkin siitä, että arvojen ja asenteiden opettaminen ei lähde tavaroista, vaatteista eikä kampauksista vaan jostain ihan muusta - tosin tavarat, vaatteet ja kampaukset saattavat antaa ihan hyvää vinkkiä myös siitä arvomaailmasta...

Meillä poika 2 v 4 kk sai juuri kirpparilta nuken ja rakastaa sitä yli kaiken. Se pitää olla mukana nukkumassa, syömässä ja ihan kaikkialla. Hänelle on yhtälailla tärkeä myös Nalle Puh -pehmo. Toisaalta autoleikit ovat hänelle myös tärkeitä ja traktorit ja junat vasta ovatkin pop.



Eli poika tykkää leikkiä milloin milläkin. Eivät nämä ole mielestäni millään lailla toisensa pois sulkevia asioita. Eli jos tykkää autoista, ei halua leikkiä nukeille. Joku tykkää, joku ei.



Meillä poikaa puetaan myös punaiseen ja oranssiin aina, kun sen värisiä pojalle sopivia vaatteita löydän. Onpa pojalla yksi kirkkaan pinkki shortsiasukin ja vaaleanpunainen pikeepaita, joka on sinänsä ihan " poikamainen" , vaikka väri voitaisiinkin ajatella tytön väriksi. Eli näiden suhteen ei ole rajoituksia enkä asiaan kiinnitä sen enempää huomiota, ostan värejä sen perusteella, mikä näyttää kivalta.



Meillä poika oppii varsin " terveitä" roolimalleja, koska se on äiti, joka useimmiten tarttuu poraan ja ruohonleikkuriin jne. Isä laittaa mielellään ruokaa ja siivoaa.



Ja ns. pehmeitä arvoja meillä harjoitetaan ihan sylittelemällä ja hassuttelemalla. Pojat ovat poikia, mutta kaipaavat hellyyttä, vaikka välillä hieman raisuja olisivatkin. Eli tässä (enkä monessa muussakaan) asiassa en näe eroja sukupuolten välillä.