kummiasiaa..
Kertokaa mielipiteitänne, apua kaivataan kummiasiassa!
Asia on seuraavanlainen:
piakkoin on vauvamme ristiäiset ja haluaisimme kovasti vaimon veljen sylikummiksi. Veljen mukana olisi tietenkin kohteliasta kutsua hänen vaimonsa myös lapsen kummiksi.
Ongelmana onkin se, ettei veljen vaimo osoita pienintäkään kiinnostusta mm. miehensä jo ennestään olevaan kummilapseen, saatikka sitten miehensä muihinkaan perheenjäseniin (sisaruksiin, vanhempiin...). Veljen vaimo käyttäytynyt kylmästi ja alentavasti miehen siskoa kohtaan, jonka lapsen ristiäisistä nyt on kyse. Veljen vaimo on todella itsekäs, itsekeskeinen ja laiskakin jopa. En halua panetella häntä enempää, mutta kuinka toimia. Veljen haluamme ehdottomasti sylikummiksi, mutta hänen vaimoa emme. Hän ei ole sellainen ihminen, jonka hoiviin lapsemme jjättäisimme jos sellainen tilanne tulisi eteen. En myöskään koe että hän olisi niin tärkeä ja laheinen, että haluaisin luoda häneen näin " syvän" siteen..
Mitä mieltä olette? Neuvoja kellään?
Kommentit (7)
kiitos neuvoista. Tiedän, että asia herättää närää ja sanasotaa veljen vaimossa kun saa tietää.
oman veljensä sekä miehensä veljen. Molemmilla vaimot, mutta vaimoja ei haluttu kummeiksi.
Joten ei ole tavatonta kutsua vaan toista puoliskoa kummiksi.
Ja jos noin kylmä ja vittumainen lahna, tuskin kauaa jaksaa ukko katsella ja ero kuitenkin edessä ;D
Harmittaa vaan, kun ei haluaisi loukata veljeä, mutta vaikka kuinka päin asiaa miettii, niin aina päätyy samaan lopputulokseen. En koe hänen vaimoa kummin arvoiseksi. Mielestäni kummius on tavallaan vähän niinkun kunnia-asia ja kummiin täytyy voida luottaa ja häntä henkilökohtaisesti arvostaa ja pitää läheisenä/tärkeänä ihmisenä, jonka haluaa pitää läheisenä elämässään...
..Ja kiitos vielä kaikille jotka ovat vaivautuneet vastaamaan. Mukava kuulla muiltakin kommentteja! =)
Te todella haluatte antaa lapsellenne hyvän kummin ja oikein perustein. Ja teette kuule juuri niin kuin parhaalta tuntuu!
Jos veljen vaimo suuttuu, niin se on hänen ongelmansa. Miettiköön itse miksi ei kelvannut...
Harmittavaista teille, mutta aina ei voi kaikkia miellyttää.
Kiitos mukavasta kommentista!
Olemme paljon ajatelleet asiaa, ja mietin kuinka muut ihmiset ajattelisivat asiasta. Siksi kirjoitin tänne. Veljeni on todella ihana sydämmellinen ja lämmin ihminen, eikä kenellekään koskaan halua pahaa eikä pahaa sanaa sano ja on ystävällinen. Vaimonsa on taas täysin vastakohta, komentaa ja nipottaa minkä ehtii, hänellä on asenne tyyliin " minä, minulle, minun, olen ainut lapsi ja saanut aina kaiken minkä haluan." jne...
Olen yrittänyt ajatella, että saamme itse valita kenet haluamme. Ja toivottavasti hekin sitten ymmärtäisivät valintamme ja tietystihän me voimme aina esittää perustelut. Ja mielestäni perustelumme on ihan hyvät...
Tästä asiasta on useampia viestiketjuja ollut muutaman kuukauden sisällä, joten hakutoiminnolla varmasti löydät niitäkin ja paljon vastauksia.