Apua kaivataan...
Heippa kaikki.
Olen kolmekymppinen kolmen lapsen isä joka elää avioliitossa.
Rakastan lapsiani ja vaimoani myös mutta, tuntuu siltä että vaimoni kanssa olemme enemmän kavereita jotaka satunaisesti harrastavat seksiä 1/kk jos silloinkaan. Vaimoni on rakastava perheen emo ja minä töissä käyvä iskä. Tuntuu siltä ettemme pysty elää parii päivää ilman miinkään sortin riitaa ym ym. Tätä on jo jakunut pari vuotta.
Pitäisikö meidän yrittää lasten vuoksi olla yhdessä vai oisko viisainta erota? Itse olen eronneesta perheestä lähtöisin enkä nää siinä mitää pahaa koska ymmärsin etteivät vanhempani vaan kertakaikkiaan pystyneet asumaan yhdessä. Olen tavannut tässä lähiaikoina ihastuttavan naisen jonka kanssa synkkaa tajuttoman hyvin, me ymmärrämme toisiamme ja pystymme keskustelemaan kaikesta mitään häpeilemättä toisin kuin vaimoni kanssa.
Kommentit (3)
sanoit: Te molemmat olette omasta parisuhteestanne vastuussa. Sano puolisollesi, etta haluat parisuhteeseenne kipinaa, avoimuutta ja spontaaniutta ja anna samaan aikaan tilaa puolisollesi sanoa omat toiveensa, pelkonsa ja mietteensa.
Mutta olemme yrittäneet tai oikeesti minä olen jo ottanu kyseiset asiat esille jo aikoja sitten....=(
Tottakai se ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella mutta miten mä oikeen sen runoilisin tähän...
Aino jota emme ole kokeilleet on parisuhde neuvojaa johon en saa vaimoani millään mukaan. Niin muuten olen aikoinani narauttanu vaimoni toisen miehen sylistä jonka annoin anteeksi koska ymmärrän vihetyksen aidan toisella puolella ja pääsimme asiasta nopeesti yli. mutta nyte oon vaan umpikujassa vaim sanoo päivittäin rakastavans minua kuten minä hänta mutta (taitaa tekstissäni olla aika monta muttaa) millä mä voisin saada suhteen toimimaan " kaveripohjalta" ....
Oletko varmasti kokeillut kaikki nämä lapsiperheen kliseet:
- kokeillut vaikka kolmen kuukauden ajan tehdä vähintään yhtä paljon tai mieluiten enemmän kotitöitä kuin vaimosi,
- vienyt lapset hoitoon ja järjestänyt vaimollesi ihanan rentouttavan koti-illan, laittanut ruuan, hieronut selän ja antanut nukkua koko yön niin pitkään kuin nukuttaa
- vienyt lapset hoitoon ja käynyt vaimon kanssa kahden kesken pikku lomamatkalla vaikka kylpylässä, Tallinnassa tai Pariisissa. Tarjonnut vaimolle kynttiläillallisia ja kävellyt käsi kädessä pimenevässä illassa, ja kysynyt muutamalla eri tavalla että " mitä sinulle nykyään kuuluu?"
Totta kai pienten lasten kasvattaminen sysää romanttiset tunteet helposti taka-alalle. Fiksuinta ei mielestäni ole lähteä hakemaan romantiikkaa kodin ulkopuolelta, vaikka se helpoin ratkaisu usein olisikin. Kodin ulkopuolella kun usein tapaa ihmisiä, jotka vaikuttavat hauskemmilta, kepeämmiltä, huolitellummilta ja kiinnostuneemmilta sinun asioistasi kuin se oma puoliso siellä kotona. Mutta sen uuden, hyväntuoksuisen ja sinua merkitsevästi katselevan ihmisen kanssa arki voisi kymmenen vuoden päästä olla ihan samanlaista kuin puolisosi kanssa nykyään. Jokaisessa suhteessa tulee arki vastaan. Siitä kannattaa tehdä mahdollisimman ihanaa.
Ainakin minua rasittaa perhe-elämässä useimmiten se, että kotitöitä ja muuta muistettavaa ja tehtävää olisi aina niin paljon, ja aikaa niin vähän. Meillä ei edes tällä hetkellä ole pieniä lapsia, mutta tulossa on. Pelottaa jo valmiiksi, miten siinä ehtii ikinä edes nukkua tarpeeksi - saati sitten ottaa mitään parisuhdeaikaa. Voi hyvin olla, että vaimosikin on vain aivan rättiväsynyt ja alistunut emon rooliinsa. Vaimon ja rakastajan roolin esiin houkutteleminen vaatii sinulta aikaa, tiskaamista, imurointia, pyykkäämistä, ruuanlaittoa, roskien vientiä, aitoa kiinnostusta vaimon kuulumisiin ja hemmottelua :)
Heissan,
Mielestani tilanteenne ei kuulosta sellaiselta umpikujalta, missa tarvitsee lahtea eri suuntiin. Erolla on valtaisat seuraukset perhe-elamaan eika se ole helppoa lapsille, vanhemmille tai kenellekaan lahipiirissa. Eron jalkeinen elama on repivaa ja kun on lapsia, niin entisesta puolisosta ei " paase eroon" eroamalla, silla lasten takia joutuu olemaan yhdessa tekemisissa paljon. Ero saa ihmisissa pahimmat puolet esiin ja sita ei kukaan pysty ennustamaan, mita tama teidan kohdalla tarkoittaisi.
Ruoho on aina vihreampaa aidan takana, mutta aidan taakse paastyaan vehreys taittuu herkasti arjen astuttua kuvioon mukaan. Uusi tuttavuus ei valttamatta ota kevyesti tarvettasi olla exaan yhteydessa, olla lasten kanssa paljon (uuden puolison kustannuksella) ja talousasioissa voi tulla erimielisyyksia herkasti sinun kayttaessa rahaa lapsiin ja/tai ex-puolison tarpeisiin. Av(i)oliiton ulkopuolinen suhde on arjen vastakohta ja tietenkin siksi niin valloittava.
Sinuna miettisin, mita oikeasti haluat parisuhteelta ja yrittaisin luoda puitteet nykyiseen liittoon naille haluille. On luonnollista, etta sina ja puolisonne olette toisillenne itsestaanselvyyksia toisin kuin uuden tuttavuuden kanssa ja siksi arki voi tuntua laimealta. Laimea arki on se, missa lapset kasvavat tasapainoisiksi vastuullisiksi aikuisiksi.
Te molemmat olette omasta parisuhteestanne vastuussa. Sano puolisollesi, etta haluat parisuhteeseenne kipinaa, avoimuutta ja spontaaniutta ja anna samaan aikaan tilaa puolisollesi sanoa omat toiveensa, pelkonsa ja mietteensa. Tama on vaikeaa, jos ja kun olet tiiviisti yhteydessa uuteen tuttavuuteen, koska auttamatta tulet vertaamaan puolisoasi tahan tuttavuuteen jokaisessa kaanteessa. Siksi ottaisin aikalisan uuden tuttavuuden kanssa ja setvisin asiat kotona viikonlopun aikana kahden. Puolisosi ei valttamatta edes tieda mietteistasi ja koen etta olisi aika epareilua lahtea muille maille asioita selvittamatta.
Summa summarum: Ala eroa vain siksi, etta olet ihastunut johonkuhun toiseen. Erotessasi menetat paljon enemman kuin saavutat - katsoit asiaa milta kannalta tahansa. Sinulla on suuri vastuu perheestasi - suurempi kuin mita annat ymmartaa - ja ota se sellaisena.