Opiskelevat äidit!
 Miten ihmeessä te jaksatte?
 Itselläni on kaksi lasta ja opintoja vielä jäljellä. Tällä hetkellä pitäisi väsätä erästä tehtävää, jota varten joudun lukemaan kuivaa lakitekstiä.
 En pysty opiskelemaan, kun lapset ovat kotona. Tuntuu, että mieheltä en saa sellaista tukea, kuin tarvitsisin. Alan olla ihan poikki.
 Tiedän että olen itse tilanteeseeni tullut, mutta en jaksa enää pyörittää kotia, perhettä, koulua ja käydä välillä vielä töissä. Tuntuu, että kaikki vain haluavat minulta jotain, mutta en itse saa yhtään mitään..
 Eli TODELLA tarvitsen vinkkejä jaksamiseen.
Kommentit (10)
 eli teen gradua. Vaikeaa on yhdenkin lapsen kanssa. Mies on töissä ja iltaisin voin hetken kirjoittaa. Ja sitten lapsen päiväunien aikaan ja viikonloppuisin. Kyllähän tuon yhtälön onnistuminen vaatii uhrauksia myös mieheltä.
 Saisitko apua esim. lasten isovanhemmilta? Tai hoitoapua mll:sta tms? Ehkä kannattaa lähteä vaikkapa kirjastoon lukemaan, kun saat siihen mahdollisuuden.
 En tiedä, onko neuvoista apua, mutta voimia ja myötätuntoa sinulle lähetän.
Suoritan kaiken opinnoissani helpoimman kautta ja en vaadi hyviä numeroita itseltäni. Tiedän, että voisin saada 5, mutta tyydyn 2.
 Olen ryhmässämme ainut, jolla on lapsia ja joskus kaipaisi paljon vertaistukea. Tai edes keskustelua toisen äidin kanssa.
 ap
Hoidan lapsia kokopäiväisesti. Jos opiskelisin, lapset menisivät päivähoitoon. Jos kävisin työssä, en opiskelisi.
 joista nuorimmainen 1-vuotias. Opinnot ovat loppusuoralla, jäljellä syventäviä ja gradu. Olen varannut kuitenkin niille vielä 1,5 vuotta aikaa (siis omassa suunnitelmassani).
 Meillä lapset ovat hoidossa, nuorimmainen aloittaa ensi viikolla pikku hiljaa harjoittelun. En pystyisi opiskelemaan ilman, että lapset ovat hoidossa. Olen paljon yksin, mies on yleensä viikot pois kotoa. Muutenkin yhteinen aika on kortilla, joten en halua opiskella paljoakaan viikonloppuisin.
 Viime vuonna kun olin lasten kanssa kotona, sain tehtyä 9 opintoviikkoa. Sillä tahdilla opinnot ei etene. Siksi oli pakko tehdä tämä hoitopäätös. Teen myös osa-aikaisesti töitä, joten hoitoa lapsille haettiin osin senkin vuoksi.
 Joillakin yliopistoilla on omat lapsiparkit, muista kouluista en kyllä tiedä.
 Jos haluaa opiskella päätoimisesti, on melkeinpä pakko laittaa lapset hoitoon. Tämä on mun näkemykseni.
Hoitovapaalla keskityin täysin lapsiin, enkä edes yrittänyt suorittaa opintoja. Nyt lapset ovat hoidossa, ja saan käyttää kaiken huomioni opiskeluun. En pystyisi yhdistämään lastenhoitoa ja opiskelua, moisesta tilanteesta kärsisivät sekä lapset että opinnot.
viimeinen vuosi opinnoista menossa, kaksi lasta ja 1-2 kertaa viikossa töitä..miehestä sentään on jonkun verran apua mutta hänelläkin työnsä ja hankalat työvuorot..välillä tuntuu siltä että en yksinkertaisesti jaksa, mutta yritän aina ajatella että aikansa kutakin, kohta tämä on ohi :) en vaadi itseltäni täydellisyyttä..välillä on kämppä kuin pommin jäljiltä ja koulussa olen tyytyväinen jos saan kolmosen :) tsemppiä ja jaksamista!!
 Meillä lapset ovat siis hoidossa päivät ja vapaapäivät haluan viettää enimmäkseen heidän kanssaan. Ehkä mies kannustaisi ja järjestelisi asioita enemmän, jos tekisin hänelle selväksi etten kertakaikkiaan kohta enää jaksa. Ehkä tämä on minulle opetus, ettei yhden äiti-ihmisen todella tarvitse kantaa kaikkia asioita hartioillaan.
 Tähän asti olen pystynyt opiskelemaan suunnitelman mukaisesti, mutta numerot puhuvat kyllä omaa kieltänsä.
 Todella toivon teille samassa suossa rämpiville voimia!
 ap
Olen samassa tilanteessa itsekin. Epäilen, että on vähän persoonallisuuskysymys. Itse tarvitsen paljon unta jaksaakseni, joten öisin opiskelu ei käy. Lisäksi haluan olla virkeä ja hyväntuulinen lasten kanssa. Eihän se heidän vikansa ole, että äidillä opinnot kesken. Haluan myös viettää aikaa miehen kanssa kun hän on kotona. Opinnoille jää vaan tosi vähän aikaa. Lapset ovat myös sairastelleet paljon, joten nekin opintoihin suunnitellut ajat on menneet lasten hoitoon.