***SYYSsissien perjantai***

täällä ollaan. Ihmeen hyvin tuli nukuttua viime yö. Hyvä niin.



Huomenna tulee 38 vkoa täyteen.. Loppu siis häämöttää! Ü



Mitähän jellonamamille kuuluu?



Mukavaa päivää!



Fiia

Ja eiliset: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=11253421&p=1&tm…



Onpa harvinaisen kaunis aamu ollut!



Ja yö meinas mennä ihan pipariks näiden viiltelyjen kanssa - Miks ne alkaa aina kun menee pitkäkseen?! Hyvä kun en itkua taas vääntänyt kun niin sattu :/ Meinas jäädä kauppareissukin lyhyeksi eilen, kun viiltää ja kolottaa joka suunnasta. Sitten taas välillä on kun ei olis raskaanakaan.. Ärsyttää oma kömpelyys.



Jotenkin oon laiskistunutkin - Ei jaksa enää niin touhottaa. Perus siivoukset ja pyykit kun hoitaa, niin sillä hyvä :)



Tänään olis luvassa työpaikalla vierailua. Ajattelin vielä mahakkaana käydä moikkaamassa entisiä työkavereita päiväkodilla :) Kiva nähdä kaikki tutut lapsosetkin, voih.. *niisk*



Mutta sitä ennen pitäis saada koti kuosiin ja oma pärstä myös! Mukavaa perjantaita ja viikonloppujakin!! (jokohan se olis meilläkin viimeinen viikonloppu ilman vauvaa..)



Dumle rv 39+1

Tuli sit aloitettua pino Fiiun kanssa samaan aikaan. No, mun kuulumiset on siellä. En osaa tänne linkittää..



outs@



:)

Pikainen moi ennen kuin menen takaisin sänkyyn. Isommat tytöt lähtivät kerhoon ja sen jälkeen menevät famolleen loppupäiväksi. Olen nukkunut viimeiset yön NIIIIN huonosti, että eilinen päivä meni itkemiseksi. En vaan yksinkertaisesti jaksanut.



Tänään täytyy yrittää levätä vähän enemmän. Masennuskin uhkaa jo hiipiä. Vaikka tietää, että viikon kuluttua vauva viimeistään syntyy, niin silti alkaa masentaa, kun ajattelee, että eikö tämäkään muka lähde itsekseen käyntiin. Yritän sanoa itselleni, että voihan tämä vielä tästä syntyäkin itsekseen, mutta en voi mitään sille, että meinaa alkaa usko loppua...



En tiedä onko se jotenkin " väärin" , mutta minulle käynnistys olisi kyllä pettymys. Aina tietenkin pitää muistaa sanoa, että lopputulos, terve lapsi, on se pääasia, mutta olisin epärehellinen, jos väittäisin, että käynnistykseen joutuminen ei haittaisi yhtään. Haluaisin vain, että tämä synnytys lähtisi itsekseen käyntiin ja olisi sellainen ihan tavallinen, normaali synnytys. Sellainen, kuin esikoiseni synnytys, siitä jäi itselle ihan hyvä mieli, toisin kuin siitä toisesta, käynnistetystä...



Ulkona näyttää olevan ihana syksyinen auringonpaiste! Nauttikaa te, ketkä voitte! Minä lähden vielä takaisin nukkumaan vähäksi aikaa!



t. pikkuvarpunen rv 41+1

Tänään ois sit päivät täynnä, saharan vuokrasopimus alkais olla ummessa. Supistellu on eilisestä asti n. 10 minuutin välein välillä tosi kipeästikin mut sit tulee tunnin parin tauko. Niin ja yöllä nukuin 5 tuntia tietämättä mistään mitään. Kai näiden kans vaan on kärvisteltävä kotona, eikös sitä sanota että näytille vasta sitten kun ei kipujen kans kotona pärjää? Matkaa synnärille vajaa 80 km, joten se tietty pitäis osata huomioida. Mietityttää vaan että tekeekö nää supparit " paikoille" jotain eli sit kun alkaa tosiaan tuntua että nyt vauhdilla sairaalaan niin putoaako vauva-raukka eteisen lattialle....



Kirpakan oloinen syyspäivä jälleen luvassa. Jos sais pakattua taas vähän kamoja kasaan ja viikonloppuna menis " oikeeseen osoitteeseen" laittaa tavaroita kaappeihin Huomaatteko pessimistisen suhtautumisen: suunnittelen suppareista huolimatta vaan muuttoo enkä synnärille lähtöö ;o)



Ja jkl:ssä ois maan ja ween viljaa-tapahtumakin, oiskohan ajella....



terkkusin tonttis ja sahara rv 40!!!!!

Lainaus Dumlelta: Ja yö meinas mennä ihan pipariks näiden viiltelyjen kanssa - Miks ne alkaa aina kun menee pitkäkseen?! Hyvä kun en itkua taas vääntänyt kun niin sattu :/ Meinas jäädä kauppareissukin lyhyeksi eilen, kun viiltää ja kolottaa joka suunnasta. Sitten taas välillä on kun ei olis raskaanakaan.. Ärsyttää oma kömpelyys.

Ihan samat fiilikset ja nukkumisestä ei tulee oikeasti mitään. Kuuntelen vaan miten isäntä kuorsaa ja komentelen häntä, kuorsaus loppu aina 2-3 sekunniksi ja sitten alkaa uudestaan, huhhhhhh!!!



Neuvolassa kävin, eipä muuta uutta kun että painoa taas tullut 1200g viikossa!!!! Kätilö sanoi että vauva aika pieni, ei mitään kiirettä siis ja ei mitään läheteitä tarkastuksenn ym, odotellaan vaan että synty kun synty! (Niin ja missä ne kilot muualla kun persuksen ympärillä...) Kyllä otti nuppiin, en ma halua vielä 3 viikkoa siellä roikkua! Esikoinen oli onneksi miehen kanssa kotona, hermot menis jos hän vaan huutais siellä.



Illalla olin tuntevani ihan kun supistuksia, mutta loppuivat ne yöllä. Keli on täällä kyllä kaunis, ei muuta kun ulos pakkaseen.

kewa 39+4

Mulla alkaa turhauttaan tää oottaminen. Täällä vain neljän seinän sisällä päivät pitkät ilman järkevää tekemistä. kaikki kaapit ja muut oon käynyt jo läpi ja tehnyt kaikki mahdolliset siivoukset, paitsi ikkunoita en oo pessy, mut en niitä kyllä nyt pesekään. Koko aika kyllä supistelee, mut ei ne varsinaisesti ole mitenkään kipeitä ja toisaalta mulla on supistellut jo monta kuukautta... eilen kun vaihdoin lakanat sänkyyn, niin sillä sain aikaan muutaman kipeän supparin ja puukoniskuja ja viiltelyä (joita muillakin kuulostaa olleen) koko loppu päiväksi, mut nyt ei sit taas ole mitään.



Muakin ahdistaa raskauskilot, 15 kiloa tullut. Perse visiin levinnyt eniten, kun sinne näyttää tulleen ainoat raskausarvet... mahanympärys ei ole kuin 92-95cm, ei oo suurentunut moneen kuukauteen, mut nyt on laskeutunut niin alas, että äitiysvaatteet alkaa olla tukalia päällä. Katselin eilen vuoden takaisia kuvia ja voi kuinka hyvässä kunnossa sitä silloin oli (165/47). Ennen harrastin paljon urheilua ja kävin salilla, mut nyt huomaa tosiaan, että ei oo moneen kuukauteen tullut juuri liikuttua, kun ei oo pystynyt. Mut kohta alkaa taas treenaus. :)



Meillä on kaikki vauvan tavarat valmiina, kunhan se vauva vaan ymmärtäisi jo tulla pihalle!! Sairaalakassia en oo minäkään vielä pakannut, nappaan sitten lähtiessä mukaan kaiken tarpeellisen. Meille odotetaan myös esikoista (kun sitä joku jonain päivänä kyseli).

Onko kukaan nähnyt koskaan missään myynnissä beigeä tai ruskeaa pinnasuojaa? Oon yrittänyt nettikaupoista selata, mut en oo löytänyt. Ei oteta vielä pinnistä käyttöön niin on vielä aikaa etsiä...



On tosiaan ihana ilma, harmi vaan kun ei oikein oo mitään sopivaa, mitä laittais ulos päälle, kun t-paidoilla ja topeilla ei enään pärjää...Ehkäpä joku tuulitakki löytyy...



Täytyy alkaa kuvia katseleen. Meillä on parin vuoden kuvat tääl koneella, aattelin käydä ne läpi, poistaa epäonnistuneet ja teettää hyvät kuvat, sekun onnistuu kätevästi netin kautta (tai niin olen ainakin kuullut, saa nähä miten se multa onnistuu).



onni07 39+3

Hyvin nukuttuja öitä on nyt takana kaksi. Energiaa pursuaa...



DUMLE: Minäkin olen ollut superenerginen ja tehnyt vaikka mitä.. mutta nyt ei enää jaksa kun on alkaneet nämä kolotukset ja puhtikin on jo pois. Tsemppiä vaan kaikille, jotka ovat kärsineet tällaisista vaivoista jo viikkoja, kuukausia. Alapään viiltely on ihan kauheaa, ihan niin kuin joku olisi unohtanut puukon mun alapäähän. Välillä ei saa askeltakaan. Nää taitaa olla niitä liitoskipuja -- ja tuohan mua juuri eniten ärsyttääkin. Jos nämä kivut jotenkin edesauttaisivat vauvaa syntymään, kestäisin näitäkin sata kertaa paremmin.



Vauvan liikkeistä: Musta tuntuu, että vauva on vaan vilkastanut menoaan. Eikö se pitäisi olla toisinpäin?



Tänään tuli 39 täyteen. Kauankohan vielä kärvistellään.

Täällä minäkin vielä notkun, eilenkin ehdin jo viestiä tänne kirjoittaa mutta sitten puhelin soi ja koulukaverin kanssa tuli rupateltua niin pitkään että lopulta viesti lähti johonkin bittiavaruuteen. Mutta ei siis mitään uutta tämänkään auringon alla, joka Espoossa paistaa aika kivasti. Aamulla oli ilmeisesti ollut jo lähes pakkasta, ainakin maa oli valkoisena huurusta ja mittari näytti +3 kun tytön vein hoitoon ennen yhdeksää. Meillä muuten tyttö (3,5v) on perhepäivähoitajalla ja onnistui kyllä hoitoajan tipauttaminen 5-7 tuntiin sekä 4-päiväiseen viikkoon. Tuo 5-7 tuntia lasketaan vielä kokopäivähoidoksi.

Jotenkin aika väsyneet fiilikset, tyttö valvottaa öisin. Heräilee vessaan ja isi ei kelpaa pyyhkimään tai peittelemään vaan äidin pitää nousta. Ja meidän sänkyynkin tuli toissa yönä vaikka sitä ei ole tehnyt kyllä edes pienenä. Taitaa siis tyttö aavistaa että pian on äiteellä lähtö lähellä. Pitää sitten pärjätä isin kanssa pari päivää, ai kauhia :)

Iltaisin tuntuu tasaisen kurjalta mutta sellaisia selviä, kellotettavia suppareita ei ole ollut. Viimeksikin ne alkoivat sitten kun piti tosissaan lähteä sairaalaan eli samalla kaavalla varmaan nyt mennään. Esikoisen " hoito-apumme" lähti tänään lomalle maalle ja palaa vasta torstaina eli siihen asti saisikin pysyä sisällä. Aika hyvin jaksan, selkä on ainut mikä vihoittelee mutta kyllä sitäkin kestää kun tietää ettei tässä nyt enää montaa viikkoa voi mennä.

Kestovaippoja en ajatellut nytkään kokeilla. Ekolgisesti olisi kyllä järkevää, mutta olen tässä asiassa suoraan sanoen niin patalaiska etten viitsi opetella. Samoin taitaa käydä taas liinojenkin kanssa, se yksi on olemassa mikä vauvalehden tilaajalahjana joskus tuli. Mahtaako edes olla mikään hyvä materiaalinen?

Nyt pitää hyökätä kirjahyllyn kimppuun, pölykerros on aika mahtava ja jotain pitää saada aikaiseksi ennenkuin tyttö pitää välipalan jälkeen hakea kotiin.

Mukavaa perjantaita kaikille (teille vähille jotka yleensä enää ovat tällä puolellä jäljellä). Kenenköhän vuoro on seuraavaksi?

t: typykkä ja hermis 39+1

Joku varmaan ehti epäillä, että mäkin oon jo synnyttämässä, mutta ei, niin ei. Juu vietin kyllä synnyttämättömien osastolla 5 vrk, joista yhden 14 tuntia synnytyssalissakin, mutta kun ei synny, niin ei.



Synnytystä yritettiin siis saada käyntiin ensin 3 päivän Cytotec kuurilla ja kolmantena päivänä tulikin aivan mieletön polte ja kipu. Synnytyssaliin siirtymisen jälkeen sain spinaalipuudutteen ja olo oli aivan taivaallinen. Kipu loppui, mutta niin loppui kaikki muukin. Ei siis tullut enää supistuksia. Sain 3 tuntia + 6 tuntia oksitosiinia suoraan suoneen, tulos: NOLLA supistusta!!! Pääsinkin sitten kotiin odottaan uusintaa. Kaulaa on alkuperäisesti 3cm jäljellä ja auki ainoastaan 2cm. Ja tällaisesta epäkypsästä tilanteesta ei ole mitään järkeä jatkaa esim. kalvojen puhkaisulla tms.



Nytpä tämä mamma on siis viikonlopun kotosalla ja ensi tiistaina yritellään uudemman kerran. Ihanintahan olisi, että tämä lähtisi itsestään syntyyn tai edes jotain etenemistä tapahtuis. Nauroinkin, että olen nyt synnyttänyt 3 kertaa, joista kahdesta ensimmäisestä tuli vauvat, mutta viimeisestä ei. Yhden kerran pitäisi vielä, että sais tämänkin tyypin ulos :)



Nyt on mieli pirteenä, meinasin tosiaankin hajota sinne osastolle. Perhe kotona veti kaikki ihan ylikierroksilla ja kaikkien elämä oli ihan sekaisin. Nyt siis rauhallisin mielin odotellaan uusintaa...



Sattuneesta syystä, en ole ehtinyt lueskella, mitä täällä on tapahtunut, mutta pikaisesti onnittelut kaikille jo synnyttäneille ja tsemppiä muille. Kuten esimerkkini kertoo, kaikki ei käy ihan niin kuin odottaisi. Mutta kun nukkuu muutaman yön hyvin, niin taas jaksaa :)



Aurinkoista viikonloppua!



Mammavirtahepo, tänään rv41

Ihan alkuun kiitoksia teille, te kyllä saitte mun mielen kummasti kohenemaan taas sen painoasian suhteen! =) Ja siis Kewa, ihan oikeastiko 43 kiloa?? Hui!!

Tästä porukasta on ollut koko raskauden ajan paljon iloa, hyötyä ja seuraa, mutta varsinkin nyt loppuraskaudesta oon miettinyt että mitenhän olisin tullut toimeeni ilman teitä? Se niin uskomaton asia kuinka paljon vertaistuki merkitsee ihmiselle! Niin että tälläinen väliaika kiitos kaikille! En mä mihinkään ole lähdössä =)

Toissa yönä näin unta synnytyksestä, varmaan ekaa kertaa. Se oli nopea ja helppo. Ja viime yönä näin unta että olin menossa laivalle tänä tulevana viikonloppuna. Hassu uni oli, tavallaan kaksi unta päällekkäin koska muistan että mulla oli kova huoli siitä että tajuanko mä etten mä voi lähteä millekään laivalle kun siellä ei pystytä auttamaan mikäli jotain hätää tulee, siis leikkausta tai muuta. Samaan aikaan mietin että onhan laivallakin lääkärit ja että ihan hyvin voin lähteä.. Mut onneksi sitten päädyin siihen etten lähde. Siinä unessa nimittäin mieskin halusi sinne laivalle.

Oikeassa elämässä en saa sitä lähtemään enää edes Tampereelle.. Olis ollu ihana mennä sinne. Älkää kysykö miksi, jostain syystä mä vaan olisin kovasti tahtonut käydä kotona. Ja olishan se ollut kivaa kun siskonkin perhe on sinne menossa. Vaan eipä kai sitä enää kannata.. Autossa on tukala istua pitkään ja olishan se vähän hassua sit jos joutuisin Tampereella synnyttämään.. Siis jos tuntuis siltä että Hesaan ei ehditä enää.

No, ehkä se synnytys tänä viikonloppuna alkaisi sitten jos tuo unikin olis vähän niinkuin enne.

Sisko on ihana kun se ohjeistaa miten pitää toimia mikäli synnytys alkaa päivällä tänään tai illalla tai yöllä ja että soitetaanko vai pistetäänkö viestiä jne. Koiruus siis menee heille hoitoon joten siitä syystä nämä ohjeet, ettei Rasmukselle tule sit liian pitkää aikaa odotella Tampereelta tulevia.

Nyt ei kyllä ole ollut mitään oireitakaan synnytyksen alkamisen suuntaankaan joten tuskin se sieltä vieläkään tulee.

Toisaalta, tuleehan se kun aika on eikä välttämättä kauhiasti ees varoittele. Siis kun mä jotenkin kuvittelen että mulla on ensin monta päivää sitä sun tätä oiretta ja sitten mä huomaan että tämä on nyt tätä. Onhan niitä viiltelyjä, suppareita ym, mutta aika hiljaista tällä hetkellä. Ja synnytyshän voi sit lähteä ihan tosta vaan.

Luin just Hesarista tai Nyt liitteestä syöksysynnytyksestä.. Hui, aikamoista vauhtia sit sekin. Meillä on ollut töissä nainen (ei mun aikana) joka synnytti kehä ykkösen ja Tuusulanväylän risteykseen. Ambulanssissa tosin, mutta ambulanssin poika oli ihan täysin kokematon ja paniikissa aluksi. Kaikki meni onneks hyvin ja tämä nuori kundi oli ollut kuulemma ehkä vielä ylpeämpi kuin tuore isä tai äiti kun hän " synnytti" juuri vauvan =).

Niin juu, kysyin neuvolassa niistä käynnistysjutuista ja terkka sanoi että ainoa tutkittu ja todistettu juttu on sperma. Vaan eihän siinä riitä kerta tai kaksi vaan sitä spegulia pitää sit olla aika reilusti.. Joten ei kiitti. Mikään seksimaraton ei nyt juuri iske, ei taatusti kumpaakaan meistä!

Ehkä mä silti sen yhden lasin viiniä voisin viikonloppuna juoda ruoan kanssa..

Nyt yritetään päästä leffaan viikonloppuna, meillä on yhdet liput joten olis ne kiva saada käytettyä. Jotenkin sitä vaan käy niin hitaalla ja on niin laiska että ei minnekään meinaa saada lähdettyä. Mulle jo meikkaaminen tekee tiukkaa tällä hetkellä kun ei millään viitsis. Toisaalta, en mä nyt minnekään ilmankaan lähe sentään, joten pakko se on sutia! Kyllä tällä tän hetkisellä pärställä on niin kiitollinen meikeistä että =). Ne pelastaa paljon!

Kampaajallekin tahtoisin. Mun hiukset on ihan hirveästi tummuneet. Mahtaakohan olla niin, että olen lopullisesti entinen aito blondi vai palautuukohan se sit vielä se oma väri?? Kävin siis just ennen juhannusta viimeksi ja blondattiin juuri ja nyt mulla on yli 5 cm tositosi tummaa juurta.. Aikaisemmin olen blondannut kerran, pari vuodessa eikä juurikasvua ole juuri erottanut.. Toki aina hiukan, mutten missään nimessä tällälailla. Menen kyllä vasta synnytyksen jälkeen, kampaaja on niin lähellä ja mies isyyslomalla joten helppo mennä.

Kihlis on nykyään ihan selvästi illan virkku, aamun torkku, ihan niinkuin äitinsäkin. Sopii meille varmaan ihan hyvin tälläinen rytmi, kunhan ei ole liian iltavirkku kuitenkaan.



Nyt mä menen sutimaan naamani joten kivaa perjantain jatkoa kaikille!! Paljon suppareita ja uusia vauvoja kehiin vaan!



Colis ja Kihlis 39+1

Täällä taas kurkkimassa. Päiväunet tekivät kyllä terää ja olo on paljon parempi kuin aamulla.



Colatoffeeko se oli nähnyt jotain laivaunia? Minäkin olin viime yönä laivalla, tosin vauvan kanssa, joka oli aivan ihana, isänsä näköinen poika, ei enää mikään ihan vastasyntynyt. Mietin vain, että mistähän tuo laiva nyt uniin putkahti, on varmaan jokinlainen matkan, uuden alun, symboli tai jotain sellaista?



Viime yönä olin nimittäin vauvan kanssa laivalla, joskin hieman eksyksissä siellä, enkä löytänyt hyttiäni, kun taas silloin, kun mentin työpaikkani, niin näin unta, että jäin rannalle katselemaan, kun työkaverit lähtivät laivalla reissuun...



Kyllä unissa taitaa olla ihan oikeasti symboliikkaa.... Ainakin välillä!



t. pv 41+1

Aikamoinen käynnistyskokemus sinulla. Tsemppiä jatkossa, toivottavasti lähtisi nyt itsekseen käyntiin!



Miksi muuten yrittivät jo tässä vaiheessa ja epäkypsässä tilanteessa käynnistää, mikä siihen oli syynä?



Minun kokemukseni mukaan käynnistellään vasta 42+ ellei mitään erityistä ole.



t. pikkuvarpunen rv 41+1 (ensi tiistaina eli 41+5 eka yliaikaiskontrolli)

Syynä käynnistysyritykseen oli siis se, että " jäin kiinni" sokerirasituksesta ja olen nyt pistänyt insuliinia. Insuliinista huolimatta sokeriarvot ovat olleet koholla. Myös verenpaine on ollut nousussa. Ensimmäisestä lapsesta kun tuli raskausmyrkytys, niin toisen kerran sen saaminen on kaiketi jonkinlainen korkeampi riski. Toksemiaa ei ole kuitenkaan tässä raskaudessa onneksi ainakaan vielä todettu, vaikkakin päätä särkee ja silmissä on näköhäiriöitä. Mutta ilmeisesti ne oireet johtuvat vain siis kohonneesta verenpaineesta.

Kun siis on kyseessä kohonneet verensokeriarvot, niin mielellään raskautta ei päästetä yli 40 rv:n. Tämä siis syynä, miksi käynnistysyritykseen lähdettiin.

sormet vähän turhan nopeat....eli hyvin pieni prinssi syhtyi ti 11.9. klo 18.42. pituus 49cm ja paino 2805g....juuri kotiuduttiin. ki´rjoittelen myöhemmin lisää. tsemppiä odotukseen

Olipas Mammavirtahevolla touhua. Tuo on tosi raskasta. No, onneksi nyt kírjoitit että on jo hyvä mieli. Toivottavasti hyvä mieli jatkuu.



Onnea Maitohamsterille(?) tuoreesta sissistä. Hienoa! Me muutamat vielä kärvistellään.



Kävin tänä aamuna taysin synnytystapa-arviossa. Vastassa oli mukava lääkäri ja kaksi liian nuorta kandia. Näyttää hassulta kun lääkärit näyttää minun mielestä teinitytöiltä!! Kohdunsuu oli pehmennyt, mikä on loistavaa ja uutta minulle. Yleensä olen täysin kiinni ja normaalit värkit tässä vaiheessa. Kohdunkaulakin oli hiukan lyhentynyt. Lapsi oli noin 3,3 kg ja alatiesynnytykselle ei löytynyt esteitä. Kävimme aika tarkasti läpi viime synnytysten kertomuksia ja se tuntui hyvältä. Itsellä on kovin sekavat muistot synnytyksistä. Nyt tuli oikein hyvä ja rauhallinen mieli. Toivottavasti nyt saamme lapsen käsiin seuraavan kahden viikon aikana, ettei hän ehdi kasvaa liian suureksi. Hauskaa oli myös se ettei vieläkään nähty sukupuolta. Hän oli niin jalat ristissä ettei näkynyt mitään. Tämäkin on sitten erilaista kuin ennen.



Nyt menemme saunaan. Huomenna on isomummin hautajaiset, katsotaan sopiiko muut kengät kuin nokian kumpparit jalkaan. Olisihan ne mustat.

Hyvää viikonloppua, katsotaan ehdinkö huomennan linjoille.

terv peikkoäet ja turkulainen 37+5

Ihanaa että sinäkin olet saanut vaavin jo syliisi!! Todellakin tuntuu ettei meitä täällä enää montaa ole kirjoittelemassa!!

Toivottavasti edes joku munkin kanssa sitten loppukuusta/lokakuussa kirjoittelee..



Kylläpäs sinulla mammavirtahepo oli hurja reissu, varmasti olit tosi rankkaa.. Nyt vaan tsemppiä ja toivotaan että vauva lähtee itsestään syntymään :)



Hyvä että sait kuulla mukavia uutisia äippäpolilta peikkoäet =) Hyvän kokoinen vauva teille tulossa! Meillä oli esikko syntyessään juuri tuon kokoinen viikon yliaikaisena.



Meillä ollut mukava päivä. Aamupäivällä käveltiin aika pitkä lenkki, katseltiin sorsia ja käytiin keskusatassa leikkimässä vempeleillä. Sit syötiin oikein terveellinen lounas Hesessä ;) Kaupassakin tietty piti iltapäivästä pyörähtää. Saas nähdä jaksaako katsoa miehen kanssa illalla leffaa. On kyllä tosi paljon koko päivän väsyttänyt :/



Mukavaa perjantai-iltaa teille kaikille kanssa odottelijat =)



outs@

Heissan taas. Mä oon ollu aika vihanen ja väsyny tänään. Viime yönä nimittäin nukuttu vain noin neljä tuntia. Käytiin nimittäin taas reissu sairaalassa. Seurailin supisteluja noin 4 tuntia ja viime ajat niitä tuli jo kolmen minuutin välein ja olivat kipeitä. Eilisen päivän olin muutenkin tosi kipeä. No sairaalassa sit todettiin et kohdunsuun tilanne on ihan sama kuin alkuviikosta eli kanavaa jälellä 1 cm ja auki sormelle....Just joo. Mä sanoin heti et kiitos ja hei. Päästiin onneks kotiin.



Aamulla sit kävin neuvolassa ja kohdunpohajkorkeus oli laskenu keskiviikosta 1,5 cm ja painoa lähteny melkein kilon. Eli pikkasen heittelee nää mun nesteet! Ja terkka totes et kaikilla ei vain yksinkertaisesti lähe paikat aukeamaan. Ja nyt mä oon ihan varma et mä olen niitä tapauksia ja edessä on käynnistys tai leikkaus.



Maanantaina meen taas neuvolaan ja se koittaa saada mulle jo ajan äippäpolille yliaikaskontrolliin, vaikkei vielä kahta viikkoa olekaan yli. Alkaa meidän poju olla jo sen verran iso kokonen. Ja muutenkin os hyvä jos pian jotain tapahtus, jotta pystysin synnyttämään. Selkä kun ei taho enää kestää. Nyt me toivotaankin et päsisin käynnistykseen ennen kuin on se 2 vko täynnä. ion kyllä vaatia sitä. Pelottaa ajatus synnyttää isokokonen vauva tällä selällä. ja muutenkin olen niin kypsä tähän olotilaan, supisteluihin, kipuihin ym. Mutta onneks meillä on tää ryhmä jossa saa aina purkaa itteänsä. Tulee aina niin hyvälle mielelle kun saa kerrottua asiat niinkuin ne on. Ja varsinkin kun muut on samassa tilanteessa ja ymmärtää. Joten suuri kiitos teille kaikille!!!



Mutta nyt jatkaan bb:n kahtelua ja sit saunomaan. Niin joo kehotti se terkka muuten harrastamaan seksiä, mut en saa tota miestä millään enää suostumaan siihen. :( Ei sen puoleen et mullakaan näiden kipujen takia ois hirveesti haluja, mutta vois sitä kokeilla.



Uma81 + Vesli 40+0

Ihana päivä ollut tänään! On melkein vaikea tuntea ittensä vaivaseks tai huonotuuliseks ku ulkona on pitkästä aikaa niin nättiä. No, aamu oli kyllä ankea vaikka aurinko kuinka paistoi, niin kovasti väsytti ku valvoin yöllä esikoisen vieressä. Sit kävin neuvolassa, jossa kaikki ok. Viime aikoina paino on noussu aikamoista tahtia, mutta nyt viikon saldo oli +-0. Iltapäivä kului kaupungilla rattoisasti vaikka sainkin selän kipeeks rattaiden nostelusta autoon ja pois. Mukava päivä siis, eikä merkkiäkään lähestyvästä synnytyksestä (paitsi epäilen että limatulppaa tulee jo mutta siitähän voi mennä vielä pitkästi synnytykseen, ja lisäks viikko sitten lääkärineuvolassa todettiin kohdunsuun olevan pehmeä ja pari senttiä auki ja kanava lyhentyny, mutta mun mielestä nää ei tarkota mitään :)! Mä en kyllä sitä synnytystä vielä mitenkään osaa odottaakaan. Oonko mä ainoa joka ei oo vielä yhtään kärsimätön? Älä huoli Outsa, mä oon varmaan sun kans linjoilla vielä lokakuussakin. :)



Mammavirtahevolla oli aikamoinen käynnistysyritys takana. Huh sanon minä. Tsemppiä siihen " neljänteen" synnytykseen sitten vain, kun aika koittaa! :)

Myös Umalle myötätunnot ja tsempitykset. Ottaa varmasti lujille.



Paljon ootte puhunu painosta, kenellä sitä tuntu olevan liikaa ja kenellä liian vähän... Mulle on tullu 11kg ja lisääkin oisin ottanu. Se on niin kovin yksilöllistä miten paino laskee synnytyksen jälkeen ja minkä verran imetys kuluttaa keneltäkin, mutta mikäli yhtään voin ennustaa viime kokemuksen perusteella, väittäisin että jouluun mennessä mulla ei oo paljoa jäljellä. Haluaisin imettää pitkään, joten täytyy yrittää huolehtia omasta syömisestä kunnolla pikkuvauvaaikana. Koomiselta kyllä tuntuu muistaa, miten esikoista imettäessä tein yöksi voileipiä jääkaappiin ja varasin banaaneja ja jugurtteja niihin kammottaviin nälkäkohtauksiin, jotka iski ihan millon vain.



Hih, mua nauratti Coliksen kommentti seksimaratonista. Noinhan se taitaa olla ettei yhdellä kerralla vielä synnytystä käynnistetä. Meillä mies vitsaili että jos kerättäis viikon ajan litkut pakkaseen ja käytettäis ne sit kerralla. Kiitos ei, ainakaan jäisenä. :)



Huomenna pitäs mennä kannustamaan appiukkoa maratonille, ja samalla vois käydä siellä ween maan wiljaa -markkinoilla, joku tais niistä mainita. On vaan tosi sateista luvattu tänne Jyväskylään, että saapa nähdä...



Meillä on parisuhteessa varmaan joku " uudelleen rakastumisen vaihe" ku ollaan niin kovasti tykästyneitä toisiimme. Mieskin just väitti että mä vaan jotenkin herätän hänessä sellaisen olon että hän haluaa tehdä mulle hyvää. No, oon mä sen huomannu ja mulle se sopii oikein hyvin. :) Oikein kiva ajoitus tämmöselle elämänvaiheelle nyt ennenku vauva syntyy ja unenpuutteet ynnä muut koettelemukset iskee. Tätähän mä silloin joku aika sitten toivoin, että tulis seesteisempi tilanne ennen vauvan syntymää, ja nyt oon kyllä saanu paljon enemmän ku osasin toivoakaan!



Kestovaipoistakin oli taas puhetta. Mä ihastuin disanan nauhavaippoihin ja kävin ostamassa niitä peräti 10kpl vauvaa varten. Huh, toivottavasti osaan sit kans käyttää niitä ettei ihan hukkaan mee. Aikasemmin olin aatellu, että hyvä jos esikoisen kans jaksan kestoilla, menköön vauva kertakäytöillä, mutta jotenkin on nyt mieli muuttunu. Kaupasta hain yhden paketin pieniä kertakäyttöjä alkuun, ja kauhistuin sitä ajatusta että näitä pitäs jatkossa kantaa kotiin ihan yhtenään ja viedä mielettömät määrät roskikseen... Mutta katsotaan miten tässä käy. Eiköhän meillä ainakin osakestoilla sit kummankin lapsen kohdalla. Onhan sekin jo paljon. Mies on luvannu panostaa pyykkipuoleen, se helpottaa mun asennoitumista kestovaippailuun kovasti. Inhoan sitä kakkavaippojen käsittelyä, muuten pyykkään ihan mielelläni.



Kantoliinan aion ottaa jo synnärille mukaan, jos muistan. Mulla on pitkä trikooliina ja sidonnat opin esikoisen aikaan, eiköhän ne muistu mieleen taas. Toivon kyllä hirveesti että vauva viihtyis liinassa, ni voisin sit antaa esikoisellekin enemmän huomiota. Kotitöistä viis, mutta kunhan tuo esikoinen ei tuntis jäävänsä ihan vaille huomiota... nykyään on ainakin älyttömän huomionkipeä kaikki valveillaoloaikansa.



Nyt mä lopetan tän romaanin. Menkää te muut synnyttämään, luovutan paikkani jonossa ihan mielelläni jollekin kiireisemmälle! :)

Kylläpäs suakin todella koetellaan. Toivottavasti pääset pian käynnistykseen jos ei itsestään tule!!



Ollaan sit kirahviina vaikka kaksistaan linjoilla jos muut saa nyyttinsä ennen meitä =)

EI mullakaan toiaalta vielä ole kiirettä synnytyksen suhteen, vaivoja siis aika vähän. (Koputtaa puuta ;))

Mut olishan se jo kiva nähdä oma vauveli, millainen tapaus tällä kertaa sit tuleekaan!! =)



Ihanasti olit kirahviina tuosta teidän " uudelleen tykästymisestä" kirjoittanut :) Tuli oikein mukava olo sitä lukiessa.

Meillä tuntuu että on aika kireää.. Mies tekee paljon töitä ja on tietty sit sen takia väsyny ja kiukkuinen. Itse alkaa kanssa olla väsy kun on noita yöllisiä valvomisia. Ja sit tulee sanottua joka asiasta melkein ja toinen sit ei yhtään voi ymmärtää että mulla pikkusen heittelee nuo hormoonit. Ja sekös kiukuttaa mua sit vielä enemmän..

Ja tuntuu ettei miestä kiinnosta tämä mun tila pätkän vertaa!! Välillä saattaa kysyä että supistaako, mut siinäpä melkein kaikki. Välillä oikein itkettää kun ei saa minkäänlaista hellyydenosoitusta.. :/

Kai mä olen jo niin kamalannäköinen ja muutenkin rasittava akka joka nalkuttaa joka asiasta..

Saas nähdä kuinka tilanne sit muuttuu kun vauva syntyy ja väsyttäähän se tietty sittenki.

Toivottavasti parempaa suuntaan ainakin itsellä tuon fyysisen jaksamisen suhteen!!



Mut tällainen purkaus tähän vielä illan päätteeksi. Nyt pesulle ja nukkumaan.



outs@ taas :)