Teinkö väärin kun kerroin etukäteen lapselle tähystyksestä?

eli meillä aina jutellaan tulevista etukäteen, jotta lapsi osaa prosessoida asiaa päässään ja varautua tulevaan. Voithan vielä sanoa lapselle, että ymmärrät, että häntä pelottaa, mutta äiti on koko ajan mukana eikä se satu jne.

Mä vaan mietin, että olisiko kuitenkin pitänyt kertoa vasta sitten, kun tulee tieto ajasta. Kauanko 2,5-vuotias osaa odottaa toimenpidettä. Meneekö pelko ikäänkuin " hukkaan" kun toimenpide ei olekaan tällä eikä ensi viikolla ja lapsi joutuu pelkäämään asiaa pitkään?



Ja jotenkin kurjaa, kun on vaikeaa edes luvata, ettei kävisi kipeää kun ei tiedä. Jos vain peräsuoli tähystetään, miten lapsen kipu/pelko hoidetaan?



ap.

Mikään ei ole järkytävämpää kuin, että lapsi on tuotu nukkuvana osastolle leikkausta varten. Siinä lapsi sitten herää sairaalassa ja kukaan ei ole kertonut, miksi siellä ollaan...=( Tai, että huijataan, että mennään tekemään ihan jotain muuta kuin esim. ottaman verikoetta.

Oikein teit, kun kerroit. Nyt vaan puhutte asiasta uudestaan ja voitte vaikka käydä kirjastossa lainaamassa lastenkirjoja, jotka kertovat sairaalassaolosta. Lapsesitasoisesti yrität keskustella ja pieninä annoksina kerrallaan.

Voisit vaikka soittaa sinne polille ja kysellä vähän neuvoa. Ja varmaan kutsukirjeen mukana tulee ohje siitä, kuinka valmistautua tulevaan toimenpiteeseen.

Vierailija:

Lapseni joutuu lastenpolille tähystykseen (en tarkkaan tiedä, kuinka pitkältä tähystetään, joko peräsuoli tai pidemmälle paksusuoleen). Ikää hänellä on 2,5 vuotta. Syy on veriulosteet, joihin ei liity mitään kipuja tai ummetusta.

Tänään kerroin, että lapsi joutuu käymään äidin kanssa sairaalassa, jossa lääkäri tarkistaa lapsen pyllyn, koska siellä ehkä on haava. Kerroin, että äiti on mukana ja lääkäri on ihan kiltti. En tiedä tarkkaan, milloin käynti on, enkä edes oikein, mitä siellä tehdään. Asia tuli puheeksi, kun lapsi muisteli lääkärikäyntiään asian tiimoilta.

Lapsi sai hirveän hepulin eikä meinannut illalla saada unta kun pelotti niin. Kerroinko liikaa/liian aikaisin?

Vierailija:

Mä vaan mietin, että olisiko kuitenkin pitänyt kertoa vasta sitten, kun tulee tieto ajasta. Kauanko 2,5-vuotias osaa odottaa toimenpidettä. Meneekö pelko ikäänkuin " hukkaan" kun toimenpide ei olekaan tällä eikä ensi viikolla ja lapsi joutuu pelkäämään asiaa pitkään?

Ja jotenkin kurjaa, kun on vaikeaa edes luvata, ettei kävisi kipeää kun ei tiedä. Jos vain peräsuoli tähystetään, miten lapsen kipu/pelko hoidetaan?

ap.

kipu ja pelko huomioiden. Todennäköisesti toimenpide tehdään pienessä nukutuksessa, jolloin lapsesi ei tiedä itse toimenpiteestä mitään. Ihan hyvin voisit pirauttaa sinne polille ja kysellä vähän tietoa kyseisestä toimenpiteestä ja mahdollisesta toimenpidepäivästä ja siihen valmentautumisesta.

ap.



Kiitos kaikille!

Ei ole kipeä tähystyksen jälkeen ja antavat varmasti jotain rauhoittavaa toimenpiteen ajaksi.

Voivatko nuo olla kivuttoman lapsen vaivoja?



ap

haavainen paksusuolentulehdus (colitis ulseros/ca) tai Crohnin tauti.

kertomisen kanssa , kunnes tiedät milloin toimenpide suoritetaan. Jos lapsi ei itse ota asiaa esille, niin kannattaa ehkä seuraavan kerran ottaa puheeksi vasta kun tiedät päivän. Esim. muutamaa päivää ennen.

siihen että kysypä onko mahdollista saada rauhoittavaa lääkitystä. Meidän tytölle pyysin, oisko ollut tuolloin suunnilleen saman ikäinen. Eivät tällä ilmeisesti automaattisesti anna, mutta ainakin kun pyysin niin sain. Tehtiin siis vain peäsuolen tähystys ja otettiin koepalat.



Mun mielestä oli ihan hyvä että sai lääkkeen, jotenkin vaikeasti selitettävä toimenpide tuon ikäiselle eikä varmasti kovin miellyttävä vaikkei sattuisikaan.



Rauhoittava lääke laitettiin nenätippoina ja alkoi vaikuttaa lähes saman tien. tosin meidän neidillä se vaikutti käänteisesti (hoitajan totesi että näitä aina joskus on) alkoi hihittelemaan ja naureskeli koko toimenpiteen ajan ja sen jälkeen... no eipä siinä mitään, pääasia oli että tutkimus meni hyvin ja ihan lötkö kuitenkin oli, kunhan hihitteli ja puhe sammalsi..