Miksi se menee niin että jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei niin se EI-ääni aina voittaa

Mietittiin, kumpiko menettää enemmän, sekö joka ei saa lasta, vaikka haluaa vai se joka saa taas lapsen, vaikka entisissäkin on vielä tekemistä.

Sinun kaltaisesi ihminen ei ole valmis saamaan lasta.

Ja kun se kyllä-ääni voittaa ja ei-ääni sivuutetaan (nainenhan näistä asioita lopulta päättää joten oikeasti vain hänellä on äänioikeus) niin seurauksena voi olla avioliiton lähtölaskenta. Näin oli veljeni perheessä. Veljeni ei tajunnut, että hänen olisi pitänyt alkaa heti käyttää kondomia.

ei osallistu lapsen hoitoon, ei ota lasta huomioon niin kuin aikaisempia lapsia, koska ei ole häntä halunnut. Surullista, mutta näin olen nähnyt käyvän. Jos kyllä ääni voittaa sillä ehdolla, että toinen ei aio osallistua, niin saattaisi olla parempi että ei-voittaa.

entä äänestys siitä, että miehesi haluaa ottaa pankista lainan uutta moottorikorjausyritystä varten 250 000 e lainan ja haluaa sun nimen siihen myös. Miksi tässä sun ei-äänen pitäisi myös voittaa? Eihän se ole kun nimi vaan paperissa :)

Ei sellasta voi ketään painostaa haluamaan. Ei tule kuin ongelmia jos painostaa jonkun isäksi tai äidiksi.

Lapsia oli ennestään kolme ja mies ymmärsi kyllä, ettei se neljäs maailmaa (eikä perhettä) kaada. Minulle olisi ollut paha paikka elämä ilman " sitä viimeistä" , joka aivan kuin puuttui meidän perheestä.

Neljäs tehtiin ja mies on aivan myyty. Tosin viidettä ei enää halua, mutta mistäs sitä koskaan tietää. ;)



t.2

Se joka ehdottomasti haluaa lapsen onkin mies. Itse et missään tapauksessa halua enää lasta tai ainakaan vähään aikaan koska olet juuri päässyt etenemään urallasi ja jatko riippuu siitä miten paljon panostat työhösi eikä mammaloma tule kysymykseenkään tai projeksti päättyy osaltasi. Tulisiko lopputulos silti arpoa?

se ei-ääni voi myöhemmin, muuttua kyllä-ääneksi, jolloin vielä mahdollista yrittää tehdä asialle jotain. Jos kyllä-ääni muuttuukin ei-ääneksi, se onkin vähän huonompi juttu.

Lapsi on yhteinen ja kummankin pitää sitä haluta. En minä ainakaan olisi kovin onnellinen, jos mieheni suostuisi pitkin hampain lapsen tekoon vain, koska minä olen sitä kinunnut.

Lapsella on oikeus olla toivottu, kummankin toivoma!



Isoissa asioissa ei-ääni voittaa. Jos miehesi haluaisi muuttaa Afganistaniin ja sinä et, niin kumman ääni ratkaisee?

Odottelen tyynesti, josko hänkin joskus haluaa tai sitten elämme näin.

Olen kuumeillut kolmatta lasta jo pitkään, mutta mies vain pysyy ei-kannassaan. Kaksi poikaa kun pistää hermot koetukselle.



Pystyn jo kuitenkin asialle vitsailemaan, taidan luovuttaa kuumeilut ja alkaa suunnata ajatukset ainakin muutamaksi vuodeksi muihin asioihin - perheemi lisäksi tietysti.



ps. kiitos hyvistä perusteluista kuitenkin ;)