Ylipainoiset, jotka yritatte laihduttaa! MIKSI ette laihdu? Mika on mielestanne syy siihen, etta laihdutus epaonnistuu kerta toisensa jalkeen?

Sairastun: liikunnat jää, kunto laskee, tajuan syöneeni liian vähän. Hirveä nälkä iskee, en ehdi kauppaan niin syön kotona jotain epäterveellistä mitä mies syö ym ym.

Mä repsahdan aina mässäilyyn, taustalla vuosien bulimia, joka vieläkin välillä nostaa päätään.

Lisäksi rakastyan karkkia, voisin elää pelkällä karkilaa, en tiedä miten vieroittaisin itseni karkista.

Nyt olen alkanut liikkumaan enempi, joten hitusen paremmalla omalla tunnolla syön karkkini, onneksi paino jo vähän tippunut.

Ei vaan pysty olemaan syömättä mitään herkkuja tai epäterveellistä.

Jännä juttu että tupankan polton pystyin kyllä muutama vuosi sitten lopettamaan, mutta en mässäilyä.

Luulis että olis toistepäin.......

Tupakanpolton lopetuskin oli herkkujen himoon verrattuna pikku juttu vaikka poltin yli askin päivässä yli 10v.

Ei ne myrkyt (värit, makeutusaineet, rasva, torjunta-aineet yms) paljoa hidasta....



Itse olen lihava, kun taas viimeksi laihduttaessani vieraat (asuttiin ulkomailla ja vieraat viipyi aika pitkään) sotkivat aina rytmin. Just kun oli kilon saanut pois, niin vieraat läsnäolollaan estivät lenkkeilyn, ja täytti talon kaikilla hulluilla herkuilla => +4 kg. Eli mahdotonta saada paino tippumaan, kun ei pysty elämään säännöllisesti. Nyt olen täyttänyt talon herkuilla, mutta sallituilla sellaisilla, eli koko ajan tarjolla on naposteluporkkanoita ja kirsikkatomaatteja, hedelmiä ja muuta kevyttä hyvää. Ehkä se nyt onnistuu, vaikka tulisikin kriisitilanne, vauva huutaisi ja olisi hullu nälkä. Ennen siis ojensin käteni keksipurkkiin, nyt porkkanapussiin...



Onhan mulla tietty myös lihavuusgeeni, vartalo on saman mallinen kun äidillä. Äiti vaan taitaa olla 20 kiloa kevyempi. Mun kiloista 10 on nyt raskaudesta ja loput ylikilot on ihan peräisin geenistä, helposta elämästä, herkutteluista ja laiskuudesta. Esim. auton hankkiminen taisi tuoda 10 kiloa vuodessa. Ja mies toi toiset 10 kiloa vuodessa.



Ylimääräistä on 30 kiloa, vaikka kestäis sitä laihtua vaikka 40 kiloakin, tai 50. Mutta turha stressata, ehkäpä muuttamalla keksit ja karkit terveellisiksi porkkanoiksi, tomaateiksi ja hedelmiksi sekä sauvakävelyllä (jonka olen myös aloittanut vasta), rullaluistelulla ja koiraa/vauvaa ulkoiluttamalla kilot lähtis hiljalleen. Tosiasiallinen tavoite tänä syksynä on saada pari yliopistokurssia läpi, säilyttää mielenterveys vauvaa kotona hoitaessa ja ehkä siinä sivussa laihtua muutama kilo. Mutku mulla on tää geeni, niin onhan se vaikeeta =)



Geeni vaikuttaa esim. siten, että eilen en jaksanut lähteä sauvakävelylle. Tosin joku muu vois sanoa, että 3 valvottua yötä, rankka päivä vauvan hoidossa ja se, että kauppaankin pääsi vasta iltakahdeksalta aiheutti sen väsymyksen, mutta varmaan se oikeesti on se lihavuusgeeni, joka saa vetämättömäksi ja laiskaksi. Joo, ja sitten lenkin sijaan napostelin varmaan 250g porkkanoita ja 100g tomaatteja.

Ja hyvät bileet.. Krapulaan tarvitaan herkkuja, ja nykyään krapula kestää 3 päivää.. Joten tulos on plusmiinusnolla

liikaa herkkuja ja liian vähän liikuntaa. Olen melko varma että tuo yhdistelmä estää minua laihtumasta.

mulla ylipainon piti jämäkästi paikoillaan vuosia ihan puhtaasti huono ruoka. en syönyt kasviksia, vihanneksia juuri ollenkaan, perunaa ja pastaa sitäkin enemmän. lisäksi olen onneton herkkupeppu, voisin syödä karkkeja kilotolkulla - ja söinkin, aiemmin.



nyt olen siis laihtunut (painonvartijoissa) ja ongelmana on painon pitäminen saavutetussa lukemassa. eniten tässä tökkii juurikin tuo herkuttelutaipumus, joka valtaa mielen etenkin talvella. tuloksena on se, että talvella paino nousee noin viisi kiloa, tippuakseen taas kesällä saman verran. kesällä jaksan urheilla, mikä auttaa myös voittamaan herkutteluhimon, talvella en.



onkos kenelläkään tähän jotain poppakonstia? tai edes jotain konstia?

Haen lohtua syömisestä! Ja saan vastapainoksi läskiä...

Eli kaikista herkuista luopuminen jotta muuttuisi hoikaksi ja kauniiksi, ei tunnu sen arvoiselta. En ole ulkonäkökeskeinen ihminen, sen sijaan rakastan herkkuja ja hyvää ruokaa. Olen enemmän sellainen " pitäisi laihduttaa, jo terveydenkin vuoksi" -tyyppi, jolla ei sitä tahtoa ole riittävästi.

Elämässä on koko ajan asioita, jotka stressaa ja ahdistaa - näitä lääkitsen herkuttelemalla.

minulla syynä :(

Muutaman kerran vuodessa joudun viikkokausiksi vuodepotilaaksi. Ruokahaluhan ei silloin katoa mihinkään ja sitten kun saa vielä lääkkeet jotka aiheuttaa painon nousua niin johan on mahtava olla laihiksella.

Mutta nykyisin olen ihan hoikka ja ollut jo pari vuotta: aloitin karppauksen ja nuo 15kg tippui puolessa vuodessa ihan itsestään. Joten syyksi aiempaan sanoisin itselleni vääränlaisen ruokavalion: sellainen nk. virallis-terveellinen kevyesti syöminen ei minua laihduttanut, mutta karppaaminen kyllä.