~~MARRASMASSUJEN TORSTAI~~

Olen paljon käynyt lueskelemassa, mutta en ole ehtinyt kirjoittelemaan=( Tänään vapaapäivä ja nukkuminen ei maistu, ihana istua hiljaisuudessa rauhassa koneella!



KUMMEIKSI Ollaan pyydetty minun hyvä ystävä ja hänen mies joka on mieheni lapsuuden ystävä. Esikoisella oli minun sisko ja miehen sisko , mutta en koe kummeuden tulleen esille mitenkään kun kyseessä on kuitenkin sukulainen. SIKSI valintamme oli nyt parhaat ystävät=)



UNETTOMUUS JA NUKKUMISONGELMAT , unettomuus ei ole ongelma minulla, mutta nukkuminen taitaa olla, nytkin väsyttää, mutta sänyssävain pyörisin enkä saisi nukuttua. Vatsakin painaa jo aika hyvin!



ESIKOINEN 3v jää meillä hoitoon ti,ke,to klo 8-14.30 ja on maanantain ja perjantain kotona=)Mielestäni se on hänen etunsa!=)



SIIVOUSVIMMA: Olen suunnittelut kovasti mitä kaikkea teen kun jään 2viikon päästä aippälomalle. Siivottavaa löytyy ja paljon=( Sitten on vielä se pinnasängyn lakkaus,ja vauvan juttujen laittaminen, peseminen ym silittäminen.



" Kavereille on tullut perheen lisäystä" meidänkin kaveripiiriin syntynyt 3 vauvaa ja minusta taas se on näyttänyt liiankin hyvältä, vauvat vain syö ja köllötteleeja on niin hellusia=)



RILA: Meillä esikoinen saa täyttä " astma" tukea nyt kolmatta vuotta. Tiedän tunteen kuinka rasittava noita papereita on täyttää!



ÄITIYSPAKETTI, saapui viimein ja oli mielettömän hellunen kaikin puolin=)



OMA NAPA: Nyt olen kääntynyt tytön puoleen aluksi oli poikolo ja nyt tyttö, en malttaisi odottaa. Harmi että vain yksi ultra raskauden aikana=(



MITÄKÖHÄN maksaisi mennä yksityiselle ultraan kattomaan et kaikki ok ja sukupuolikin kiinnostaisi?=)





Nyt on potkut vähentyneet, varmasti tila käy vähiin. Keuhkoja painaa ja henkeen ottaa, turvotusta löytyy, mutta aikas hyvin tässä kuitenkin vielä mennään!





TULIPAS PITKÄ TARINA=)



IHANAA TORSTAITA!



pähkinäneito rv 29+2

Olin taas lomalla ja lueskelin aamulla noita viikon ajan pinoja. Kun sekä Rilalla, Yazminilla ja itselläni on esittää mittavaa repeämähistoriaa rupesin jo pähkäilemään, että josko se onkin yleisempää kuin meille mammoille halutaan kertoa. No, ei pelotella, alakautta minä olen menossa toista yrittämään. Ystäväni juuri sai vauvan tunnissa, älkää kakkosen tekijät karatko kovin kauas sairaalasta.



SIIVOUSVIMMA ei osu tänne, mutta hienosti näkisin kohteita miehelle joihin hän voisi tarttua. Lähinnä ajattelin ostaa pullon ikkunaspraytä ja vetää sekä kotona että mökillä sen lasisen parvekkeen/terassinoven, johon esikoinen aina tahmatassut iskee. Alku sekin.



VARUSTAUTUMINEN. Sain taas ystävältäni lainaan vaatteet, jotka olivat jo esikoisella lainassa. Nyt kun niillä on jo (ainakin) neljäs käyttäjä, niin huomaa että ' laatukamakin' alkaa olla aika kulunutta. Mutta on se ihanaa kun vaunuihin on sekä pehmeä koppa että kova, kantoliinoja monta kokeiltavaksi yms. Ei siinä värit ja pesunypyt nyt niin haittaa.



ON. Vauva metelöi kiltisti, hän on tulosvastuullinen yksikkö, minä hermostun kauheasti jos ei liikkeitä tule nyt ja heti. Muuten väliin oikeasti unohdan olevani raskaana, niin suuuuuuuuuuuuuunnattomasti esikoinen vie energiaa. Kaksi ja puolivuotiaan uhma ihanimmillaan (toivottavasti). Vaatteet lentää kyläpaikassa kun ' en tahdo kotiin' , tarhassa ei mene edes ruokahuoneeseen kun ' minä en syö' , nukuttamiseen tunti on hyvä suoritus. Ja kaikki tämä ilman mitään mustasukkaisuutta, ei hän vielä vauvan tuloa tajua.



NIMET. Me ollaan ihan pattitilanteessa. Minä olen sanonut ettei nimessä saa olla r-kirjainta kun sukunimessä sitä on riittämiin ja jos vauvalla on puhevika. Mies sitten on täysin kykenemätön ehdottamaan YHTÄÄN nimeä, jossa r:ää ei olisi.



Tuulinäiti rv 30+3

Eilen oli sen jälkeen kun mä kävin niin keskusteltu ainakin synnytystapa-arviosta ja siitä miten meillä konkareilla on synnytykset sujuneet.

Mulle tehdään arvio Taysissa (sen sokerihomman takia) vasta viikolla 38+. Mutta tämä on varmaan yksilöllistä: mä kuulemma pystyn lantion koon puolesta synnyttämään " mitä vaan ja miten päin vaan" . Tämä kommentti on saatu ekan synnytyksen jälkeen. Ja selitys tähän seuraa kun kerron lyhkäsesti mun synnytyksistä:

Eka v-99, poika 3,7kg, 52cm syntyi 40+4 viikkosena pitkän kipeän ja ikävänkipeän (18t) synnytyksen jälkeen. Vasta ponnistaessa selvisi, että poika tuli naama edellä. (Ei siis otsa vaan naama edellä). Näitä ei kuulemma nykyisin yleensä edes yritetä alakautta. No, saatiin se viimein ulos ja silloin sain tän megalantiokommentin lääkäriltä. Poika kärsi kovin, oli teholla pari viikkoa kun ei jaksanut syödä eikä hengittää itse ja epäiltiin hapenpuutteesta johtuvaa aivovauriota, joka onneksi ei ollutkaan totta. Nyt poika on terve iso mies. Oli aika pelottava kokemus, mutten sitä silloin niin osannut nähdä.

toka v-01, tyttö 4,1kg, 52cm syntyi 40+5 viikkosena nopeasti ja hyvin (ekasta supistuksesta 4t ja loppujen lopuksi en ehtinyt ponnistaa ollenkaan). Kipeä olin mutta en hallitsemattomasti. Jäi oikein hyvä mieli.

ja kolmas v-05, tyttö 4kg, 53cm syntyi 42+ viikkosena käynnistettynä yliaikaisuuden vuoksi. Kun synnytys käynnistyi, se oli oikein nopea, 3,5t (enkä taaskaan ehtinyt ponnistaa, kätilökin ehti paikalle vasta kun tyttö oli puoliksi syntynyt) ja kipein tähänastisista. Ne lääkkeet jotenkin teki sellasen kokoaikasen supistuksen (josta lääkäri mua varoittikin, kun olen muutenkin niin nopea synnyttäjä). Traumoja ei jäänyt, mutta jos nyt ei tarvis käynnistää, olis kivampi, mutten kyllä käynnistämistäkään pelkää. Eli jokainen erilainen, mikään ei ole tappanut vaan vahvistanut vaan. Ihan hyvillä mielin olen taas synnärille lähdössä - vähän hirvittää, kuinka ehditään, jos tuosta edellisestä vielä nopeutuu.



oma napa on ok, tai on vähän kumma olo. Mutta ehkä se johtuu valvotusta yöstä, kun lapsia oli sänky täys ja ne valvoi ja mä valvoin. No, ehkä ens yönä sitten nukutaan.



vointeja! A-K + 31+5

Just ehdin käydä koiran kanssa lenkillä ku vettä alkoi satamaan

Tästäkö ne kurakelit nyt alkaa.



Mun siivoukset ainakin suuremmat on nyt siivottu.

Eilen imuroin ja kaikki kumartelu sänkyjen yms. alle sai aikaan terävät puukon iskut alapäähän et täytyy jättää noi pyllistelyt muille.



Pähkinä on nyt ilmeisesti kääntynyt pää alaspäin (onneksi)

Tais kääntyä edellisyönä. Heräsin muljahdukseen ja se sattui kipeästi.

Nyt päivänhitti pähkinällä on et kun istun hän venyttelee ja tunkee peppuaan ylöspäin ja se tuntuu ku vatsanahka repeäisi.

Aamukahvini join vinossa ettei olisi sattunut niin kovasti =)



Nyt täytyy mennä sokeriarvot mittaileen ennenkuin unohdan.

Toi on aikasmoista muistamista et muistaa ottaa ne aina ennen syömistä ja sit tunti syömisen jälkeen, yhteensä neljä kertaa päivässä.



Oikku ja Pähkinä 31+5 (kohta taas yksi viikko lähempänä synnytystä)

Hei,

Saan tänään varmaan vuoden työntekijä -palkinnon, mutta pakko oli kirjoittaa Aarni-Kerkon viestin jälkeen.

Täällä siis myös vauvan naama edellä synnyttänyt, 17 tikkiä ja 2,5 litraa verta - en suosittele. Eikö niitä voisi vielä tuossakin vaiheessa ultrata niin ei tulisi näitä.

Synnytys siis totaalisesti jumitti vaikka paikat oli jo 10 senttiä auki. Siinä luomukätilö sitten odotteli kunnes ' alkaa ponnistuttamaan' ja eihän se alkanut kun toinen roikkui naamastaan jossain korkeuksissa. Parin tunnin päästä vaihtui kätilön vuoro ja sain sen toisen Kättärin mieskätilöistä (nykyään idolini), joka sanoi että tämä homma ei ole menossa mihinkään. Kuumetta 39 astetta, joka teki armeliaasti sen, etten itse muista mitään. Sitten lääkäriä joka raajaan, iso välilihaleikkaus ja yksi lääkäri hyppäsi mahan päälle. Mutta ei tullut pikkuneidille vaurioita, sieltä tuli utelias naama edellä. Minä istuin kuukauden rengastyynyllä.



Ja mun piti olla pelottelematta, tein varmaan tosi hyvää työtä.



t. Tuulinäiti

Laitanpa minäkin pikaviestiä... Luettua tulee, mutta kirjoitettua harvemmin..



Synnytyksistä on ollut puhetta. Itselläni eka syntyi viittä minuttia vaille lasketun ajan ja 24 tuntia laskisin siihen menneen ekoista suht kipeistä supistuksista. Neuvolakortissa synnytyksen kestoksi on laitettu 1. vaihe 10:25, 2. vaihe 00:30 ja 3. vaihe 00:15. Ei hajuakaan mistä nuo luvut tulevat. Sain epiduraalin, joka oli taivaallinen. Syntyi poika 53 cm ja 3740 g. Kipu oli mieletön, mutta unohtui ajan mittaan.



Toisella supparit alkoivat ilta kuuden aikaan ja kipeytyivät keskiyötä kohti, jolloin lähdimme sairaalaan. Sain epiduraalin kahden aikaan ja sitä lisättiin vähän myöhemmin. Tyttö syntyi aamulla kuuden aikaan helpohkon ponnistusvaiheen jälkeen. En tiedä synnytyksen kokonaiskestoa, mutta en revennyt yhtään ja kaikki meni täydellisen normaalisti vaikka typy oli suuri 4350 ja 54 cm.



Nyt kolmatta odotan... Ja pelkään.. Tämä on paljon suurempi kuin tuo tyttö, joten synnnytys tosiaan mietityttää. Tytön kanssa mua käynnistettiin 3 kertaa tuloksetta, joten ei kai se tämänkään kanssa toimi ennenkuin ajallaan.. Painoarvio oli viikolla 30+5 jo 2300 g ja se vastasi vkoa 34. Teitääks kukaan paljonko vauvat kasvaa noin keskimäärin viikossa? Minkähän kokoinen tästä nyt sitten tulee? Lääkäri sanoi vain, että isompi se on kuin tyttö oli, jos täysaikaiseksi menee. Hui.. ei passaa ajatella.



Olosta.. Vatsa on valtavan suuri ja haittaa kumartelua ja kävelyä ja nukkumista ja vaikka mitä. Suoraansanoen olen tympääntynyt tähän odotukseen ihan täysillä, mutta mikäänhän ei auta muu kuin aika. Närästää vietävästi ja ihan kaikki ruoka, mutta paineet on ok, samoin veri ja turvotustakin kai aika vähän. Lisäpainosaldo tällähetkellä 20 kg. Onko muita turbomammoja?



Nyt pitää mennä taas!



Sasusasu 32+5

Onpas täällä nyt sitten monta äitiä, joilla on noita isompia repeämiä =/ Mukava silti ettei listamme vallan täyty meistä, vaan joukossa on ihan hyvinkin menneitä synnytyksiä!



Meidän esikoinenhan se tuli myös kasvot edellä. Ja eivät millään uskoneet kun yritin sanoa, (no en ehkä kauheen kauniisti) ettei se sieltä tule vaikka kuinka yritän. Kun puolitoista tuntia olin ponnistanut raivoissani ja tuskissani, ottivat avuksi imukupin ja kirjaimellisesti repivät vauvan ulos. Hänellä kun sydänäänet alkoivat siinä hötäkässä laskemaan. Minkäänlaista epparia ei tehty- lopun voitte kuvitella. Repeämiä korjailtiinkin sitten kaksi tuntia leikkaussalissa. Tikkejä tuli kolmeen eri kerrokseen ja kun kysyin niiden määrää, puhuivat lähinnä tikkirullista.. Niinpä niin. Sen huomasinkin sitten tulevien viikkojen aikana. Onneksi nuo ajat ovat nyt historiaa!!!



Kiloista taisi olla jotain puhetta. Mullekin niitä on reippaasti tullut. Tosin olin aikalailla alipainoinen ennen raskautta, joten olen antanut mennä =) Pitkiä karkkilakkoja pidän, mutta siihenhän ei kuulu jäätelöt taikka muut herkut.. ;-) Esikoisesta mulla tuli reilut 20 kiloa, kuopuksesta vähän vähemmän. Jotenkin muuten tuntuu että nykyisin ihaillaan semmosta meininkiä, että mitä vähemmän tulee kiloja, sen parempi. Kun se on kuitenkin ihan normaalia, että sitä painoa tulee.. Nämä mahakommentit on kaikista parhaita. " Onpas sulla iso maha!" tai " Oletpas vähän pyöristynyt!" ...joo- olen raskaana!!! =DD



Nyt tuolla kuopus räyhää, täytyy mennä katsomaan mikä sillä nyt on..



T: Yazmin rv 30

Ja kerronpa minäkin oman synnytyskertomukseni - lyhyesti.



Synnytys käynnistettiin syömällä jotain pillereitä. Illalla meni lapsivesi sairaalassa (oli raskausmyrkytystä) ja samantien alkoi supistukset. Eka vaihe kesti 24.5 tuntia ja ponnistusvaihe 1.5 tuntia. Poika syntyi imukupilla, koska olin jo niin väsynyt. Lapsi oli kyllä pieni ja nätti (50 cm ja 3365g) yhdeksän pisteen lapsi. En tiedä, aiheuttiko repeämät vain väsymys ja se etten osannut rentoutua, vaan se että paikat olivat niin tiukat. Seuraavana päivänä kävi sekä lääkäri että kätilö keskustelemassa kanssani ja kävivät läpi synnytyksen, mutta olen varmaan osan jo unohtanutkin. Siksi menen keskustelemaan lääkärin kanssa ja käymään todella läpi sen, mitä silloin vuonna 2002 tapahtui.



Nukutuksen jälkeen meinaan sain vielä toisen komplikaation - kohtu ei supistunut ja vuosin aika kovasti. Jouduin osastolta vielä uudestaan heräämöön ja sain sitä kuuluisaa hemohessiä yhdessä punasolujen kanssa suoraan suoneen. Olen aina luullut, että nämä kaksi asiaa (repeämä ja verenvuoto) kuuluivat yhteen, mutta neuvolalääkäri sanoi mulla olleen huonoa onnea, että tuli kaksi eri kompikaatiota samalla ihmiselle. No nämä asiat varmaan selviää siellä keskustelussa.



En halua pelotella ketään ja haluankin todeta, että kaikista jutuista huolimatta ainakin Tyksissä sain koko ajan hyvää hoitoa ja apua. En siis edelleenkään pelkää synnytystä vaan sitä, mitä tulevaisuus voi olla sen jälkeen, jos arpikudos ei enää palaudu ennalleen. Sitä kun varmaan aika paljon alapäässäkin on.



Mutta nyt mukavampiin asioihin, kuten syömiseen. Ruoka on maistunut täälläkin. Painoa on nyt tullu 12 kiloa. Esikoisesta tuli yhteensä 18, joten vielä voi muutama ylimääräinen kilo tulla loppuviikkojen aikana. Välillä " ahdistaa" tämä painontulo siinä mielessä, kun jotenkin ihannoidaan sellaista tosi laihaa odottajaa jolla on vain vauvamasu. Tai sitten mulla on vain korvien välissä vikaa ja tulkitsen viestit " ai kun sul on iso maha" " ei kai ole kaksosia" syytöksiksi painosta. Olen yrittänyt tsempata itseäni, että ei muutaman ylimääräinen kilo haittaa kun on itsellä parempi olo. Meinaan verrattuna siihen, että stressaisin joka suupalaa ja painokiloa.



Tänään sain vihdoin kelan paperit postiin. Aamulla lähti kuori niin iltapäivällä oli tullut 6 kuukauden palkkatodistus. No huomenna sitten lähtee liite perään. Täytyy muuten kehua kelaa pikkuisen: Olen joutunut soittamaan pari kertaa heidän palvelunumeroihinsa ja niihin on heti vastattu ystävällisesti ja asiantuntevasti. Tuntuu, että sellaista palvelua ei juuri enää saa. Tai saa ystävällistä, mutta se että puhelimeen vastattaisiin nopeasti... joudun meinaan töissäni soittelemaan palvelunumeroihinkin silloin tällöin.



ON: Hippuli potkii, mutta tuntuu paljon rauhallisemmalta kuin esikoinen. Hikka on tosi usein ja se tuntuu ihan hassulta.



T: Rila ja hippu 30+6

Flunssa on alkanut hieman hellittämään, ainakin jaksoin Panadol Hotin voimalla olla töissä. Vaikka kyllä sitä jo odottaa, ettei töihin tarvitse mennä, alkavat nuo potilaat olla ketterämpiä kuin minä (olen vanhustyössä).



Täällä on yksi jolla suht tavallinen synnytys takana. Aamuyöstä alkoivat supistukset, klo 9.30 oltiin Kättärin ovella, jolloin nuo supistukset lakkasivat lähes kokonaan. Pohtivat josko laittavat minut poliklinikalle (mulla olisi ollut silloin yliaikaiskontrolli), mutta sitten kahden aikaan kätilö tuli sanomaan, että kyllä sä tänään synnytät. Kestihän tuo silti vielä tunteja, ehdin saada supistusta lisäävää tippaa, epiduraalin (joka ei mun mielestä vienyt kaikkea kipua, vaan siirsi sen pakaraan). Tyttö syntyi illalla 21.30. Pari tikkiä sain, en sen enempää. Kätilö oli aivan mahtava. Ei jäänyt mitää traumoja, ja muutenkin tokenin fyysisesti tuosta synnytyksestä nopeasti. Imetyskin lähti kuin luonnostaan sujumaan. Yöllä kätilö oli tulossa herättämään minua, jotta voisi neuvoa imettämisessä, mutta tokaisikin, että sähän jo imetät täällä sujuvasti.



Tuosta painosta, mulla ei painoa paljoa ole tullut. Ehkä nyt noin 5-6 kiloa. Esikoisesta tuli kaiken kaikkiaan 7 kiloa. Taitaa tuo painonnousu olla ihan yksilöllistä, sillä en ole kyllä syömistäni mitenkään rajoittanut. Mulla tosin ei noita mielihaluja ole ollut normaalia enempää. Silti esikoinenkin painoi 3610g, joten ei ihan pieni ollut. Tosin ei mulla ole tuota mittaakaan hirveästi, joten ehkä hyväkin, ettei kiloja paljoa tule. Ja olen säästynyt noilta ikäviltä turvotuksiltakin.



Nyt pitää alkaa vääntämään lihapullia.



Rv 33

Käynnistys oli vuonna 2005 kaksi päivää ennen la raskausmyrkytyksen takia. Kalvot puhkaistiin sovitusti vähän klo9 jälkeen ja vauva syntyi vajaan kuuden tunnin päästä. Ei jäänyt muusta huonot muistot kuin ilokaasusta, meinasin oksentaa. Epiduraali tarjottiin ja se oli ihan kiva juttu, vähän nipsastiin alapäästä ja muutama tikki laitettiin. Istukkaa jouduttiin vähän odottelemaan ja siitä ei oikein saatu selvyyttä oliko se täydellinen vai ei, mutta eipä tullut mitään jälkijuttuja kuitenkaan.

Sitten jostain syytä hemppa olikin laskenut, vaikka en vuotanutkaan pahasti ja se huomattiin vasta toisena päivänä. Palasin elävien kirjoihin 3 veripussin jälkeen.



Nyt toivoisin myös käynnistystä, koska mikään ei ole minun minuutin tarkassa maailmassani tärkeämpää kun tietää mitä tapahtuu ja koska! Saakohan käynnistyksen psykologisista syistä? ;-)



RV 31+

Pitäis oikeestaan jo hipsii sänkyyn ku väsy on armoton mut ku ilta meni tyttöjen kerhon vanhempainillassa ja kotona olin vasta kasin jälkeen eli eihän tässä oo kerenny viel kaikkee tekee mitä oli tarkotus. Ja netissähän on käytävä ;)



Siivouksesta: Meillä mies sano tänään et onpa meillä likaset ikkunat. Lupas ite joku päivä pestä ulkoota jos mä vähän pesen sisältä. Tänään imuroin kotona kunnolla ja pyyhin pölytki (sitä ei meillä niin usein tehdä) ja jos vielä huomenna jaksais pestä kuopuksen likaset rattaat. Tavallinen siivous ei oo niin kivaa ku just mm. vauvan kamojen ja vaatteiden järkkäily. Ja kuten joku tääl totes ni imuroinnin jälkeen olo on aika huh huh: supistaa ja hiki virtaa...



Huomenna tulee veljen vauva meille illalla hoitoon muutamaks tunniks. Tyttö on ollu aika itkunen iltasin joten katotaan miten menee ku en voi omaa tissiä tarjota. Lauantaina lähetään mökille, tosin vaan yheks yöks. Kiva juttu silti päästä sinne ja tytötki oottaa ku viime kerrasta on tosi kauan. Siel on kuitenki kivempi olla ulkona ku täällä vaik ilma oiski vähän sateinen. Ja sit pääsee kunnon saunaan ja tulee syötyä hyvää ruokaa ja herkkuja ;)



Nyt tää mamma menee nukkumaan...



Tarald ja tiitiäinen 30+5 joka on tänään jumppaillu ihan mielettomästi