Taloussanomat: Asuntovelkaiset kaatuvat pankkien vuokralaisiksi

Toisaalta 40-60 vuoden tai jossain hamassa tulevaisuudessa kämppä on oma, vaikka siitä olisi maksettu kolminkertainen hinta. Ehkei siitä itselle ole loppupeleissä iloa (jos ehtii kuolla ennenkuin koko laina on lyhennetty tai juuri kun se on lyhennetty), mutta perillisille kyllä.

niin samalla rikastuu.

Ja mitä kalliimpi kämppä, sitä suurempi on verotusarvo ja sitä kautta perintöverosumma. Toisaalta, ihan kiva valtiolle.

Jaa. Oletko ikinä perinyt kiinteistöä? Yksin ehkä onkin kiva juttu, mutta jos kyseessä isompi perikunta, niin harvemmin on kivoja juttuja nuo talojen ja asuntojen perimiset.

Vierailija:

Toisaalta 40-60 vuoden tai jossain hamassa tulevaisuudessa kämppä on oma, vaikka siitä olisi maksettu kolminkertainen hinta. Ehkei siitä itselle ole loppupeleissä iloa (jos ehtii kuolla ennenkuin koko laina on lyhennetty tai juuri kun se on lyhennetty), mutta perillisille kyllä.

Esim. minulta isotkaan taloudelliset riskit eivät vie yöunia, mutta eihän isoa asuntolainaa tietenkään sellaisen kannata ottaa, jota se ahdistaa. Minä ajattelen, ettei mikään ole pysyvää kuitenkaan, joten on ihan sama, vaikka riski toteutuisi ja joutuisimme muuttamaan tästä ennen eläkeikää. Useimmathan muuttavat sitä paitsi silloin joka tapauksessa pienempään. On selvää, että jos esim. menetän työkykyni, joudumme muuttamaan, mutta kukapa huomisesta tietäisi muutenkaan. Nautin hyvästä asumistasosta niin kauan kuin pystyn - miksen nauttisi, kun kerran voin?



Ap tuntuu ajattelevan vähän samalla lailla kuin ne, jotka syövät kuivan leivän aina ensin, vaikka olisivat juuri ostaneet mehevää tuoretta leipää. He eivät saa koskaan tuoretta, kun eivät malta syödä sitä vaikka voisivat. Samalla lailla liian varovaiset eivät elämänsä aktiivisimmassa vaiheessa saa kokea hyvää asumistasoa, koska eivät uskalla ottaa tarpeeksi lainaa. Kitkuttavat mieluummin jossakin tyydyttävässä vaikka voisivat saada ihanan.



Omistusasunnossa on kyllä muutamia kiistattomia etuja vuokra-asuntoon verrattuna. Ensinnäkin upeimmat asunnot parhailla paikoilla ovat erittäin harvoin vuokrakämppiä. Toiseksi omistaja voi päättää itse, milloin muuttaa asunnosta pois - vaikka joutuisi myymäänkin, pelivaraa on aina. Vuokra-asuminen on epävarmempaa, sille ei voi mitään.

Jos on 25 vuoden laina, siihen ehtii mahtua monenlaista korkoa: välillä matalampaa, välillä korkeampaa. Niin se on aina ollut...

Vierailija:

Ap tuntuu ajattelevan vähän samalla lailla kuin ne, jotka syövät kuivan leivän aina ensin, vaikka olisivat juuri ostaneet mehevää tuoretta leipää. He eivät saa koskaan tuoretta, kun eivät malta syödä sitä vaikka voisivat. Samalla lailla liian varovaiset eivät elämänsä aktiivisimmassa vaiheessa saa kokea hyvää asumistasoa, koska eivät uskalla ottaa tarpeeksi lainaa. Kitkuttavat mieluummin jossakin tyydyttävässä vaikka voisivat saada ihanan.

Minä olen juuri kuvailemasi kaltainen ihminen, syön ensin vanhat leivät pois ennen kuin avaan tuoreen paketin. Myös asunnon ostossa menee samaa rataa. Asumme pienemmässä ja maksamme pienempää lainaa pois, kunnes on lainaa maksettu niin paljon, että voimme vaihtaa isompaan.

Todellakin mieluummin " kitkutan" tyydyttävässä, kuin hankin kamalalla lainalla ihanan!

Itse en ole kuullut yhdestäkään tapauksesta lähipiirissä, että olisi tasaerä. Kaikilla on tietty lyhennyt plus korot päälle. Eli kun korko nousee, niin maksettava määrä nousee myös. Koko ajan maksaa sitä lyhennystä yhtä paljon.



Ihan vaan kiinnostaisi tietää, että kenellä noita tasaeriä on. Ei meille moista pankista suositeltu, päin vastoin.

Ja nimenomaan siksi, ettei taloutemme kaadu korkojen noustessa. Nyt laina ei kovin vauhdikkaasti lyhene, mutta meillä on edelleen rahaa ruokaan. Kun taloudellinen tilanne sallii, teemme ylimääräisiä lyhennyksiä ja jossaki vaiheessa nostamme maksuerää pysyvästi.



Tasaeriä on luultavasti melkin kaikilla, tasalyhenteiset lainat ovat vauraampien juttuja.

niin paljon että mun ratkaisuni on asua pienessä asunnossa joka on selkeästi nykyistä tulotasoamme vastaamaton. Mä en vain voi nukkua öitäni jos mulla on hirveän iso laina päälläni, etenkin kun tuntuu että mitä isompi palkka, sitä tuulisempi asema työelämässä. Tällä hetkellä palkkani on erittäin hyvä, mutta huomenna se voi kokonaan poistua.



Sentään syön tuoreen leivän ennen sitä vanhaa. ;-)

seuraamme korkojen nousua ja nostimme vuosi sitten kuukausierää reippaasti. Korkojen osuus on pienempi, kuin lainan. Olemme " tavallinen" perhe: pienituloiset työt julksiella sektorilla, hyvä koulutus, kaksi lasta, lainan määrä on suuri muttei päätä huimaava.



Tuttavapiirissä on myös perhe, joka maksaa todella pientä tasaerää (500 euroa/kk) eivätkä keskusteluista päätellen ymmärrä koron nousun vaikutusta laina-aikaan, mutta omapahan on asiansa.

Itse määrittelin erän sellaiseksi että pystyisin ylläpitämään maksut hyvin huonossakin taloudellisessa tilanteessa (esim. äitiyslomalla), mutta teen ainakin toisen mokoman ylimääräisiä lyhennyksiä. Tämä on minulle sopiva tapa elää toisaalta muutosriskin ja toisaalta pitkän laina-ajan kanssa.

Sitten se kk-erä kasvaa jos korkotaso nousee, vaikka olisi mikä tasaerä.