Unille meno. Miten tässä pitäisi toimia?

Meillä on 3 lasta: 4v, 3v ja 4kk. Meidän unille meno rutiinit ovat yleensä sellaiset, että ensin luetaan unisatu, sitten isommat pissille ja sänkyihin, jonne nukahtavat itseksiään unilaulua kuunnellen. Yleensä sitä asiaa ja kysyttävää on vaikka kuinka, mutta kun tuo pikkuinen herppaa olkkarin puolella sitterissään. Yleensä se nukkumaan meno on sitä, että sanon tiukasti " nyt pää tyynyyn ja silmät kiinni, äitin pitää nyt mennä, ettei pikkuveli hermostu" . Pikkuisen nukutan taas viereeni tissille meidän parisänkyyn. Välillä isompien huoneesta kuuluu vielä, " ääääitiiiii, tuuuu peeeeittämäääään" .



Nyt on alkanut tuntumaan, että isommat tarvitsisivat myös jonkin hellyttely hetken, ettei itselleni tai lapsille jää sellaista mielikuvaa, kuin vauva olisi jotenkin rakkaampi ja saisi enemmän hellyyttä osakseen. Toisaalta, jos jään hellittelemään isoja niin pikkuinen hermostuu ja sitten me kaikki olemme hermot piukeena. Vai pitäisikö ajatella, että sänkyyn peitteleminen on isojen oma hellittely hetki - huuti se vauva tai ei, ja vauva saa sen jälkeen omansa? Niin, tietenkään vauva ei mene rikki 5min kätisemisestä, mutta vauvalle voi olla jo pelkkä äidin huoneesta häviäminen iso juttu. Lelut kiinnostavat vauvaa väsyneenä vain hyvin vähän aikaa.



Miten te muut tässä tilanteessa toimisitte? Miten saisin isompien nukkumaan menon kiireettömämmäksi? Vai pitäisikö nyt elää tätä elämän tilannetta toivoen, että isommat sen ymmärtävät ja antavat anteeksi? Mitään sisarkateutta kun en heidän välilleen halua!