Ärsyttää ihmisten uteliaisuus!

alkoi kysellä toista lasta kun tämä ainokaiseni oli 3 viikkoa vanha... ja sitä kyselyä on jatkunut nyt kaksi vuotta.



Anoppi aloitti lapsipuheet heti kun menimme kihloihin ja jankutti samaa kunnes tulin raskaaksi. Tulin raskaaksi kahden (hankalan) vuoden jälkeen ja luulin että saisin olla rauhassa vauvapuheilta edes hetken. Synnytys ja siitä toipuminen ei ollut helppoa, imettäminen oli lievästi sanottuna vaikeaa ja lisäksi lapsemme oli kovasti mahavaivainen (maito/ruoka virtasi vatsalaukusta takaisin ja aiheutti oksentelua 8kk) ensimmäisen vuoden.



En siis todellakaan ollut valmis heti uuteen lapseen ja anopin kommentit satuttivat/raivostuttivat. Miehelleni anoppi lakkasi asiasta jankuttamasta, kun tämä kiukustui ja ilmoitti ettei hän aiheesta halua puhua. Joten nyt vain minulle jankataa sitä kuinka ainoat lapset (joihin itsekin kuulun) ovat itsekkäitä, tunnevammaisia jne.



Olemme nyt yrittäneet toista lasta jo vuoden ja asiasta ei ole kerrottu anopille, koska emme jaksaisi joka viikkoisia " joko olet raskaana" -soittoja



Onneksi anoppi asuu kaukana ja puhelimessa näkyy kuka soittaa :-) Ja onneksi kukaan muu sukulainen/ystävä ei ole kauheasti lapsiasioista kysellyt. Yleensä annan puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joskus kielen päällä on kiukkuinen vastaus, mutta tähän saakka olen pystynyt pitämään suuni kiinni.



Tsemppiä!

Mäkin koen, että tää asia on henkilökohtainen ja ärsyttää ihmisten tivaamiset. Mun äiti oli ekan tullessa vuoden ikään tosi utelias ja kerrankin se töksäytti, että tollainen kuriton lapsesta tulee kun sillä ei oo sisaruksia. :O Itsellä oli just pettymys, kun menkat taas alkoi. Oltiin yritetty jo monta kuukautta vauvaa. Tuntu tosi pahalta. Tokan jälkeen äiti rauhoittui hetkeks, koska sillä itsellä on kolmas tehty iltatähtenä eli isommat jo koulussa. Mut arvatkaas vaan, kun mä en tehny niin... Mulla on nyt 3 alle kouluikäistä lasta ja äiti oli täysin vakuuttunu, että tää on hullun touhua. Vieläkin ilmeisesti se on sitä mieltä, että tätä ei voi jaksaa kukaan järjissään koska kun mun täti sanoi, että mullahan on kivaa kun isommat lapset on jo sen verran itsenäisiä niin pystyy nauttimaan vauvasta, niin äiti kysyi " ai pystyy vai?" .



Eli äidillä siis on tässäkin se, että vain oma ratkaisu on ollut paras ratkaisu. Argh.



Sitten on yhet kaverit jotka tivaa aina ollaanko tekemässä lisää ja milloin yms. JA kun ei olla kerrottu, ollaan kierrelty vastauksia ja kuten on sovittu, sanottu ettei oo suunnitelmissa enempää. Sit kun ilmoiteltiin kolmannesta, niin ne oli jotenkin katkeran kuuloisia ja pohtivat kaikenlaista että " niin se mieli sit muuttuu, VAI?" No eihän se mihkään muuttunu, ei vaan toitotettu maailmalle, että meille saa haikara tulla jos tulee vielä kolmannen kerran.



Nyt sit kun kolmas raskaus oli vaikea ja täynnä pelkoa ja huolta niin kaikki on neuvonu nlaa myöten että kannattaa jättää lasten tekeminen tähän. USkomatonta! Äitikin on huolehtinu, että kai mä sit varmasti tajuan että ehkäisystä pitää huolehtia. Tyrkyttää taas omia valintojaan; sterilisaatiota. Oli kuin myrkyn nielly kun kerroin että meillä mies menee vasektomiaan jos joku...

Ei siitä nyt noin kannata kimmastua.



Itse usein kysyn että oletteko harkinneet sisarusta vai aiotteko jäädä yksilapsiseksi perheeksi. En ymmärrä miksei aiheesta voisi keskustella.

kuin jatkuva tivaaminen ja omien " mielipiteiden" ja elämänohjeiden tuputtaminen. Minusta olisi ollut ok, jos asiaa olisi meiltä tiedusteltu kerran ja sitten jätetty siihen. Meillä ainakin tuo asia pomppaa anopin kanssa heti keskustelussa esiin, siis suurinpiirtein kun on heit sanottu.



Ja oikeesti kuka järkevä ihminen alkaa puhua juuri synnyttäneelle " että kyllä teidän nyt täytyy heti alkaa yrittää toista, koska muuten tästä tulee itsekäs ja kamalan hemmoteltu" ?



Itse en ole keneltäkään ystävältä/tutulta kysynyt tämän tyylisiä kysymyksiä, koska tiedän miten vaikeita sellaisiin vastaaminen voi olla. Mutta jokainenhan taplaa tyylillään, joskus vaan tuntuu että hiukka hienotunteisuutta ei menisi joissain ihmisissä hukkaan...



Minusta on myös ihan sama onko ihmisillä 1 tai 11 lasta, kunhan huolehtivat lapsistaan ja itsestään siinä samalla. Ja jos joku ei halua lapsia tehdä, ymmärrän senkin, sillä minun asiani ei ole määritellä toisten elintapaa ja valintoja.

Itseasiassa osa alkoi kyseleen sitä kun olin vielä tästä ekasta ja ainoasta raskaana. Silloin kyllä nauroin vain, että ootetaanko ensin, että tää eka on turvallisesti maailmassa. :D

Mutta en minä noista uteluista kimmastu, lähinnä huvittaa vain. ;)

Sanon kaikille kyselijoille ihan rehellisesti, että emme halua lapsia lyhyellä ikäerolla, vaan aikas pitkällä. Ja jos Luoja ei sitten vuosien päästä meille enää lapsia suo, niin tämä poika jää ainoaksi, eikä sekään mikään maailmanloppu ole, vaikka toki olisi kiva jos pojalla olisi joskus myös sisarus, mutta mikään kiire ei todellakaan ole. Kertoohan sekin jotain, että minulla on pitkäaikainen ehkäisy, hormoonikierukka.

Poika siis nyt 1,5 v.

Meillä on tosi hyvä juuri nyt näin kolmisin. <3

Olisiko niin että jos lasta yrittää niin kyselijät ärsyttävät, koska itellä on huono mieli, jos ei tärppää ja tämähän on ihan ymmärrettävää, mutta jos taas itellä on ihan selvää että lapsia ei ole tulossa lisää ollenkaan tai vasta vuosien päästä, jos Luoja suo, niin sitten nuo kyselyt ottaa rennommin. ???

Eli näin olen monelle vastannut. Kun lapsia ei vaan tehdä, niitä saadaan, jos saadaan. Tosi monella on ongelmia sen suhteen. Siis myös silloin, vaikka on jo saanut yhden tai kaksi. Eli voi mennä vuosia että lapsi saa lisää sisaruksia, ja silloin kyselyt varmasti alkaa ärsyttää, jos itse toivoisi sisaruksia mahdollisimman pian. Ja mieli voi hyvinkin muuttua vuosien myötä perhe-elämän ja parisuhteen muuttuessa. Joten silloin on ikävää jos on kertonut kaikille 5v aiemmin että yritetään perheenlisäystä, mutta ei onnistu...



Minusta tästä aiheesta saa ja voi puhua. Mutta hienotunteisesti. Monesti huomaan jos joku ei halua vastata sen tarkemmin, ja vaihdan sit heti johonkin muuhun puheenaiheeseen. Ja jos ei halua uudelleen uteluita samalta henkilöltä, niin voi vaikka sanoa että: eiköhän tällaiset makuuhuone jutut ole jokaisen henkilökohtaisia asioita ja päätöksiä... tms. Tai sitten epämääräisesti: enpä tiedä/saa nähdä miltä muutaman vuoden päästä tuntuu...

Tuosta " Olenko tosiaan lihonut niin paljon?" lauseesta ei välttämättä oikein kysyjälle asian henkilökohtaisuus selviä, eikä hän välttämättä tajua olla kyselemättä asiasta parin kk päästä uudestaan.

Vastasin suoraan yhdelle turhan tungettelevalle (ja itseäni selvästi vanhemmalle) kyselijälle, että kyllähän tuota taas menneenä viikonloppuna tehtiin, mutta se ei nyt ole pelkästään meidän käsissämme. Jatkoin vielä, että haluaako hän mahdollisesti kuulla tästä tekemisestä yksityiskohtia. Ei halunnut.

Samalla tavalla olen minäkin vastaillut. En kyllä ole loukkaantunut kyselijöistä, sillä syyllistyn siihen itsekkin. Ihanaa, että ihmiset haluavat tähän maailmaan lisää lapsia ja ovat aidosti huolissaan myös meistä. Viisi vuotta meni ensimmäistä TEHDESSÄ, siis siihen että vauva oli sitten sylisssä. Aiheen vierestä: minusta lapsia ei todellakaan saada; miksi me emme niitä sitten heti saaneet? Kellä oli oikeus säännöstellä saamistamme? Meille se saaminen oli täyttä työtä ja todella tekemistä, hoitojen kera. Toinen tulikin nyt sitten melko yllätyksenä siihen nähden, että " vain" vuosi ja 2 kk:tta oli kulunut edellisestä synnytyksestä, kun hoitojen kautta masussani taas asustelee pieni vauva. Odotimme pidempää hoitojaksoa. Tässä välissä ei kyllä kyselijöitä ehtinyt olemaan, mutten olisi niistäkään pahastunut. Miksi sitä ei voi reilusti sanoa kyselijöille, miltä tuntuu. Jos pahoittaa mielensä, voi siitä ihan hyvin sanoa. Tai jos kokee, että se on vain oma asiansa, täytyy siitäkin sanoa. Joku voi kokea kysymisen ja lapsen alulle laiton ihan luonnollisena asiana eikä siksi pidä sitä minään loukkauksena.

Meillä onkin tilanne että on nyt " standardiperhe" , eli tyttö ja poika eli kukaan ei kysele enää juurikaan, että tuleeko lisää vielä. Korkeintaan ne, joilla itsellään on enempi lapsia. :)

Mut se on ihan ymmärrettävää. Ja itsekin utelen joskus. Vähän tietysti katson että en nyt ensimmäiseksi utele keneltä hyvänsä ihan alun tutustumisvaiheessa, mutta ei se mikään hys-hys-aihe ole. Saa sitä kysyä ja vastata voi myös asiallisesti, ja jos ei keskustelua aiheesta synny, niin turha sitä on jatkaa utelua, se menee sitten jo tivaamiseksi. Tai jos anoppi vaatisi vaatimalla että nyt teette lisää lapsia, niin se varmasti menisi yli. :)

Minulle jäi vielä pitkäksi aikaa vähän vatsaa edellisestä raskaudesta ja vatsani myös turpoaa herkästi, niin jopa näitä " onneksi olkoon" -juttuja tuli joitain.



Pahinta oli siinä vaiheessa, kun poikamme oli vuoden ja kahden välillä. Nyt poika on 2,5 ja kyselyitä tulee jonkin verran, mutta tilanne on vähän rauhoittunut. Tosin olen aika avoimesti kertonut, ettei mieheni välttämättä halua toista lasta ja minulla on riski, etten saa enää enempää lapsia.



Jos asia olisi yhtään vaikeampi, varmasti harmittaisi. Nyt on lähinnä ottanut aivoon nämä onnittelijat - ei minulla nyt niin iso vatsa ole...



Toisaalta itsekin saatan kysyä kavereiltani, joilla on lapsi, että aikovatko he jossain vaiheessa hankkia lisää... Ihminen on utelias :)

pitäisi tajuta, että miniältä ei udella tämmöisiä asioita! Jos anoppi vaan jatkaa kerta toisensa jälkeen, niin ehkä olisi oman ja anopin mielenrauhan vuoksi syytä selvittää, että tällaisia kyselyjä ei kaivata ja ne koetaan epäkohteliaiksi ja tungetteleviksi. Eihän ole asiallista kysellä toisilta heidän muistakaan ruumiintoiminnoistaan tai makuuhuoneen tapahtumista.



Itse en koskaan onnittele ketään, vaikka maha olisi kuinka iso, ennenkuin henkilö itse kertoo raskaudestaan. Maha voi pömpöttää itse kullakin monestakin syystä ja toisaalta alkuraskauteen liittyy muutenkin keskenmenon riski.

onneksi ei ole kukaan noin suoraan kysynyt. Anoppi vaan toitottaa miten hän halusi heti toisen perään ettei ensimmäisistä tule lellittyä. Onneksi ei enää niin useasti enää toitota asiaa. Muistellut varmaan lapsien lapsuusaikaa josta ei taida kovin paljoa muistaa, kun vain vuosi ikäeroa miehellä ja siskollaan. Ajatuksissa kyllä on ensi vuoden puolella alkaa taas " tosi hommiin" mutta eihän siitä muille kerrota. ensimmäinen olisi sitten 1,5v ja ainakin yli kahden jos tärppää.

Enemmän mua hermostuttaa ainaiset milloin menet töihin kyselyt. Jokainen suurinpiirtein kysyy että milloin menen töihin. sit ei kuitenkaan viitsi kertoa toisen lapsen suunnitelmista, kun sitten sitä kyseltäisi koko ensi vuosi. En ole vielä meneossa töihin eikä mulla ole vakkari paikkaakaan.

Inhottaa et jos et tee toista ihan heti perään niin sit pitää mennä töihin.

Siinä tapauksessa voisin kyllä vastata aika äkäisestikin takaisin. Normaalit utelut menevät kyllä, samoin hyväntahtoiset kyselyt, vaikka ne usein toistuisivatkin. Eri asia on myös, jos olen aiheesta joidenkin ystävieni kanssa jutellut ja he ovat tietoisia siitä, että lapsia saa tulla lisää. Nyt tosin odottelemme viimeistä.



Enemmän minua ovat alkaneet nyppiä ihmiset, jotka koko ajan kyselevät, että kai te nyt tällä kertaa toivotte poikaa tai toivottavasti nyt teille tulisi poika. Tätä on ollut jo toisen synnytyksen jälkeen, meillä kun on kolme tyttöä. Kolmannen raskauden aikana aloin jo sanoa takaisin, että me kylläkin toivotaan tyttöä. Sillä sai aika monen ihmisen hiljaiseksi. En jaksa ymmärtää mitä niin hienoa on siinä, että pitäisi saada nimenomaan poika. Että ei ole " täydellinen" perhe, ellei ole poikaa. Voi jösses.

ja vastaan sekä läheisille että tutuntutuille



" Mitä sinä sillä tiedolla teet? Eihän se edes kuulu tippaakaan kenellekään muille kuin minulle ja miehelleni, koska hankimme lisää lapsia vai jätämmekö kokonaan hankkimatta"



yleensä loppuu kyselyt sen ihmisen osalta. Sitten lohdutan nolostunutta kyselijää että turha olla huolissaan, jos me ikinä hankitaan lisää lapsia, niin kyllä aivan varmasti saat siitä tietää.

ei niinkään ole kyselty, mutta kaikkea muuta on saanut kuulla.



Esikko sai alkunsa heti häitten jälkeen, joten ei paljon ehditty kyselemään. Ja kakkonen ilmoitti tulostaan heti perään, ikäeroa tuli vain 1v1kk. Poikia molemmat. Mua otti päähän, kun kuulin samoja kommentteja kuin Porenn: Toivottavasti teille tulee sitten tyttö, kun on jo poika... Mä olin iloinen, kun tuli toinenkin poika, nyt ovat hyvät kaverit ja yhteisiä leikkejä ja kiinnostuksia löytyy.



Kukaan ei kysellyt seuraavasta, vaikka nuorempi oli jo 4v. Kolmosen odotuksen alkumetreillä jo aavistin tytön tulevan, odotus oli täysin päinvastainen edellisiin verrattuna. Edelleen sai kuulla samoja tyttö-kommentteja, mutta annoin mennä ohi. Mutta suurin raivon aihe oli kommentit miehen suvusta (ei onneksi sisarukset/vanhemmat vaan muut) tytön syntymän jälkeen: nythän teidän ei enempää tarvikaan, kun on molempia... ARGH!!!



Mutta mutta, kas kummaa kun syntyi vielä yksi, poika (3kk) tällä kertaa... Ja kohta alkaa varmaan kyselyt vieläkö tulee, kun autoonkin kerran mahtuu??? Osa tutuista kyllä tietää mun kannan lapsimäärään (parillinen määrä eli 2,4 tai 6), joten joko kysellään tai ei. Saas nähdä. Toisaalta meidän lapset ovat syntyneet peräkkäisinä kuukausina (helmikuu->toukokuu), joten siinäkin riittää uteliaille miettimistä mikä olis seuraavan kuukausi. :)

ennen ekaa oli yllättävän vähän kyselyitä, anopille sanoin jo aika päiviä sitten, että työni määräaikaisuudesta johtuen täytyy miettiä sitä lapsentekoa sitten joskus. Vähän arvasin, että meille se ei tule olemaan helppoa ja kahden vuoden yrityksen ja pienen lääkeavun kanssa saatiin esikoinen. Edelleen lähisuku on ollut kyselyiltä hiljaa, mutta nyt on tullut aivan uusilta tahoilta, työn kautta tutuksi tulleita yhteistyökumppaneita, jotka ovat asiaa vihjailleet. Ja kun luulis, että heille se kuuluu kaikista vähiten. Viimeinen niitti oli kun olin erään yhdistyksen tapaamisessa ja päälle 50-vuotias mies puheenjohtaja viittasi asiaan toisesta. Meinasin sanoa, että joo aika hedelmättömyyshoitoihin on jo varattu.



Mun mielestä se ei kuulu kenellekään, kuinka suurta perhettä ollaan suunnittelemassa, vaikka kuinka vilpittömästi asiaa uteliaisuudesta kysyisikin. Miten sitä sanotaan... uteliaisuus tappoi kissan (??? :O)



terv, Meeri