Olen lääkärikotiäiti tällä hetkellä, miten itse suhtaudut, jos
tiedät ystäväsi , naapurin olevan lääkärin: soitatko , vietkö lapsesi heti naapurin arvioitavaksi? Itse olen kieltäytynyt arvioimasta nyt ollessani äitiyslomalla muiden sairaita lapsia, voin tietty ulkona , ja kerhoissa puhua asioista. Mutta en ryhdy tutkimaan kotonani lapsia enkä kirjoittele reseptejä , loukkaantuisitko tästä naapurina? Vai oletatko ilmanmuuta saavasi erikoiskohtelua?
Kommentit (46)
LApsella oli hengitystieinfektio, ja oltiin jo käyty lääkärissä aiemmin, mutta päiväunien jälkeen hengitys vaikutti meidän silmissä tosi vaivalloiselta. Se meni sitten ohi tosi nopeasti, mutta siis naapuri osasi kuitenkin katsoa vauvasta sellaiset olennaiset jutut parissa minuutissa.
Muuten en missään asiassa ole häntä vaivannut, enkä vaivaisi, enkä olisi edes loukkaantunut, vaikak ei olisi suostunut tulemaan.
Niin kuin meillä kaikilla muillakin taitojemme mukaan. Ihan höpöhöpöä jotkut " kutsumukset" . Ihan kuin ihmiset olisi jaettu niihin, joiden tehtävä on päivin öin palvella toisia jonkun kutsumuksen perusteella ja sitten niihin, jotka elävät vain itselleen ja käyttävät hyväkseen näitä " kutsuttuja" .
Lähinnä sitä kuinka kiire on hoitoon tms. Aika törkeää olisi hyödyntää naapuruston lääkäreiden apua. Ihan kivastihan siinä sitten säästää, jos perheen lapset kävisivät vaikka 10 x vuodessa lekurissa, käyntimaksu n. 60e. Jos sitten naapurustossa on useampia perheitä, jotka käyttävät lapsiaan tällä lekurilla niin aikamoista anteliaisuutta kyseiseltä lääkäriltä...
Itse olen kotitalousopettaja ja monet ajattelevat minun olevan kävelevä tahranpoistaja ja keittokirja. Toki neuvon, mutta en ala esim. suunnittelemaan kenellekään keittiöremonttia tai suuria juhlia tai pohtimaan lasten koulunkäyntiongelmia tms. Saatan tehdä tarjoiluja lähisuvun juhliin, mutta niistäkin minulle maksetaan. Ymmärrän, jos lekurilta kysyy pikkuvinkin, mutta että kysyy kunnon lääkärikäyntiä vastaavaa asiaa, joka edellyttää tutkimuksia ja taustan selvittelyä ja lääkärinpalkkiota, en tosiaan ymmärrä.
Minusta on hienoa, jos naapuriapua annettaisiin nykyisin enemmän. Nykyäänhän ei kehtaakaan keneltäkään edes pyytää apua missään, vaan trendi on, että omillaan on pärjättävä.
Itse pidän huolta siitä, että jos minua autetaan jossakin, niin jollain tavalla korvaan vähintään sen mitä olen saanut. Yksipuolisen hyväksikäytön tyrmään, mutta siellä täällä toisen auttaminen, vaikka sitten omaa ammattitaitoa hyväksikäyttäen, on mielestäni hienoa. Ajatelkaa mikä säästö veroissakin!
Kuka silloin on vastuussa, jos lapselle tapahtuu jotain? Ilman muuta syytät sitä naapurilääkäriä, joka antoi väärän vastauksen kysymääsi asiaan. Kaikkea kun ei tutkimatta voi päätellä.
Vierailija:
Lähinnä sitä kuinka kiire on hoitoon tms.Ymmärrän, jos lekurilta kysyy pikkuvinkin, mutta että kysyy kunnon lääkärikäyntiä vastaavaa asiaa, joka edellyttää tutkimuksia ja taustan selvittelyä ja lääkärinpalkkiota, en tosiaan ymmärrä.
Appivanhempani ovat tk-lääkäreitä ja jopa ruokakaupassa saattaa tuntemattomat ihmiset tulla valittamaan vaivojaan ja kyselemään kun tunnistavat. (Kyseessä melko pieni paikkakunta.) Aika kurjaa tuollainen...