Olen lääkärikotiäiti tällä hetkellä, miten itse suhtaudut, jos
tiedät ystäväsi , naapurin olevan lääkärin: soitatko , vietkö lapsesi heti naapurin arvioitavaksi? Itse olen kieltäytynyt arvioimasta nyt ollessani äitiyslomalla muiden sairaita lapsia, voin tietty ulkona , ja kerhoissa puhua asioista. Mutta en ryhdy tutkimaan kotonani lapsia enkä kirjoittele reseptejä , loukkaantuisitko tästä naapurina? Vai oletatko ilmanmuuta saavasi erikoiskohtelua?
Kommentit (46)
Oma veljeni on timpuri ja kolmen pienen lapsen isä. Joskus raivostuttaa kun kaikki tutut ja sukulaiset ovat kysymässä apuaan milloin mihinkin remonttiin. Edellyttävät vielä että veli tulisi ruokapalkalla vapaaviikonlopuksi rakentamaan jollekin terassia ja jättäisi vaimon yksin kotiin lasten kanssa.
ja multa pyydetään usein neuvoja ja ohjeita, autan mielelläni. Mieheltäni myös pyydetään neuvoja/alennuksia hänen alaltaan (rakennusala), auttaa aina jos pystyy.
Koetko olevasi liian hienossa ammatissa moiseen.
Ystäväni on eläinlääkäri ja päivittäin koirapuistossa koiraansa ulkoiluttamassa.
Kertoi, ettei missään nimessä halua mainita ammattiaan...kuuntelee vaan sujuvasti eläinten omistajien diagnooseja.
Itse vaan usein joudun ihmisten pariin jotka ovat nopeasti utelemassa ammattia ja työpaikkaa, en tiedä mitä siinä tekisin jos olisin vaikka lääkäri enkä haluaisi tuoda tätä julki. Keksisinkö peiteammatin vai sanoisinko olevani vaikka opiskelija?
kokin työn jutut ovat kyllä sellaisia, että niistä puhutaan usein muutenkin, mutta onneksi aika harva alkaa maallikkoystävälleen tilittää sairauksiaan.
Kokin työ ei myöskään ole henkisesti yhtä raskasta kuin lääkärin. Ei siinä tarvitse itseään muita hienompana pitää, vaan vapaa-aikansa tarvitsee itse kukin.
Kokeille tuskin soitellaan vrk:n ajasta riippumatta...
kerran kun lapsi lensi portaat alas, kävimme kysymässä pitäisikö viedä lääkäriin, nenässä haava, muuten ei ulkoisia merkkejä. Se oli kyllä ihan maksimijuttu mitä olisin kehdannut kysyä.
Minusta naapurilääkärin tehtävä ei ole hoitaa vapaa-ajallaan minua tai perhettäni.
Mielestäni tässä on pieni ero. Jos kokilta kysyy, miten kastike tehdään tai rakennusalan ammattilaiselta kysyy mielipidettä on eri asia kuin marssia lääkärin kotiin ja pyytää tutkimaan. Mielipidettä ja neuvoa voi mielestäni kysyä, mutta en pyytäisi tutkimaan tai kirjoittamaan reseptejä. Eihän kokkiakaan pyydetä sitä ruokaa tekemään tai rakentajaa rakentamaan (ilman korvausta).
Vierailija:
ja multa pyydetään usein neuvoja ja ohjeita, autan mielelläni. Mieheltäni myös pyydetään neuvoja/alennuksia hänen alaltaan (rakennusala), auttaa aina jos pystyy.Koetko olevasi liian hienossa ammatissa moiseen.
Vierailija:
kokin työn jutut ovat kyllä sellaisia, että niistä puhutaan usein muutenkin, mutta onneksi aika harva alkaa maallikkoystävälleen tilittää sairauksiaan.
Kokin työ ei myöskään ole henkisesti yhtä raskasta kuin lääkärin. Ei siinä tarvitse itseään muita hienompana pitää, vaan vapaa-aikansa tarvitsee itse kukin.
Kokeille tuskin soitellaan vrk:n ajasta riippumatta...
Kokkina voi puolihuolimattomasti ehdottaa kaverille että kokeilisi vaikka sitä tai tätä jos hän jotain ohjetta kyselee. Jos antamassi resepti ei hänellä toimi niin ei isompaa hätää.
Mutta lääkäri ei voi noin vain puolella korvalla kuunnella naapuria ja sen perusteeella antaa hoito-ohjeita tai kirjoittaa repeptiä. Hänen resepteillään on kauaskantoisemmat vaikutukset kuin sinun resepteilläsi. Eli että hän kykenee tuon yhden reseptin kirjoittamaan, hänen täytyy tuntea potilaan tilanne hyvin, muutakin kuin ne muutamat asiat mitä esim. äiti siinä esiin tuo. Turhia lääkkeitä pitäisi välttää, eikä kaikki lääkärit ole heti kuuria aloittamassa ja tästäkin voi joku naapuri loukkaantua.
ja saa vastapalvelukseksi lähettää lapset kylään koska haluaa. Naapuriapu on parasta! On myös sanonut, että voi vaikka yöllä kurkata korvat jos siitä on iloa. Ymmärrän, ettei ihan kaikkia jaksa, mutta meillä näin.
Vierailija:
On eri asia olla IT-alalla kuin lääkärinä tai vaikka hoitajana. Ensimmäinen on vain ammatti, kaksi seuraavaa kutsumustyötä tai ainakin pitäisi olla. Siski näkisin että niin lääkäreiden kuin hoitajienkin velvollisuus olisi toimia ammattinsa myöteä myös vapaa-aikanaan. Sama koskee myös pappeja.Jos IT-alan ihminen sanoo ettei halua ajatella työasioita lomalla se on ymmärrettävää. Mutta jos lääkäri tai hoitaja kieltäytyy katsomasta sairasta lasta niin silloin ovat väärällä alalla. Samoin kuin pappi joka käännyttää hengellisten kysymysten kanssa eteen tulevan lähimmäisen pois vedoten lomaansa.
Onko myös niin, että kutsumystyöstä ei oikeastaan tarvitsisi maksaa palkkaa - siitä tulee onnelliseksi siitä työstä, mitä sitä nyt muuta elämässään tarvitsisi?
Mielestäni lääkäri hoitaa pikaista apua tarvitsevat tietysti - yrittäähän kai maallikkokin elvyttää, jos on pakko. Mutta reseptin kirjoittaminen alkaa jo olla siinä rajoilla. Ensinnäkin siinä on aika suuri vastuu; pitää tietää muut lääkkeet, sairaudet jne. Toisekseen jossakin se raja pitää mennä, pitää huolehtia myös itsestään, jotta jaksaa.
Toki pappi varmasti on yleensä valmis keskustelemaan hengellisessä hädässä olevan ihmisen kanssa. Mutta jos hän on juuri ollut hautaamassa vaikka pienten lasten äidin, käynyt vaikeita sielunhoidollisia keskusteluja, oma murrosikäinen kapinoi jne, niin kyllä papinkin on joskus pakko pitää lomaa jaksaakseen.
Oikeus se on vapaa-aikaan heilläkin, eikä aloittaa työajan päätteeksi ilmaisvastaanottoa kotonaan koko naapuruston/asuinalueen piheille. Kyllähän se kirpaiseen kun joutuu korvapotilaan viemään viikonloppuna yksityiselle, mutta ei minulla ole oikeutta olettaa että toinen hoitaa meidät ilmaiseksi! Ja jos sattuisi katsomaankin niin se sama palkkio siitä kyllä sitten kuuluisi naapurille mikä muuten olisi mennyt yksityiselle klinikalle.
Ja kutsumusammatti...pah! Mutta ainahan sitä OMAA PIHEYTTÄÄN voi yrittää ulkokullata vaikka millä.
Vierailija:
Onko myös niin, että kutsumystyöstä ei oikeastaan tarvitsisi maksaa palkkaa - siitä tulee onnelliseksi siitä työstä, mitä sitä nyt muuta elämässään tarvitsisi?
Mielestäni lääkäri hoitaa pikaista apua tarvitsevat tietysti - yrittäähän kai maallikkokin elvyttää, jos on pakko. Mutta reseptin kirjoittaminen alkaa jo olla siinä rajoilla. Ensinnäkin siinä on aika suuri vastuu; pitää tietää muut lääkkeet, sairaudet jne. Toisekseen jossakin se raja pitää mennä, pitää huolehtia myös itsestään, jotta jaksaa.
Toki pappi varmasti on yleensä valmis keskustelemaan hengellisessä hädässä olevan ihmisen kanssa. Mutta jos hän on juuri ollut hautaamassa vaikka pienten lasten äidin, käynyt vaikeita sielunhoidollisia keskusteluja, oma murrosikäinen kapinoi jne, niin kyllä papinkin on joskus pakko pitää lomaa jaksaakseen.
Eikö nämä kutsumusammattilaiset saa suomessa palkkaa ihan jokainen? Lääkäri jopa hyvin, hoitajat ja papit riittävästi. Turha siitä mesuta.
Itse ovat alalle päätyessään tienneet mihin ryhtyvät, eli apuaan kaipaavia ihmisiä tulee vastaan kokoajan. Itse autan lähimmäistäni siinä missä pystyn, joten oudolta tuntuu ettei tuollaisella alalla oleva ihminen olisi valmis samaan.
Oman lapseni kummi on lääkäri, emmekä todellakaan käytä häntä lääkärinä perheellemme.
Ensinnäkään en usko, että ap on lääkäri. Lääkärihän ottaa hoitovastuun potilaasta kirjoittamalla hänelle reseptin.
Mun mielestä ylipäätään todella junttia kysyä tutulta lääkäriltä reseptejä, hoito-ohjeita.
Sitäpaitsi lääkäritkin ovat yleensä erikoistuneet ja eivätkä hallitse lastentauteja samoin kuin niihin erikoistunut.
Naapurit ja ystävät erikseen. Kun tarvitset lääkäriä, varaa aika virallista tietä.
Vierailija:
On eri asia olla IT-alalla kuin lääkärinä tai vaikka hoitajana. Ensimmäinen on vain ammatti, kaksi seuraavaa kutsumustyötä tai ainakin pitäisi olla. Siski näkisin että niin lääkäreiden kuin hoitajienkin velvollisuus olisi toimia ammattinsa myöteä myös vapaa-aikanaan. Sama koskee myös pappeja.Jos IT-alan ihminen sanoo ettei halua ajatella työasioita lomalla se on ymmärrettävää. Mutta jos lääkäri tai hoitaja kieltäytyy katsomasta sairasta lasta niin silloin ovat väärällä alalla. Samoin kuin pappi joka käännyttää hengellisten kysymysten kanssa eteen tulevan lähimmäisen pois vedoten lomaansa.
Ensinnäkin monille it-ammattilaisille työ on kutsumus. Ollaan lapsesta asti leikitty tietokoneiden kanssa, samaan syssyyn on mennyt opiskelut ja työt. Toisekseen vaikka ammatti olisi kutsumus, niin pitäisi lähipiiriltä löytyä sen verran järkeä päästään, ettei vaivaa vapaa-ajallaan vaikkapa lääkäriä tai sairaanhoitajaa omilla tai lapsen vaivoillaan. Ensiapu on sitten eri asia, sitä on pakko jokaisen antaa, mutta jos minulta joku naapurinakka kysyisi reseptiä, niin sanoisin, että minun asuntoni ei ole terveyskeskuksen haarakonttori.
Tästä kutsumuksesta lääkärinä tehtiin joskus opiskeluaikana galluppia kristittyjen lääkäriopiskelijoiden kesken. Heistäkin vain puolet (n. 20 vastaajaa) koki olevansa opikselemassa kutsumusammattiin.
Ja vaikka työ olisikin lääkärille kutsumustyötä, en pidä mitenkään tarkoituksenmukaisena häiritä lääkäriä ammattiin liittyvillä asioilla vapaa-aikana. Hätätilanteet ovat tietysti asia erikseen.
Kaksi ystävääni on lääkäriä (tk- ja KNK), ei ole tullut koskaan mieleeni pyytää heiltä edes reseptiä, saatika katsomaan tenavien korvia tms. Lasten terveydestä yleensä toki puhumme ja uusista hoitomuodoista jne mutta diagnoosien tekeminen kyllä kuuluu ihan vastaanotoille. Ja ihmettelen, voiko joku tosissaan verrata reseptien vaihtoa diagnoosin tekemiseen.
ymmärrän toki jonkin yllättävän tilanteen esim. jos lapsi putoaa kiipeilytelineeltä, tuskin kukaan paikalla oleva lääkäri sellaisessa tilanteessa kääntää selkäänsä.
voi mielestäni häiritä, ei muuten. Tai sitten täytyy maksaa sama korvaus kuin yksityiselle lääkärille. Tosi hyvin sanottu jossakin viestissä, että ihmiset pihiyttään vetoavat kutsumusammattiin ja olettavat lääkärin hoitavan.
Naapurissa asuu lääkäri, jonka kanssa ollaan aika paljon tekemisissä, sitten löytyy hammaslääkäri ja pari eläkkeellä olevaa lääkäriä. Ei tulisi mieleenkään mennä häiritsemään heitä vapaa-ajalla. Toki jos lapsi ei hengitä tai äitini saa meillä sydänkohtauksen, niin voisin pyytää apua, mutta muuten asioin oikeiden lääräreiden luona heidän työaikanaan.
Kaverini on lääkäri kuten miehensäkin ja itse olen vetänyt keskusteluissa rajan siihen, että puhun kuin muillekin vanhemmille sairauksista ja terveyksistä, eli asioista, jotka he tietäisivät vanhempina muutenkin ilman lääkärin koulutusta. Sanovat sitten lääkärin mielipiteensä tai eivät, se on oma valinta. On mulla muuten kaksi muutakin naislääkärituttua ja heidän kanssaan en myöskään ole koskaan joutunut keskustelemaan terveyteen liittyvistä jutuista, riittää sitä muutakin puitavaa. ;-)
Aika hassua olettaa, että lääkäri kirjoittaisi reseptejä lääkkeisiin vapaa-ajallaan.
Minkälaisissa paikoissa oikein liikutte jos heti aletaan kyselemään mitä tekee ammatikseen? En muista, että kukaan olisi multa kysynyt moista.
15: mies on tällainen, eikä hän vapaalla automaattisesti tee niitä konehommia. Jos siihen alkaisi niin muuta se ei ehtiskään kun roikkua puhelimessa tai olla jossain katsomassa sitä ja tätä. Osa tuttavista tekee niin että aina kyläillessä pyytävät katsomaan sitä ja tätä ongelmaa sen sijaan että käyttäisivät muita palveluja, mieskin murisee että olis se kiva joskus olla vaan kylässä eikä aina raplaamassa koneita. Toisilla vaan ei sytytä se että oikeus on olla vapaalla ilman ainaista työasioiden mietintää.