***SUURPERHEKUUMEILIJAT, viikko 37***

Voi harmien harmi, että näin kävi. Yritä pärjäillä. Seuraavalla kerralla kaikki menee varmasti hyvin ja olen aivan vakuuttunut, että saat vielä nyytin kinaloon.

Lohduttaudu sillä ajatuksella (jos nyt tässä tilanteessa mikään voi lohduttaa), että todennäköisesti tulet helposti uudelleen raskaaksi, jos nytkin raskauduit pikaisesti keskenmenon jälkeen.

Kyllä se päivä vielä paistaa!!!!



Omat ajatukset ovat taas tänään oleet sen suuntaisia, että meikäläisten vauvaprojekti loppuu tähän kiertoon, jos nyt ei tärppää. Ei niinkään siksi, että toivo olisi mennyt. Tiedän, että olemme yrittäneet vasta hyvin vähän aikaa nelosta ja hyvät mahdollisuudet tärpille olisi tulevaisuudessa, jos jatkan Clomeja. Töissä on myllerrystä ja hormonit tekevät mielestäni oloni jatkuvasti hermostuneeksi. Tuntuu, että olisi parasta unohtaa koko homma ja keskittyä nyt olemassa olevaan. Panostaa työuraan ja tarjota näille kolmelle lapselle henkisesti ja aineellisesti tarpeeksi rikas lapsuus. Pohdimme yksi ilta mieheni kanssa, että onko reilua näitä lapsia kohtaan, jos mahdollisesti tulevan pikkusisaruksen myötä lapset joutuisivat luopumaan omista huoneistaan (meillä on 4 makkaria). Äitiysloma ja hoitovapaa aiheuttaisivat taloudellisen kurjuuden, koska rahaa ei ole nytkään liikaa, vaikka kaksi ihmistä tienaa. En halua sitä tilannetta, että lapsilla ei esim. olisi varaa harrastaa, koska äiti on äitiyslomalla.

Hormonien syönti ei ole mielekästä sivuvaikutusten takia ja muutenkin kylmä totuus on se, että henkinen kanttini ei ehkä enää kestäisi kotona oloa. Olen varmasti parempi äiti ns. " uraäitinä" .

Ja yksi tärkeä pointti on se, että lapset alkavat toden totta jo olla isoja. Päivähoitomaksujen maksamine loppuu kohta, lapset on helppo saada hoitoon, heidän kanssaan on helppo reissta ym.

Pikkunyytiskän myötä kaikki alkaisi taas alusta.



Tälläiset ajatukset tänään.... Ehkä arjen realismi viimein voittaa ruusunpunaiset unelmat. Tai sitten hormonimyrsky heiluttaa pääkoppaa ja ajatukset solmuilevat.

Olipa ikävä kuulla Sinuvi , että keskenmeno on tapahtunut =o(... Iso voimahali täältä ja tsempit tiistaille! Minuakaan ei ole nukutettu ja pelkään nukutusta joten ymmärrän, että jo sekin on hieman pelottavaa.



Meriutu älä heitä kirvestä kaivoon vielä! Tiedän, että nuo clomit aiheuttavat ikäviä sivuvaikutuksia, mutta josko sinun vielä muutama kierto pitäisi malttaa (0: ?!



Me kävimme tänäään katsastamassa isompaa asuntoa, oli kyllä todella kiva. Nyt vain sitten pitää miettiä kuinka pitkälle rahat riittävät ... On tuo rahakin kyllä sellainen vitsaus ! Olisi ihanaa kun sitä olisi niin ettei tarvitsisi näissä lisääntymisasioissakaan ainakaan rahan takia unelmista luopua!



Kuopus ei tahdo millään nukahtaa, joten lähden häntä taltuttamaan :=) .



Kauniita ja hyviä unia kaikille !



Mami +4

Pahoittelut sinuville :-/.

* Voimahali *

Kerrompa tässä näin jälkikäteen hauskan tapahtuman aamulta... (ei kyllä siinä hetkessä naurattanut)....



Lähdettiin heti kymmeneltä, kun kirjasto aukesi, sinne. Muksut (iät siis 9,6 ja 4v) jäivät kirjastoon jo tutkimaan kirjoja kun minä pikaisesti menin käymään kaupassa ostamassa vessanpaperia (kauppa on n. 300-400 m kirjastolta). Minulla oli myös kassillinen paperinkeräykseen meneviä lehtiä (ja kassin päällä rahapussi/lompakko, jossa rahan lisäksi kaikki kortit luottokortista, omista ja lasten kelakorteista ja ajokortista lähtien). Kippasinpa sitten isoon metalliseen paperinkeräyslavaan koko kassin sisällön (myös lompakon).... Olin sanonut muksuille että viivyn vajaa ½ tuntia (isoin jo hyvin kellon tuntee) mutta reissu siis vähän venähti...en uskaltanut poistua siitä paperinkeräyslootan vierestä ettei kukaan enää lisää laita paprua päälle. Tiesin vaan että siellä se on, lompakkoni, mutta en ylettänyt tonkimaan ja päällä oleva aukko oli niin korkealla etten sinne sisälle päässyt omin avuin kiipeämään. Onneksi joku toi metalleja metallikeräykseen ja siinä oli metallisanko jonka avulla lopulta pääsin kiipeämään paperinkeräysastiaan ja löysin lompakkoni.



Muksutkin odottivat kiltisti kirjastossa vaikka toki vanhimman kommentti oli: missä oikein viivyit!! Vanha mummeli muuten käveli ohi ja kysyi mikä on hätänä ja kun kerroin että tiputin myös lompakkoni astiaan, hän oli iloinen ja sanoi että onneksi teille nuorillekin sattuu kaikenlasita höperöä eikä meille vanhoille vain!!

Meriutu, tuntuu todella että hormonit tekevät sun kropan epätasapainoon. Mutta eihan sun tarvii niitä syödä enää sitten kun olet raskautunut. kaikki tuo mitä kirjoitit on niin totta!!!! Pelot siitä että millainen äiti sitten on. Kuinka vanhemmat lapset ehkä kärsii mahdollisesti tilanteesta kun rahatasapaino muuttuu, se että äidin huomio kiinnittyy väistämättä eniten uuteen vauvaan pitkäksi aikaa, ym ym. reissut tulee olemaan tosi helppoja lasten ollessa isoja! Tuo kaikki on niin totta! Niin totta!

Mutta onhan sun mahdollisesta (kai) panostaa työuraan myös uuden vauvan jälkeenkin. Huomaan ainakin meillä että kuinka tärkeä isommille lapsille (pian 12 ja 10 tytöt) tuo pienin (1,5v) on! Ja uskon ettei välttämättä tässä mennä ojasta allikkoon jos tulis vielä yksi vauva taloon. Lapset oppii huolehtimaan toisistaan, jakamaan, ja jotenkin perheyhteys tulee tiiviimmäksi.

Meillä ainakin, ennen tuota kuopusta, isommat harrasti niin kovin, samoin me vanhemmat, että tuntui että kaikki menee tahoillaan. Miehelle tuli kauhea fiilis, että kuule vaimo hyvä, me ollaan ihan kohta ihan kahdestaan täällä kotona, ei hän kuulkaa nähnyt siinä mitään hyvää :) vaikka yritin kuinka löytää hyviä puolia siitä asiasta. No niin huomasin sitten kuuumeilevani tätä nykyistä kuopustani:)



Tokihan monenlasia pelkoja on minullakin, kuinka sitten jaksaa, kun ikääkin tulee, olla äiti monelle, varsinkin kahdelle pienelle ym. Entäs jos iskee synnytyksen jälkeine masennus ym. Kyllä näitä riittää.. joskus vain on parempi kääntää tuo pelkosivu tässä omassa kirjassa/elämässä ja jatkaa matkaa..

toivottavasti meriutu tästä ei tullut paasaus puheenvuoroa.. ei ollut tarkoitus. Se mikä on sun ratkaisus, on sun, ja teidän parhaaksi. Eikä kannata jäädä pohtimaan, olisiko sittenkin pitänyt tehdä toisin. Siitähän ei tunnetusti mitään hyvää seuraa.



K@@po ja mami4 - fiilikset on yllättävän hyvät. Saa nähdä kuinka biokäyrä laskee tiistain lähestyessä..hui.



Olipas tannilla seikkailu, onneksi sait lompakkosi pois sieltä laatikosta! Aika hurjaa!

Ainakin tsemppailemaan muita vaikka omat yritykset ovatkin niin ja näin. Olen siis 28v. kolmen lapsen äiti ja haaveena se neljäs :D

Omaa taloa rakennetaan ja tietysti lainalla...suurin kompastuskivi tässä nyt onkin raha! Kuinka sitä pärjää jne. onneksi on vakityöpaikka ja sieltä voisi välillä viikonloppuisin esimerkiksi saada töitä jos jäisin mammalomalle ;) ettei tulot ihan tippuisi...



Tänään pakkailin kuopuksen (1v.) pieniä vaatteita laatikkoon ja vintille. Miten äkkiä aika meneekään! Voi,miten niin haluan vielä lapsosen! Rinnassa kutkuttaa, joka puolella näkyy vatsakkaita naisia tai vauvoja. Olen jopa viime aikoina nähnyt unia raskautumisesta ja vauvoista :) Hassua,miten aikuinen nainen höpsistyy näin ;D



Karu todellisuus kuitenkin painaa takaraivoa: Esikoinen oli syntyä jo rv.28. syntyi kuitenkin täysi-aikaisena.Sain kovat vuodot ja synnytyksessä muitakin komplikaatioita,joten autettiin imukupilla...

Toista ponnistin jo matkalla sairaalaan! Kaikki meni tässä kuitenkin hyvin...

Kolmannen kohdalla myös supisteli ennen aikojaan ja paikat alkoivat aueta. Istukka repesi,vuosin ja lapsella reikä sydämessä...

Nyt lapsi on onneksi jo terve!



Pelko on jäänyt. Synnytystä en pelkää, vaan raskautta!! vaikka niin kovasti haluaisin raskautua. Kaikki ovat kuitenkin olleet täysiaikaisia,joten ennenaikaisuuteen ei kai ole pelkoa? Vuodot pelottavat,mutta toisaalta mitä niitä etukäteen plkäämään!! Vai kuinka?



Olipas vuodatusta, mutta pelko-peikko on seuranani :/



Ihanan kirpakkaa syyspäiviä ja plussia,niitä haluaville! =D



*tiitiäinen ja ipanat*

Niin paljon onkin uusia tullut, että mahtaakohan mua enää kukaan muistaakaan?!



Sinuville pahoitteluni myös, kurja homma takuulla tuo keskenmeno; itselläni ei ole kokemuksia.. :(



Pakkohan tässä oli itsensä tännekin vääntää taas pitkästä aikaa, kun otti ja pomppas tuo kuume taas ihan satasella tappiin! Tilannehan on se, että kierukka poistettiin tuossa keväällä. Mulla oli niitä outoja kipuiluija ja tiputteluvuotoja. Tutkimuksessa gyne ihmetteli kun kohtu niin aristi, ja kierukka vipattiin samantien pois. Epäilyksenä se, että joko kierukka oli huonossa asennossa, joka meinaa ettei se mulla hyvin pysykään kun oli jo ties kuin mones kerta, tai sitten oli lievä kohtutulehdus. Noh, sain mukaani resptin Nuva Ringiin, mutten sitä ole sit lunastanut MIEHEN pyynnöstä!! Ei tykkää emännästä kun elimistössä on vieraita hormoneja.. ;)

Ehkäisynä ollu sitten Patentex Oval-puikot, jotka saattaa " unohtua" välillä sinne yöpöydän laatikkoon.. Noh, viime kierrossa sit kävikin niin, että juuri kun satuttiin innostumaan ja unohtamaan ne puikot, niin ovis iskikin hetikohta parin vuorokauden sisällä! Mieskin jopa innostui sit jännittämään lopputulosta! :O Joten arvatahan saattaa mitä se tekikään tälläselle krooniselle kuumeilijalle.. Tulos ei nyt kuitenkaan ollu se plussa, juur kun meinasin testipuikkoo heilutella niin täti kurvas paikalle.. :(



Ehdotinkin jo, että unohdettais ehkäsy, ja oltais tjot-linjalla, muttei mies kuitenkaan sille vielä lämmenny. Höh. :/ Totesi kyllä, että mulla on paha tapa saada tahtoni läpi ennemmin tai myöhemmin, joten katsotaan! :D



Mielen osalta on asiat paremmin kuin vuosiin, mieto lääkitys vielä toipumisen tukena jonkinaikaa. (Asiasta tietämättömille, mulla todettiin keskivaikea masennus viimevuonna loppuvuodesta, ja sitä tässä on paranneltu hyvin tuloksin.) Terapiassa käyn vielä mutta harvakseltaan, enkä koe sille olevan tarvettakaan. Kaikki siis " valtakunnassa" hyvin, ja kuume noususuhdanteessa!



Ädä+kakarakolmikko

Ja varsinkin viikonloppu.... Lapset olivat mummolassa viime yön ja me olimme muutaman kaveripariskunnan kanssa vähän iltaa istumassa. Tänään onkin sitten ollut sellainen heikottava olotila jostakin syystä ;)



Olipa Tannilla seikkailut lompakon kanssa. Hih. Helppo tälleen jälkeenpäin nauraa. Onneksi kaikki päättyi onnellisesti.



Tervetuloa mukaan Tiitiäinen.



Kiitokset Sinuvi viisaista sanoista. Ei se ollut paasausta, vaan ihan totista totta! Ei pitäisi stressata niin paljon. Sitä samaa olen muistaakseni täällä joskus muillekin neuvonut...MUTTA.... Kierron puoliväli lähestyy ja ajatukset ovat edelleen tosi ristiriitaiset. En kertakaikkiaan enää ole varma, haluanko neljättä lasta.

Ekaa, tokaa ja kolmatta kuumeillessa ei KERTAAKAAN iskenyt paniikki tai epävarmuus päälle. Olin täysin varma ajatuksistani. Ja nyt sitten heittelehdin ajatusteni kanssa miten sattuu!

Voi voi voi... Anteeksi tämä rutina. Ihan itseäkin hävettää.



Tämä saattaa olla väärä paikka kysellä, mutta onkohan kukaan ikinä vetäytynyt vauvaprojektista kesken kaiken pois, kun on alkanut epäilyttämään koko touhu? Siis ensin kuumeillut ja yrittänytkin, mutta loppujen lopuksi hakenut häntä koipien välissä jonkin ehkäisyn lääkäriltä?



Meriutu kp 10

Meriutu...Olen justiinsa ja tismalleen samoissa ajatuksissa. Siksi en ole kauheen aktiivisesti täälläkään käynyt. Kun kaikissa ratkaisuissa olisi hyvät puolensa.

Luin uudelleen tuon aikaisemmin viikolla kirjoittamasi tekstin ja niinhän sinä tosiaankin pähkit ihan samojen aatosten äärellä.

Minä myös olen jo joskus muka päättänyt lopettaa jahkaamisen ja suremisen ja tässä sitä taas ollaan!

Hauskaa on se, että meillä on samat päivät menossa ja " tärppipäivät" lähestyvät kovaa vauhtia.

Saitko juteltua miehesi kanssa? Mitkä olivat hänen ajatuksensa?

Töihin pitäisi yöksi lähteä, mutta pikaisesti piti pysähtyä tähän koneelle.



Ensinnäkin Sinuvi, voi harmi, että kaikki päättyi sitten kuitenkin noin. Jaksamista sinulle!!



Mulla on tiistaina gyne niiden vuotojen takia, sitä odottelen mielenkiinnolla, että mitä ihmettä sieltä nyt sitten löytyykään vuotojen syyksi vai onko tosiaan pelkästä hormonihäiriöstä kyse. Nyt on sitten vuotovaivojen lisäksi muutaman päivän ollut alavatsa kipeä, ei mitenkään jatkuvaa kipua, mutta kuitenkin. Samanlaista kipua mulla on jokaisella kerralla ollut alkuraskaudesta eli siihenkin sopisi hyvin ja mulla on rinnatkin kipeät, mitä ne ei normaalisti ole ollenkaan. Hienoista pahoinvointiakin on ollut jne jne, mutta... hyvin sopisi raskautumiseen jos en vuotelisi harva se päivä. Nooh, katsellaan mitä gyne sanoo.



Ymmärrän hyvin tuon vauvakuumee heilahtelun välillä hotista hyvinkin viileälle. Mäkin olen miettinyt hyvin tarkkaan tätä kuumeilua, lapset alkaa olla sen verran isoja, että kaikin puolin alkaa helpottaa. Yöt saa nukkua, ei ole vaipparumbaa ja käsityötä on muutenkin vähän. Mutta toisaalta se vauva olisi kuitenkin niiiin ihana ja nyt kun isommat lapset on jo niin isoja, niin saisi vauvaan keskittyä ihan rauhassa ja olisi kuitenkin kotona laittamassa lapsia kouluun ja vastaanottamassa koulun jälkeen. Suurin syy kuitenkin vauvakuumeiluun taitaa olla se, että miehellä ei ole lapsia ollenkaan, jouduin miettimään koko vauva-asian ihan uusiksi.

Mutta nyt on pakko lähteä töihin...