Suomeen paluumuuttanut ihmettelee: miksi omistusasuminen on täällä hyvän perhe-elämän normi?

Kahdesti saa jäädä kiinni, mutta kolmannesta tulee häätö. Koita siinä sitten selittää 5-6v lapselle, että pihalla ja lähimetsässä ei saa leikkiä kun muuten meidät pistetään taivasalle ja ei todellakaan kestä mitään 6kk sitten vaan 30pv ja ulos.

Ketään ei saa häätää taivasalle 30 pvssä, ei varsinkaan näin talven alla. Jos vuokralainen heittäytyy hankalaksi, häntä voi olla aika mahdoton saada asunnostaan ulos.



Olen myös juuri muuttanut takaisin Suomeen ja samoin törmännyt kyselyihin omistusasunnon hankinnasta. Sanoin, että näin lyhyellä varoitusajalla oli helpompi muuttaa vuokralle. Mainitsin vielä, ettei ollut sopivankokoisia aso-asuntoja tarjolla, jolloin viimeistään minua katsottiin vähän pitkään.

Kai tiedät ikäänkuin laittavasi rahaa roskikseen pankin korkojen muodossa? Vuokralla ollessa tosiaan maksaa palvelusta, ei turhasta. Vähän kuin kysyisi, että miksi mennä kampaajalle, kun voi itsekin leikata.

Näissä keskusteluissa en ikinä tajua sitä, että miksi se on niin vaikea ymmärtää, että toisille ihmisille toisenlainen ratkaisu sopii paremmin. Kaikki eivät halua omaisuutta riesakseen (sitä se usein jossain vaiheessa tulee olemaan) vaan käyttää rahansa muulla tavoin.

Vierailija:

loputtomiin - mitä jos vuokraisäntä haluaa realisoida omaisuutensa ja myy asunnon alta (sille joka ei halua luopua vuokra-asunnostaa ikinä). Meitä ei kukaan tule häätämään.

Toinen on se, että MIKSI maksaisin jollekulle muulle rahaa - siis annan pois - sama kuin heittäis roskiin jos oikein kärjistettynä ajattelee, kun toinen vaihtoehto on se, että maksan sitä itselleni.

Kolmas se, että jos asuisimme samassa talossa (tällä alueella) vuokralla niin maksaisimme siitä enemmän vuokraa kuin nyt maksamme lainaa pois -sehän olisi siis aivan yksinkertaisesti järjettömyyden huippu!

Vuokranantajalla on asunnosta lainaa jota me vuokralaiset lyhennetään. Vaikka teille ei sitä eritelläkään niin kyllä se siinä vuokrassa on. Korkoja maksamatta ei täällä selviä kukaan.

Jos mies on määräaikaisessa työssä ja itse olet kotona, niin aso (tai vuokra) on teidän elämäntilanteessa fiksu ratkaisu. Etenkin vielä kun teillä ei ilmeisesti suuria säästöjä ole. Tuossa tilanteessa olisi järjetöntä ottaa huikeaa lainaa, vieläpä ilman omarahoitusta. Niin ja ei sitä lainaa todennäköisesti teidän tilanteessa saisikaan.



Joten kyselyt asumistilanteestanne ovat omituisia, jos kyselijät oikeasti tietävät tilanteenne. Mutta mietipä aikaa muutamia vuosia eteenpäin: Olette kenties molemmat töissä, olette kenties saaneet hieman säästettyä rahaa (ainakin ASO-maksun verran) jne. Sitten oma asunto alkaa useimmiten kummasti houkuttamaan. Tai ainakin suurinta osaa ihmisistä alkaa, ei tietenkään kaikkia. Mutta kyllä vanha sanonta " Oma on aina oma" pätee hyvin.



Koroista on hyvä muistaa, että niitähän saa vähentää verotuksesssa merkittävästi toisin kuin vuokria. Tämäkin on yksi syy miksi me suomalaiset asumme niin usein omassa - valtion taholta asiaa tuetaan merkittävästi.

Jos vuokra on esim. vähemmän kuin korot ja vastike niin eikö ole selvää, että kannattaa mielummin asua vuokralla?



Ihmisillä on erilaisia tilanteita siksi meillä on vaihtoehtoja. Jos mahdollinen kämpän irtisanominen kauhistuttaa niin sitten ei selvästikään vuokralla kannata asua. Kaikille se nyt vain ei ole niin iso murheen aihe. Se riski ei edes ole joka asunnossa kauhean suuri ja ei edes ole niin yleistä, että edes sitä omaa kämppää ostaessa ajatellaan, että tässä asutaan elämämme loppuun asti. Jos tälläinen unelmakämppä kuitenkin löytyy niin silloinhan sen ratkaisun pitäisi olla omalla kohdalla selvä.



Älkää viitsikö arvostella toisten ratkaisuja. Joku haluaa ne rahat tässä ja nyt eikä säästää asunnon muodossa. Kumpikin ratkaisu on oikea vain yksilöille.

omien harrastusteni takia.. mutta Suomessa omistusasuminen on yleisempää kuin esim. Ruotsissa.

En ymmärrä sitä että puhutaan omaisuudesta.. esim. mun vanhemmat ovat maksaneet talolainansa. Talolla ei ole mitään arvoa enää, se vaatisi ISOT remontit. Ainoa asia mitä isäni piti hyvänä nyt ollessaan 60-vuotias ja asuntovelaton, että noin edullisesti he eivät asuisi missään. Mutta niin vain katosi ne kymmenet vuodet kun maksoivat taloansa.. muistan lapsuudesta jatkuvan tiukkuuden, vanhempien valitukset rahasta.



EI KIITOS sanon minä. Vuokralla asuminen on turvallista niin kauan kunnes saamme sellaisen hintaisen asunnon, joka ei vie kaikkea tämän hetkistä ja seuraavien 15 vuosien ajaksi suurinta OMISTAMAAMME eli palkkaa!!

Jos asunnossa on asuttu yli vuoden verran niin irtisanomisaika vuokranantajan puolelta on 6kk. Tämä on laki, sitä ei ole mahdollista kiertää. Toki voi mennä lankaan, jos ei tiedä oikeuksiaan jne.



Jos asunnossa on asuttu alle vuosi niin silloin tuo aika on 3kk. KUKAAN ei voi potkia vuokralaisia ulos kuukaudessa.

Vuokralla asuminen pk-seudulla on kohtuuttoman kallista, 4h+k+s maksavat lähes 1000¿ kuussa (osa jopa ylikin).

ASO:t eivät ole juurikaan sen halvempia.



Sen vuoksi ostimme oman. Lainan lyhennys + korot + vastike eivät ole juurikaan yleisiä vuokria enempää, kun ottaa huomioon koroista saatavat verovähennykset.

Se ero tavallisen vuokrakämpän ja työsuhdeasunnon välillä toki on, että irtisanomisaika riippuu työsuhteen kestosta, ei siis vuokrasuhteen kestosta.

Työsuhdeasunnon irtisanomisaika on kuusi kuukautta, jos työsuhde on kestänyt yli vuoden ja muussa tapauksessa irtisanomisaika on kolme kuukautta.



Jos ei tiedä oikeuksiaan ja suostuu hädissään muuttamaan heti kiireellä pois niin se on oma moka.

Me maksamme kohtuullista vuokraa kantakaupungissa sijaitsevasta isosta asunnosta. Tämänkokoinen omistusasunto tässä kaupunginosassa maksaa hirvittävästi. Vaikka voisimmekin ostaa oman jostain kauempaa keskustasta tai kehyskunnasta, se ei innosta laisinkaan.



Olemme kokeneet asian niin, että silloin kun lapset ovat pieniä, kannattaa asua vuokralla. Tällä hetkellä asumisessa tärkeintä on sijainti ja huolettomuus. Haluamme päästä nopeasti töistä kotiin viettämään aikaa lastemme kanssa ja arki muutenkin rullaa parhaiten näin. Lisäksi emme halua kärvistellä hirveän asuntolainan kanssa, ajatus taloudellisesta vapaudesta on erityisen tärkeää (molemmilla vanhemmat maksoivat itsellensä hienot asunnot kovalla työnteolla, mutta paljon ei silloin aikaa vietetty lasten kanssa ja muutenkin lainojen takia hermoiltiin, vaikka 70-luvulla lainanmaksu oli nykyaikaan verrattuna helppoa). Omaisuudenhoito aiheuttaa myös paljon huolta.



Siinä vaiheessa kun jäämme kahden, hankimme ehkä sen oman, pienemmän asunnon joka on sitten eläkevuosinakin. Säästöjä on vuosien aikana kertynyt eikä lainaa tarvita kovin paljoa. Olen tehnyt pitkät laskelmat, emme häviä tässä kuviossa edes sitä rahaakaan kun ajattelee just sitä että mitä elämässään oikeasti haluaa.



Mutta tuo kysymys, miksi omistusasuminen on niin suosittua. Ehkä se on vaan se hinku omistaa...