ajattelin sairastua masennukseen..

Vaan niitä jotka leikkii sellaista.

siitä vain ap, tuossa resepti miten pääset masentuneeksi. olet kyllä todella sairas kun tuota haluat :(



t. eräs jolla virallinen ihkaoikea diagnoosi

Jo se kertoo paljon, että otetaan itse tehtäväksi päättää tuntemattomista ihmisistä, onko tuo OIKEASTI sairas vai leikkiikö vain...

masiksia mollataan. yhyy.

Se on niin helppo sanoa.

Hauskinta on nämä äidit,jotka vie toista lasta päivisin hoitoon ja toisen kanssa ollaan kotona. Sitten vedotaan,että olen niin masentunut ja siksi laitan hoitoon toisen lapsen. Kas kummaa kun sen nuoremman kanssa sitten jaksetaankin käydä kaupungilla ja istua kavereilla tai kerhoissa.

Kyllä suurimmalla osalla masentuneella se diagnoosi nykyään on laiskuus.

- makaa sängyssä (koko ajan, ympäri vuorokauden, kuukausitolkulla)

- tupakoi 3 askia päivävässä (karista tumpit lattialle sängyn viereen)

- älä käy suihkussa (koskaan)

- älä katso tv:tä

- älä syö mitään

- älä avaa postia (kuukausiin)

- älä ole missään kontaktissa muihin ihmisiin

- älä vie roskia (nauti aromeista)

- älä vedä vessaa (jos käytät vessaa)



Oletko nyt ihan varma siitä, mitä toivot?

Jos masennukseen sairastut, et saa teetä ja sympatiaa, paitsi ehkä anonyyminä jollakin nettipalstalla. Et nimittäin kehtaa kertoa masennuksesta livenä juuri kenellekään. Jos kehtaa, osa ystävistä jättää sinut yksin, osa ei osaa sanoa mitään, ja ehkä muutama jää. Heistäkin saatat eristäytyä, koska et vain jaksa kaikkea sälää.

Itse on masentunut. Tai oma lapsi on siinä tilanteessa, että saat pelätä koko ajan milloin hän ottaa hengen itseltään. Elät sumussa, lamaannuksessa ja pelossa. Ehkäpä sitten ajattelet toisin.

Kielsi terapiassakin käynnin, kun olin teini, vaikka koululääkäri oli " kauhuissaan" . Ihan huuhaata kaiken maailman masennukset - otat itseäsi niskasta kiinni vaan, niin muutkin joutuu tekemään. Aika iso järkytys, kun sitten tytär olikin sairaalassa itsariyrityksestä toipumassa, katatonisena. Kas kun hänen asenteet tietäen ei ollut tullut mieleenkään sitä ennen kertoa hänelle sairaudesta mitään.

että henkilö, joka kehtaa tällaista edes kirjoittaa, olisi itse oikeasti avun tarpeessa. Häntä ärsyttää, koska hänellä ei ole munaa sen vertaa, että uskaltaisi koskaan myöntää tarvitsevansa apua jossain asiassa. Mieluummin viedään sitten parin vuoden päästä lapset psykiatriselle hoitoon, kun ihmetellään että mikä piru niitäkin riivaa. Vastuullinen aikuinen osaa tunnistaa oman jaksamisensa rajat ja hakea apua. Joskus masentunut voi saada avun siitä, että toinen lapsista on hetken hoidossa. Kaikilla ei voi olla kertakaikkiaan asiat sillä mallilla, että elämää aina jaksaisi ilman apua. Minä olen ihminen joka tiedän mistä puhun, olen suoriutunut koulustani kiitettävin arvosanoin ja pärjännyt työelämässäkin. En olisi koskaan kuvitellut voivani sairastua tällaiseen sairauteen ja joskus olisin varmaan jopa voinut olla yhtä irvokkaan ilkeä kuin sinä kommenteillasi, jotka osoittavat paitsi täydellistä kypsymättömyyttä, myös halveksuntaa kanssaihmisiä kohtaan. Luulen, että olet katkera ja itse avuntarpeessa.

että lapset eivät todellakaan ole olleet ongelman aiheuttajana, vaan ihan muut asiat joita elämässäni on tapahtunut ja ovat minusta riippumattomia ja todennäköisesti jääneet käsittelemättä joskus aikaisemmin. Masennus ei ole laiskuutta. Oikeastaan olen kiitollinen masennuksestani, sillä ilman sitä olisin juuri kaltaisesi toisia ymmärtämätön, kiittämätön ihminen, joka kehtaa narista siitä ja kadehtia toista. Olen muuttunut ihmisenä rennommaksi, vapautunut ihan toisenlaiseksi mitä olin ennen tätä. Nykyisin osaan nähdä elämän pienissä asioissa juuri niiden onnellisuuden. Hei, ihme ja kumma! Jaksan huolehtia taas kaikesta yksin, kodinhoidosta ja lapsistani. Voiko laiskuudesta parantua teoriasi mukaan, vai olisiko sittenkin kyseessä ollut masennus.

kirjoittaneet kärsivänsä masennuksesta, ovat kirjoituksillaan osoittaneet olevansa älykkäitä, avarakatseisia ja kypsiä ihmisiä. Samaa ei voi sanoa teistä mollaajista.

Tsemppiä ja halauksia kaikille masennuksen kanssa kamppaileville ja siitä jo toipuneille!

Asiaa paljonkin tässä.

Ja TOTUUTTA!

Nykyään ei kuitenkaan enää useinkaan " auo päätään" aiheesta. Monet kommenttinsa kyllä edelleen tuovat esille sitä, että ei oikeasti ymmärrä. Kuitenkin yrittää, mikä on sentään iso plussa.



32

Olen itse ollut suorittajatyyppiä, olen pyrkinyt tekemään kaiken elämässäni hyvin. Äitiys sensijaan voi olla tällaiselle ihmiselle yllättävän haavoittuvainen osa-alue. Äitiyttä ei voi harjoitella, ei ainakaan etukäteen vaan on pelattava niillä korteilla, jotka käteensä sattuu saamaan. Kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Tämän olen itse oppinut, tosin kantapään kautta mutta kuitenkin. Ja masennuksesta voi toipua ja suurinosa ihmisistä siitä toipuukin. Itse toivoisin, että kaikki masennusoireista kärsivät äidit uskaltaisivat hakea apua läheisiltä, puhua, jotkut saattavat hyötyä lääkityksestä ja/tai terapiasta. Masennukseen taipuvaiset ihmiset ovat usein erityisen herkkiä ihmisiä.

Monessa asiassa voin yhtyä kertomaasi. Ihaninta on juuri se, että olen pystynyt katkaisemaan sukupolvia jatkuneen lasta vähättelevän ja lapsikielteisen perinteen omassa kodissani. Ilman masennusoirehdintaa en olisi hakenut apua enkä olisi koskaan ymmärtänyt, mistä oireet kohdallani johtuivat.



Sen lisään vielä, että minulle on myös päin naamaa puistossa sanottu, että masennus on oma valinta (ihminen ei tiennyt minun oirehdinnastani). Kyseinen ihminen on itse defensiivisin tuntemani ja aivan kypsymätön äidiksi (lapsia kolme). Siinä vaiheessa tunsin lähinnä raivoa hänen lastensa puolesta: Äiti ei edes itse tajua olevansa avun tarpeessa.

1. Mun mielestä ei ainakaan ole helppoa kertoa kenellekään eikä myöntää olevansa masentunut. Ehkäpä juuri siksi, että jotkut ajattelevat masentunut = laiska = epäonnistunut.



2. Masennukseen sairastuttuani tajuan sen, että voi olla, että kuvailemasi kaltainen äiti ei ehkä jaksaisi eikä pystyisi lähteä kotoa mihinkään kahden lapsen kanssa. Ja juuri se kotoa lähteminen voi olla keino pitää pää kasassa.

Itse en ole halunnut viedä esikoista hoitoon. Joskus sitten olemmekin olleet vain neljän seinän sisällä, koska voimani eivät fyysisestikään ole riittäneet siihen, että menisin edes pihalle lasten kanssa. Masentuneena asiat saavat hurjat mittasuhteet. En voi lähteä ulos, koska pelkään saavani kohtuuttoman raivarin, jos esikoinen kiukuttelee pukemisen kanssa. Mieluummin siis sisällä koko päivä, ettei tule raivottua lapselle turhasta. Tätä taustaa vasten ymmärrän, jos joku vakavammin masentunut vie esikoisen hoitoon.



3. Ethän tiedä, mitä ihmisten masennuksen taustalla on. Uupumus, henkinen tai fyysinen hyväksikäyttö, läheisten fyysiset ja psyykkiset sairaudet, kuolema, avioerot, lapsettomuus, keskemenot, synnytyksen jälkeinen masennus ym. voivat olla laukaisemassa masennusta. Miten kuvittelet tietäväsi kaiken ihmisten elämästä? Pinnan alla voi olla ihan mitä vain.



Onneksi sain lääkityksen. Elämä tuntuu jo ihanalta. Aamuisin ei ensimmäisenä ahdista ja pelota, miten selviydyn tästäkin päivästä ja miten saan pestyä ja syötettyä lapset.

ni, kämppä meni toimeentulon romahdettua. Vuoden (!) hakuprosessin jälkeen, jona aikana hänen masennuksensa paheni psykoottiseksi, hän lopulta sai tietynlaista hoitoa puolen vuoden ajaksi. Yksilöterapiaa ei vielä tänäkään päivänä. Minimitoimeentulotuella kitkuttelee pienessä vuokrakämpässä (aikamoinen sota muuten sen sairauspäivärahan saamisessakin, aikamoiset velat keräsi itselleen niinä kuukausina, kun rahaa ei tullut oikein mistään).



Ja mitä hän saa ulkopuoleisilta? Vanhemmat eivät ymmärrä, vaan pitävät laiskana, saamattomana ja outona. Vanhat työkaverit supisevat selän takana ja tuntuvat jopa nauttivan kun heillä on nyt jotain kauhisteltavaa ja juoruttavaa. Julkisissa tilaisuuksissa (hän oli muuten juuri ensimmäisessään pariin vuoteen) ihmiset karttelevat, kun eivät keksi mitä sanoa. Sosiaalitoimisto, Kela, ja terveydenhuoltojärjestelmä eivät anna tai tarjoa mitään ilmaiseksi, vaan kaikesta pitää taistella. Käytännön ongelmat kuten taloudellisen tilanteen toivottomuus, sosiaalinen syrjäytyminen, fyysisen terveyden romahtaminen ja työelämästä hyljeksityksi tuleminen kasautuvat äärimmäisen henkisen pahanolon päälle! Mutta on se tietty lohdullista, että voi joskus juoda teetä ja niiltä parilta jäljellä olevalta ystävältä saa sympatiaakin...



Minä en sano juuta enkä jaata siihen, onko joillain ihmisillä tänä päivänä taipumusta käyttää köykäisesti sanaa " masennus" ja selitellä sillä itselleen laiskuuttaan tai normaaliin arkeen ja mielenterveyteen välillä kuuluvia alakuloisuuden, väsymyksen ja turhautumisen tunteita. En myöskään osaa sanoa, ovatko jopa ammatti-ihmiset, kuten lääkärit, taipuvaisia entistä helpommin hakemaan syitä selittämättömiin tai vaikeisiin oireisiin mielenterveyden puolelta, voipi pitää paikkansa. Mutta sen voin sanoa faktana, että vaikka näin olisi, se ei tee masennuksesta ollenkaan vähemmän vakavaa ja todellista, kuolemaan johtavaa sairautta! Tällaisia aloituksia ei kertakaikkiaan tee älykäs tai hiukkaakkaan myötätuntoa ja ymmärrystä omaava ihminen.



Että v***taa, että masennus on vienyt minunkin huippuälykkään, empaattisen, lempeän, lapsirakkaan, kaikkia muita ajattelevan, sosiaalisesti taitavan, taiteellisen, rakkaan ystäväni, ja sitten ap:n kaltaiset idiootit eivät saa sitä toivomallakaan.