Muutetaanko ulkomaille?

Nythän on elämänne tilaisuus, mitä edes mietit. Olet kuitenkin vauvan kanssa kotona, joten tämä ulkomaankeikka ei mitenkään pilaa esim sun työuraasi. Saatte niin valtavasti kokemuksia molemmat, että ehdottomasti LÄHDETTE.



Vaikeampaa (ei sillonkaan mahdotonta) on huomattavasti lähteä kun olette molemmat töissä ja lapset isompia eli pitää järkätä koulu - ja tarhakuviot ja työt ja muut, ja lasten sopeutuminen jne.



Terve menoa :))

ostaa mieleisenne kodin Suomesta....

koska miehesi on lähtettty työntekijä.

Lontoo on ihan älyttömän kallis kaupunki, ja kyllä sielläkin asuminen maksaa! Mutta mäkin tekisin niin, että kaikki lähtis.

ikinä ei olla kaduttu tätä.

Saat varmaan kelan etuudet Suomesta.

C ehdottomasti!

Ajattele ku lapsiki oppii englantia siinä!



Upea mahdollisuus, kunpa itsellekkin tarjoutuisi tollainen.

ilman muuta.



Saat tuet suomesta.

Jos olet aivan kamalan kotiseutu- ja sukurakas, niin sinun kannattaa harkita lähtemistä. Näille ihmisille ulkomailla asuminen on hyvin rankkaa - tosin hekin jälkeenpäin eivät vaihtasi kokemustaan pois.



Olen asunut kolmessa maassa puolisona, kun mies on ollut lähetetty työntekijä. Ja valitettavasti kaikki eivät sopeudu. Kotiäitien keskuudessa on aika paljon alkoholismia. Eli siksi en voi sanoa, että ilman muuta lähdet.



Totean kuitenkin, että koskaan enää ei tule lähteminen olemaan niin helppoa kuin silloin, kun lapset ovat hyvin pieniä.

Vuodenvaihteessa tapahtuu paljon muutoksia firmassa.

Itse kysymykseesi, täällä on paljon enemmän tekemisiä vauvojen ja lasten kanssa kuin Suomessa. Jos lähdette komennukselle, jäät Suomen sosiaaliturvan piiriin ja saat etuudet tänne. Jos taas miehesi on paikallisella sopparilla, vauvasi saa paikallista lapsilisää. Sen hakeminen on hiukan byrokraattista, mutta olet oikeutettu siihen ja tn. sitä saatkin (paitsi jos saat sitä jo Suomestakin).



Mieti lähtöä ajatellessa myös millainen itse olet. Pystytkö sopeutumaan vieraaseen paikkaan ilman tukiverkostoa? Alku on AINA hankalaa, ennenkö kaverit jne. löytyy. Saatikka kun on pieni vauva.



Erittäin tärkeä pointti täällä viihtymiseen on myös asuinpaikka. Eli panostakaan asunnon etsimiseen. Lontoon rajojen sisäpuolella on paljon enemmän tekemistä kuin landella pikkukylissä. Myös markettien nettitilauksina tehdyt ruokakuljetukset jne. pelaa, mikä ei ole lainkaan hassumpaa jos miehesi sattuu olemaan reissaavaista sorttia. Landella tämä ei välttämättä toimi + muista hyvät julkiset liikenneyhteydet! Netin hankkiminen on myös kullanarvoisen tärkeää. Se tarvii HETI tilata. Sitten kun netti toimii, " kaikki" toimii, council-jutut yms.



Meille tarjottiin tätä tilaisuutta samassa tilanteessa, kuin sinä nyt - olin silloin viimeisilläni raskaana. Me emme silloin lähteneet. Nyt kun lapset ovat vähän isompia, tuli uusi tilaisuus eteen ja lähdimme.



Tervetuloa!

Millainen sinä olet. Pystytkö sopeutumaan uuteen kulttuuriin. Vaikka haltsaisit kielen, se ei tarkoita, että pääset heti samaan junaan brittien kanssa. Osa tykkää, osa ei. Tällä palstalla ne ei ole juuri tuuletelleet, joilla on epäonnistuneita ulkomaankomennuksia...mutta kyllä niitäkin löytää. Toisille se sopii, toisille ei. Vain sinä tunnet itse itsesi. Muista, kyse ei ole vain pärjäämisestä vaan myös aidosti viihtymisestä.

Siis tämän parempaa aikaa lähdölle ei taida ollakaan. Olet vauvan kanssa joka tapauksessa himassa, niin ei tarvitse miettiä mitään työkuvioita.

Ja kun miehesi palkkakin nousee, hyvin se menee. Ette ehkä saa mitään valtavia säästöjä tehtyjä, koska Lontoo on tosi kallista aluetta kaikin puolen (vuokrat, ruuat, yms.). Mutta elämänkokemus minkä siitä saatte on korvaamaton.

Ei ole muuten Nokialla ;) Olen aika huono englannissa, mutta seikkailunhalua löytyy. Uskon, että voisin hyvin sopeutua. Mutta kieli on ongelma... Päätös on jo melkein tehty (eli kaikki lähdettäisiin), mutta tulin vielä huvikseen kyselemään kokemuksia :) Sinä joka asut Lontoossa (?), mikä alue olisi mukavaa lapsiperheelle? Turvallinen, muttei mikään kallein alue, hyvien kulkuyhteyksien varrella?



ap

en ole tuo Lontoossa nyt asuva, mutta asuin siellä joku vuosi sitten (tosin lapsettomana silloin). Asuin Willesden Green -nimisessä kaupunginosassa, oli juuri passelin matkan päässä keskustasta, metrot ja bussit kulki hyvin. Ihan mukava rauhallinen pikku " kylä" Lontoon sisällä keskustasta pohjoiseen päin. Palvelut oli hyvät. Vältä ainakin etelän Brixtonin aluetta.

Itse en lähtisi pohjois-lontooseen enkä idän suuntaan. Kivoja alueita on Kew, Chiswick, Putney, Wimbledon, Southfields (Mordeniin en lähtisi), lähikaupungeista Kingston, Teddington ja Richmond.

Ensimmäisen kanssa on kuitenkin aika rankkaa se pudotus sosiaaliseen tyhjiöön ja kun oma esikoiseni oli vielä tosi huono nukkumaan (allerginen, mutta se selvisi vasta myöhemmin), niin oli aika, jolloin olin masentunut jatkuvasta väsymyksestä. Ulkomaalaisena oli tosi vaikea tutustua paikallisiin, vaikka kieltä osasinkin.



Esikoinen oli 4,5kk, kun en saanut päivän aikana puettua itseäni päivävaatteisiin ja itkeskelin vaan miehelle, kun hän tuli kotiin. Sanoin jo lääkärissäkin (siellä ei ollut neuvolaa, vaan kasvuseuranta oli lastenlääkärin luona), etten jaksa, vaan haluan apua ja lääkäri kehoitti aloittamaan unikoulun! Lähdin silloin muutamaksi viikoksi suomeen vanhempieni luo huilimaan.



Minun pelastukseni oli suomalaiset, jotka muuttivat naapuriimme oltuamme puolivuotta ulkomailla. Toinen pelastus oli internet: sain tosi paljon tukea postituslistalta, jolla olimme kaikki samanikäisten vauvojen äitejä.



Toisaalta täytyy sanoa, että perheen kannalta tuo oli sikäli ihanaa aikaa, että olimme tosiaan yhdessä perheenä, eikä ollut kaikkea muuta, mitä täällä suomessa hajoittaa arkea. Esim. televisiota ei tullut katsottua ollenkaan niin paljon kuin täällä, kun nuo ohjelmat oli kaikki älyttömästi dubattu saksaksi.



Jäihän tuosta ajasta hyviä muistoja (aika kultaa muistot...), mutta oli tosiaan erilaista olla ulkomailla vauvan kanssa verrattuna vaihto-oppilaana ja au pairina oloon, jolloin oli sosiaalista verkostoa ihan erilailla.

Käytännössä homma voi toimia tai voi yhtä hyvin olla toimimatta. Ongelmat/vaikeudet ovat samat kuin kotimaassa, mutta ulkomailla olo lisää vielä hiukan haastetta. Pidä pieni gallup, kuinka ihmiset ovat kokeneet ensimmäiset kaksi vuotta vauvan kanssa ja mieti sitten, mikä on tilanne, kun olet ulkomailla.



Oman ja lähipiirin kokemus on, että sopeutuminen elämään vauvan kanssa ei ole ihan helppoa, vaikkei vauvaa odottavia halutakaan pelotella. Ulkomailla ei välttämättä lasta jätä hoitoon yhtä helposti kuin suomessa. Ok, isovanhemmat tulevat toki käymään, mutta eivät silti ole niin tottuneita lapseen eikä lapsi heihin, kuin mitä olisivat kotimaassa, jos näkevät lasta säännöllisesti.



Eli lapsen kanssa ollaan käytännössä kokoajan ja se voi väsymyksen ohella koetella parisuhdetta. Parisuhteelle lapsi on koetinkivi jokatapauksessa.



Ne jotka väittää, että elämä ensimmäisen vauvan kanssa on ihanaa ja helppoa valehtelevat yleensä. On helpompi miettiä pahinta skenaariota nyt kotona, kuin kirota tilannetta ulkomailla. Mutta jos olet valmis kokemaan vaikeuksia ja epämukavuutta, niin varmasti tuo ulkomaan komentoaika myös palkitsee.

Itse olemme juuri nyt miehen 2 vuoden komennuksella Ameriikassa. Ja kumpikaan emme kovinkaan hyvin osaa kieltä, mutta Siperia opettaa ;-).

Minua helpottaa se, että minulla on Suomessa monta ulkomailta muuttanutta kaveria, jotka puhuvat huonoa suomea. Ja kun miettii miten itse suhtautuu ihmiseen joka puhuu huonoa suomea, ethän sinä ala nauramaan tai ajattele kuinka surkeita ihmisiä he ovat. Samanlailla kaikki ihmiset suhtautuvat sinuun kun olet itse samanlaisessa tilanteessa, parhaansa tekevät, että ymmärtävät sinua.



Alussa kaikki on hankalampaa kun joudut opettelemaan ihan uuden tavan elää ja kaikkien löytäminen on hankalaa. Ruokakaupassa menee alussa ikuisuus, kun jokainen purkki on käännettävä ja luettava mitä ne sisältää :-).



Täällä ihmisiin on helppo tutustua. Täällä lasten leikkipuistot ovat tosi sosiaalisia paikkoja, mutta meidän lapset ovat vähän isompia 4 ja 5.

Lapsille tämä on todella hyvä kokemus ihan sosiaaliselta kannaltakin. Ovat oppineet että mailmassa on erilaisia ihmisiä (täällä on paljon Aasian maista tulleita ja tummaihoisia), jotka kuitenkin ovat ihan samalaisia kuin hekin ovat.



Monta muutakin mutkaa on matkassa ollut, mutta silti en vaihtaisi tätä kokemusta pois.

Jos mies tulee töistä vasta puoli seitsemältä, niin ilta tuntuu pitkältä.



Pienen vauvan kanssa ei välttämättä edes tutustu muihin yhtä helposti kuin esim. taaperon kanssa, koska eipä vauvaa niin tule vietyä leikkipuistoon.

Olen asunut ulkomailla expattina, mutta me olimme molemmat töissä ja lapsia ei vielä ollut. Edelleen, en oli elämäni hienoimpia vuosia, en vaihtaisi pois.



Muutama ohje tässä.

1) sosiaalinen verkosto on tosi tärkeä, kuten moni on maininnut. Lähde heti hakemaan seuraa, joko muista expateista tai paikallisista, kunhan seuraa saat.

2) sopikaa talous. Liian monessa epäonnistuneissa komennuksissa perhe lähtee mukaan ja miehellä on asenne: te olette tällä mun kustannuksella, olkaa kiitollisia ja minä päätän milloin rahaa annan. Älä missään tapauksessa suostu tähän. Pitää muistaa, sinä teet myös uhrauksen ja silloin perheen rahat on yhteiset ja jos sinä päätät palkata siivoojan tai lastenhoitajan, sinulla on oikeus tehdä se päätös. Tiedän, tästä kommentista voi nousta metakka täällä, mutta tämä oikeasti vaikutta perheen viihtymiseen, kukaan halua olla kahta vuotta fiiliksellä, että tässä toisen elätettävänä olen. Ja on miehiä, jotka oikeasti näin asennoituvat.

3) Asunto ja asuinpaikka on tärkeä. Sinä vietät siellä paljon aikaa, sen on oltava semmoinen, jossa viihdyt ja on helppo olla lapsen kanssa.

4) Kysy, tarjoaako miehesi työnantaja lähtövalmennusta. Tämä pitäisi tulla ehdottomasti molemmille, koska mukana lähtevälle puolisolle komennus on kuitenkin haastava ja vaikeampi ja sosiaalisen verkoston luominen vaikeampaa. Työssä käyvällä on uusi duuni, uudet työkaveri ja makeeta aikaa työn merkeissä ja työpäivät todenäköisesti ovat pidempiä kun täällä Suomessa.

5) Ja vielä kerran, se sosiaalinen verkosto, tuttavvat, ystävät. Koska miehesi todennäköisesti tekee pitkiä työpäiviä ja tulee väsyneenä kotiin ja ei ehkä jaksa enää hirveästi seurustella. Sinulla saatta sitten olla kove puheripuli, kun et koko päivässä puhunut kenenkään aikuisen kanssa.



Onnea matkaan. Kieli tulee itsestään. Mutta pidä huolta itsestäsi ja lähde ulos talosta. Lapsi sitoo aika paljon. Joo, ja muista, vaikka teillä olisikin erillistalous, nyt kannattaa hetkeksi vaihtaa yhteiselle pankkikitlille.