Ensikot Syyskuussa

Mä päätin hellikin tapaan vihdoin uskaltautua tällekin puolen. Tänään oli ensimmäinen ultra ja siellähän se kaveri köllötteli =) Sydän löi ja kaikki näytti olevan hyvin. Hyvin hymysuin siis tultiin miehen kanssa kotiin. Tietysti on vielä monta riskitekijää matkassa, mutta jospa sitä edes vähän uskaltaisi nyt jo uskoa!! Niin, 12 mm oli kaverin pituus ja rv 7+4 koon mukaan sanoi lääkäri, ihan kuin olinkin laskenut. Laskettu aika olisi 17.5.



Mutta täytyy siis sanoa, että on mahtavaa olla teidän kanssa täällä pinoilemassa =) Vielä kun meillä olisi Naksukin mukana niin olisihan se juhlaa. Ja Jessis ja Brookekin. Minnehän Brooke muuten on kadonnut, ei ollut juttua tuolla l-puolellakaan.



Killa oli ainakin pohtinut tuota ainaista huolta. Eikö olekin jännää, että ensin sitä plussaa odottaa siihen tikkuun kun kuuta nousevaa ja sitten se huoli vasta alkaakin. Onko oireita, mitä oireita, miksei tänään ole oireita.....kamalaa vuoristorataa....eikä taida loppua näkyä.



Tässä mun tiedot listalle. Kiva Killa jos siirryt listaemoksi tälläkin puolella =)



Afternoon

Kumpikin vuosimallia -73

Yritystä aloitettu kevät-kesä/2005

Hoitoja 2 inssiä - negaa, 1. ivf:n tuoresiirrosta plussa 09/2007

LA: 17.5.2007 paikka SeinäjoenKS



Tästä siis lähdetään jännittämään yhdessä, mahtavaa !!



t. Afternoon rv 7+4

...ja onnittelut upeista ultrakuulumisista!



Oikeassa olet myös siinä, että kaikkihan me täällä Naksua kovasti kaivataan :(



T.Yksis ja papu

Pakko rynniä taas syömään jotain, kun paha olo puskee päälle, mutta sen verran piti tulla kertomaan että hermo meni ja huomiselle on ultra-aika varattuna! Silloin viikkoja vasta 6+6 (ja todellisuudessa siis vähän vähemmän), mutta nyt en enää kestä tätä piinaa. Jos ei vielä syke näy, niin ainakin näkyy onko kyytiläinen löytänyt oikeaan vaunuun!



Mahtavaa, että Aftis tosiaan uskaltautui tänne meidän kanssa! Kohtahan on vanha porukka koolla taas! :) Ja Naksua kaipaavat varmaan kaikki ja hänelle ensi sijassa uuden plussan testiin soisivat! Jospa sitten aikanaan olisivat valmiita uuteen yritykseen! Brookea ei tosiaan ole näkynyt, joten vähän huonolta kuulostaa hiljaisuus... Olen kyllä tosi pahoillani heidän puolestaan, jos ei onnistanut, kun heillähän ei taaskaan jäänyt edes pakkaseen mitään. :(



Mutta nyt sapuskalle!



Killa rv 6+5

Vitsi Dese että oon onnellinen sun puolesta!!! Mieletön juttu, paljon onnea!



Hellikki ja Aftiskin oli hyvin ultrakuulumisten kera siirtyneet tälle puolelle. Onnellista odotusmatkaa teillekin.



Killalle toivon huomiseksi niitä parhaita ultranäkymiä. Koita saada nukuttua vielä yksi yö. Meillä oli eka ultra 7+1 ja hyvin näkyi sykkeet silloin. Muistan muuten ihan elävästi sen, kun käveltiin viimeisiä portaita klinikan ovelle ja sanoin miehelle, että en haluukaan mennä sisälle! Jännitti ihan kamalasti. En uskaltanut monitoriakaan katsoa kunnes lääkäri totesi " Kaks!"



Mites Killen matka meni? Mitä kaikkea ihanaa ostit vauvalle?



Yksis, toivottavasti tosiaan uusi lääkäri on parempi. Jooga on varmasti tosi hyvä selälle ja muutenkin pysyy ryhti hyvänä. Onneksi tuhrut loppui, osaan kuvitella että säikäytti!



Tässä mun tiedot:



Vannis

Ikä: minä 26 ja mies 27

Kotipaikka: pk-seutu

Yritys aloitettu: 03/05

Hoidot: clomeja ja 3 ivf:ää, plussa viimeisestä ivf:stä 05/07

LA: 23.1.2008



ON: Ei mitään uutta paitsi että 24 viikkoa täynnä! Nokka kohti seuraavaa etappia. Aika paljon mietin kaikkia hankintoja, kun kyllähän niitä kertyy ihan pilvin pimein kun kaksin kappalein tarvitaan kaikkea. Juttelen vauvoille usein, välillä tuntuu vähän höperöltäkin... Mutta joskus tuntuu, että ne innostuu muksimaan kun kuulevat mun äänen :)



-Vannis ja tuplaveet 24+0

kun ei tästä suuresta salaisuudesta vielä uskalla kenellekään muulle kertoa.



Kiitos onnitteluista myös tähän pinoon. Olo on edelleen yhtä yllättynyt kuin sunnuntaina -ja jokainen päivä sen jälkeenkin. En tiedä, koska tähän oikein tottuu.



Hellikki: Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista. On se vaan niin kovin pieni tuo teidän pikkupullanne, mutta niinhän ne ovat kaikki jossain vaiheessa. Kiva kuulla, että olet selvinnyt ilman suurempia pahoinvointeja. Itse kun kuvittelen/uskon, että mulle käy juuri toisella tavalla tuon yökötyksen suhteen.



Yksis: Kiva kuulla sinustakin ja erityisen kiva oli tietty lukea kaiken olevan hyvin. Kylläpä teillä tuntuu noita ultria riittävän. Ihan kateeksi käy... :D Onko teillä päin kaikki terveyspalvelut maksullisia eli maksatteko joka käynnistä aina erikseen? Siellä taitaa olla kyllä kattavammat vakuutussysteemit, mikäli en ihan väärin muista... No, samapa tuo miten asiat hoidetaan kunhan kaikki vaan sujuu.



Killa: Kiitos tuosta ultra-ajan laskemisesta. Ei tää raskausmatikka ole ihan niitä vahvimpia puolia. Me kun koulussa lasketaan vasta kolmannen luokan juttuja. ;D Toivottavasti huominen ultra saa mielesi rauhoittumaan. bd



Afternoon: Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! Voin vaan mielessäni kuvitella kuinka miehesi kanssa hymyiltte kilpaa tuollaisen ihanan ultranäkymän jälkeen.



Nyt en tiedä olenko tulossa hulluksi ja kuvittelen kaiken vai voiko tämä olla oikeasti tällaista. Eilen mässytin " tavalliseen" tapaani pussillisen irtareita iltapalaksi ja voihan v, mitä siitä seurasi. Vatsaan alkoi sattua ja aloin voimaan pahoin ihan tosissaan eikä siinä auttanut muu kuin käydä halailemassa pyttyä vielä ennen nukahtamista. Tänä aamuna olo oli kuin junan alle jääneellä ja pahoinvointi/heikotus jatkui aina tuonne iltapäivään saakka. Eikä tilanteeseen auttanut syöminen tai syömättä oleminen. Voi jessus, jos se on tästä eteenpäin aina tällaista. En tietenkään valita tosissani, tätähän olen odottanut jo pitkään, mutta jotenkin ajattelin, että kaikenlaiset kuvotukset yms. alkavat vasta hieman myöhemmin. Olisi ollut edes hieman lisäaikaa sopeutua tilanteeseen... Toivotaan, että huominen olisi jo helpompi.



Kertokaapas rakkaat enskat mitä teen nyt sen joulumatkan kanssa? Varattunahan on matka alueelle, jolle suositellaan malariakuuria. Eikä malaria-alueelle kai oikein suositella matkustamista raskausaikana. Okei, oli tyhmä kysymys. En tietenkään lähde reissuun, jos se on riski minulle tai tuolle pienelle. Mutta tietääkö teistä joku, onko olemassa malariakuuria, joka soveltuisi raskaana oleville? Olen niin kovasti odottanut tuota matkaa ja nyt tietty harmittaa, jos/kun joudutaan sitä siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Tietysti tämä tilanne menee kaiken edelle, mutta kuitenkin...



Ehkäpä mä uskallan laitta oman esittelyni jo pinoon. Yritän olla ajattelematta sitä pahinta. Ja saahan ne tiedot sitten veks, jos se tilanne tulee.



Dese

Ikä: molemmat vm78

Kotipaikka: pääkaupunkiseutu

Yritys aloitettu: 09/2005

Hoidot: Clomit ja luget. Plussa oli kuitenkin luomuyllätys.

LA: kesäkuun -08 alkupäivät



Nyt lähden lörpöttelemästä. Jätän tilaa teille muillekin. Adios!

~dese

Pahoinvointi taas helpotti, kun sai murua rinnan alle! Tätä menoa paisun kyllä kuin pullataikina, ennen kuin edes maha kasvaa! ;)

Sen verran piti tulla Deselle kommenointoimaan malariasta, että olen siinä käsityksessä, että malaria-alueelle matkustamista ei raskausaikana suositella ellei ole ihan pakko mennä, sillä mikään estolääkitys ei anna 100% suojaa tautia vastaan.

Seuraava KTL:n sivuilta:

Estolääkitys raskauden ja imetyksen aikana

Raskauden aikana saatu malariatartunta voi johtaa vaikeampaan taudinkuvaan kuin muulloin saatu. Lisäksi malaria voi aiheuttaa keskenmenon tai ennenaikaisen synnytyksen ja altistaa sikiötä hapenpuutteelle. Matkustamista malaria-alueelle tulisi välttää raskauden aikana, mikäli mahdollista. Jos matkustamista ei voi välttää, malarian estolääkityksen käyttö raskauden aikana on erityisen tärkeää. Hyttysen piston estäminen on tärkeä osa raskaana olevan naisen malarian ehkäisyä. Meflokiinin (Lariam) käytöstä raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana on rajoitetusti tutkimustietoa. Meflokiinin aiheuttamia sikiövaurioita ei ole kuitenkaan raportoitu. Meflokiinia voi käyttää malarian estolääkityksenä kaikissa raskauden vaiheissa resistentin malarian alueilla. Klorokiini (Heliopar) yksin tai klorokiini-proguaniiliyhdistelmä (Heliopar-Paludrine) ovat turvallisia raskauden kaikissa vaiheissa. Resistentin malarian alueella ne eivät kuitenkaan anna riittävää suojaa. Proguaniilia saa Suomesta vain erityisluvalla. Doksisykliiniä ei pidä käyttää raskauden aikana. Malaronea ei suositella käytettäväksi raskauden aikana, koska sen käytöstä ei ole kokemusta.

Samasta paikasta, kuin edellinen, löytyy myös maittainen luettelo mistä näkee mikä lääkitys on missäkin maassa tarpeen. Ja siihen linkki:

http://www.terveysportti.fi/terveysportti/ktl.mat?p_artikkeli=mat00055

Itse ehkä soittaisin esim. Postitalon lääkäriaseman Matkailuklinikalle, mikäli asuinkunnassasi ei tarjota asiantuntevaa neuvontaa (kuten nykyisin ainakin Hgissä), jossa on erinomaisen hyvä asiantuntemus näissä asioissa ja osaavat varmasti sanoa, mikä tuo nykysuositus ja käytäntö ovat. Ja suosituksethan vaihtelevat paljon alueittain jopa saman maan sisällä, joten kannattaa vielä varmistaa (jos et jo siis ole sitä tehnyt), että onko estolääkitys ehdoton kohteessanne.

Killa

Täällähän on ollut säpinää :)



Killa, Onnea huomiseen ultraan! Ymmärrän hyvin ettet jaksanut odotella ja toisaalta eiköhän nuo sydänäänet näy, kun kerran meikäläiselläkin näkyi oikein hyvin rv6+3 (eihän ne laitteet nyt niin erilaisia voi olla).



Vannis, onnittelut sinne tuon maagisen 24 täyttymisestä, rajapyykki, rajapyykiltähän tässä kaikki mennään... kyllä varmasti kannattaa vaaveille höpöttää, tuntevatpahan sitten ainakin äitinsä hyvin kun syntyvät ;) Jooga teki todella hyvää ja oli hauskaa päästä juttusille muiden samassa tilanteessa olevien kanssa... meidän joogaryhmässä oli sveitsiläinen nainen, joka oli muuttanut tänne kuukausi sitten ja oli ihan kivaa pystyä tarjoamaan vähän apua ja tukea, kun kuitenkin ollaan asuttu täällä jo vuosia...



Dese, olen kyllä niin, niin, niin iloinen puolestasi... kyllähän sitä sopii hehkuttaa, enkä kyllä tiedä koska tähän tottuu, itse en ainakaan ole vieläkään tottunut :))) Joo, pahoittelen kun olen ollut vähän erilaisista syistä pimennossa... ensin oltiin lomalla ja sitten oli muutto ja... Ultria on mulla kyllä ollut ihan kiitettävästi. Normaaliraskaudessa eka ultra on täälläkin vasta rv9 tietämissä, mutta meillä klinikalla tykätään ultrata rv6 ja rv8, jotta voidaan seurata sikiön kasvua varhaisvaiheessa... Onnellisia ollaan siinä mielessä, että meillä on todella hyvä vakuutus, mitä kaikille ei suinkaan ole suotu... kyllähän meidänkin muutama roponen pitää matkan varrella maksaa esim. Laboratoriokokeista ja synnytyksestä, mutta esim. Ultrat on kokonaan korvattu. Niille äideille, joilla ei ole vakuutusta taloudellisista syistä tarjoaa liittovaltio ilmaisen äitiysneuvolaa vastaavan hoidon ja korvaa myös synnytyksen. ...niin ja siihen sun reissuun... kyllä mun neuvo nyt valitettavasti olis jäädä kotiin, mutta tee kuten Killa neuvoi ja tarkista asia ensin jostakin asiantuntevasta paikasta.



Huiskutuksia kaikille muillekin!



ON: Tänne ei uutta, maanantain np-ultraa odotetaan kuin kuuta nousevaa ja ollaan kädet ja sormet ristissä, kun toivotaan että kaikki vaan olisi hyvin... Joogassa oli eilen ihanaa ja teki kyllä kipeälle selälle hyvää... Tänään juttelin yhden kolleegan kanssa joka on rv17 ja kyllä teki mieli sanoa, että perässä tullaan, mutta maltoin kuitenkin mieleni :)



T.Yksis ja papu rv10+2

Olo on ollut tänään ihan normaali, joten se eilinen yökötyspäivä taisi olla vain ohimenevä juttu. Kaikki siis ok, paitsi etten vieläkään oikein usko tähän tilanteeseen. Mitenkä minä voin yhtäkkiä olla raskaana? Eihän sen pitänyt meiltä onnistua.



Kiitos Vannis onnitteluista. Mielettömältä tämä tuntuu itsestäkin. =D Onnea rajapyykin saavuttamisesta. Ihanaa, että kaikki on mennyt hyvin.



Killa: Kiitos noista malariatiedoista. Olen yrittänyt itsekin sompailla tuossa tietoviidakossa ja löytää sitä aivan ehdotonta ohjetta, jota olisi ihan pakko noudattaa. Jotenkin vaan tuntuu, että aina löytyy joku pieni mutta-sana jostain välistä, joka hämmentää entistä enemmän. Olin jo aikeissa soittaa tuonne matkailuinfoon, mutta se olikin jo tältä päivältä kiinni. Täytynee rimpautella huomenna. Mitä luultavammin matka perutaan, se on luultavasti viisain ratkaisu. Ikinähän sitä ei itselleen anteeksi antaisi, jos jotain sattuisi. Muttta mitenkäs se sun tämänpäiväinen ultra? Kerrohan kuulumisia, kun kiireiltäsi ehdit.



Kiitos myös Yksis sulle neuvoista. Mitenkähän selviäisinkään elämästäni ilman teidän apuanne? Kateellisena lueskelin joogatunneistasi. Voi kumpa saisin jostain energiaa lähteä salille...



Huiskutukset myös kaikille muille! En oikein tiedä, mihin porukkaan tällä hetkellä kuulun, " ihan niinku sillee aikuisten oikeesti" . Mutta rohkeana enskana kirjoittelen nyt tänne. Pakko on kuitenkin saada jotain lörpöteltyä.

Mukavaa torstain jatkoa!

~dese

Uskaltaudun minäkin vihdoin tänne! Olo on ollut niin epäuskoinen ja huolestunut, että en millään ole uskaltanut tänne aiemmin! Tuttuja tuntemuksia näköjään meille kaikille alussa oleville! :) Minullakaan ei mitään isompia oireita ole ollut ja se jos jokin on huolestuttanut eniten.



Tänään vihdoin päästiin ultraan ja meinasin oksentaa silkasta jännityksestä matkalla klinikalle. :) Ja voi sitä tunnetta, kun nähtiin että yksi pienen pieni ihme siellä elää! Pituutta oli huimat 1,8cm ja vastasi täysin aikaa.



Nyt yritän alkaa nauttimaan tästä tilanteesta enemmän ja uskomaan, että tämähän voi jopa päättyä hyvin!



Halauksia teille kaikille, ihana päästä tuttuun porukkaan jakamaan näitä tuntemuksia!



Ja niin, meidän esittely

Ikä: minä 31, mies 32

Kotipaikka: Pohjois-Suomi

Yritys aloitettu: 10/2005

Hoidot: Clomit+ Luget, 1. Inssi 8/07 toi plussan!

LA: 15.5.08



tuutimari rv8+1

Tuutille tervetuloa mukaan joukkoon! ...ja onnitteluita ihanista ultrakuulumisista :)



Deselle myös vilkutuksia *vilkuttaa*. Ymmärrän hyvin, että on vaikeaa päättää mikä olisi oikea ratkaisu matkan suhteen, etenkin jos vastaukset ovat ympäripyöreää ehkä, jos tasoa. Jooga on mulle todellinen henkireikä, vaikka eihän tämä mammajooga varsinaista kuntoilua ole... lähinnä venyttelyä ja rentoutumista.



Killaaaa.... kerrohan kuulumisia! Olen täällä jo ihan huolissani ja toivottavasti, toivottavasti turhaan... ainakin kymmenen kertaa olen käynyt kurkkimassa jos kuitenkin olisit käynyt kuulumisia kertomassa...



T.Yksis ja papu rv10+3

Oikein paljon onnea DESE!!!! Ihana ylläri teillä tuo luomuplussa!! paljon enkeleitä matkallenne kohti ensi kevättä!!!

Ja vaikka se luomuna tärppäskin, minusta sinä kuulut tänne meiän joukkoon, enhän mäkään kerenny hoitoihin asti, vaas suunnittelukäyntiin jäi meiän hoitotaival ennen tätä ihmettä!



Onpas ihana saada teitä tuolta l-puolelta tänne enemmissä määrin.



Killan ultra kuulumisia minäkin odottelen täälä kärsimättömänä.



Muutama olikin jo ultrassa käyny, mulla siihen on vielä kolmisen viikkoa aikaa, täälä kun ei alkuraskauen ultraan saanu aikoja joten on ootettava np-ultraa..tosin toinen neuvola käynti on parin viikon päästä ja neuvolatäti sanoi, että silloi mitä luultavammin sydänäänet kuuluvat!



Tässä on eletty yhtä vuoristorataa jos mihinkin suuntaan(näyttää olevan muutkin). Välillä pelko saa suuren vallan, mutta sitten taas tulee päiviä jolloin olen varma pienokaisen tapaamisesta ensi keväänä. Olenkin yrittänyt elää tätä raskautta täysillä ja murehtia vasta jos siihen aihetta ilmaantuu. Oireettomana edelleen mennään, rintojen arkuuskin on vähentyny. Edelleen arat ja painavat,mutta ei läheskään samanlailla kuin aikaisemmin. Heikotusta ja outoa oloa tulee jos ruokailut venyvät ja välipaloja on napsittava tiheesti ja se näkyy puntarissa...

Vanhemmille kerrottiin viikko sitten kun käytiin kylässä ja itkuksi se meni, mutta niin onnellisia olivatten meiän puolesta kun ovatten tietoisia olleet tästä meiän taipaleesta.



Muille nyt vilkuttelen kovasti paljon ja toivon oikein auvoisia ja ihania raskauspäiviä!



käärö rv8+6



jaa nii se esittely:

minä -83 mies -80

asustellaan pohjois-suomessa

yritystä 06/04

3 kiertoa clomeja kevät -07, simppatesti ok, verikokeet ok, aukiolotutkimus 08/07 ja sen jälkeen plussa 09/07

LA toukokuun alkupuoliskolla

pakko tulla kertoon jollekkin ku ei uskalla vielä puhua kanellekkään..paitsi omalle miehelle!

eilen sit tuli ++ :D olen onnesta sekaisin :D



ajattelin olla kertomatta kenellekkään ennen joulua (jos pystyn)

sit sanon kaikille jouluna et olen raskaana :) hyvä joululahja :)

Alku oli kyllä jo hienosti kasvamassa, sykekin näkyi, mutta valitettavasti ei vaan kohdussa. :( Tehtiin laparoskopia, jossa poistettiin tuo ja osa munasarjasta. En oikein tiedä edes vielä mitä ajatella. Lähinnä nyt juuri olen fyysisesti niin kipeä, että että kaikki energia menee miettimiseen, että miten liikkuisi. En oikein tiedä, että miten tästä mennään eteenpäin. Kai päivä kerrallaan. En oikein nyt jaksa ajatella asiaa syvällisemmin, mutta koitan joskus tulla kertomaan kuulumisia.



Killa

*halaa* Olen kyllä niin kovin pahoillani, ei ole elämä oikeudenmukaista... kovasti jaksamista sinne ja toivottavasti ne fyysiset haavat paranevat nopeasti, henkisten hoitamiseen ei auta kuin aika. Lepää ja yritä olla itsellesi hyvä ja hellä...



Kyynel silmässä,

Yksis

Voi Killa! Ma olen ihan hirmuisen pahoillani! miten elama onkaan niin epista valilla. Paljon jaksuja ja parantavia sateita sulle! Oot mielessa!





*******************************



piti pistaa valiverho valiin...tulin itseasiassa onnittelemaan kuin niin monella oli hyvia uutisia ultrasta. Onnea matkaan siis teille kaikille. Killan uutiset veti nyt mielen matalaksi.



Yksis- Ameriikan siskolle spesiaali vilkutukset...vai etta pitaa kinkut sadetyttaa ennen syomista:)



Heips kaikille!



Nuutti

Nyt on kyllä suru maassa kun Killalle kävi noin =( Minä kun niin ehdin jo sitä teidänkin onnea tuuletella. Olis ollu niin ihana yhdessä kasvatella masua. Vaikka eihän sitä tiedä tästä omastakaan taipaleesta vielä. Monta mutkaa voi vielä tulla. Maailman suurin lohtuhalaus täältä Killa rakas ja jaksamista sinulle ja miehellesi. Miten tässä voi aina käydä näin. Ikäänkuin tämä pitkä lapsettomuus ei olisi jo tarpeeksi vaan sitten vielä ensin annetaan toivoa ja sitten viedään pois =( Tää ei oo reilua, EI!! *halaa*



Sen verran lisään, että ehkä se teidän lapsettomuus sitten johtuu jostain tuubaperäisestä jutusta jos tämäkin alkio oli sinne juuttunut. Ivf onneksi voi sen ohittaa, joten toivotaan, että se on oikea keino kunhan jaksatte siihen sitten aikanaan ryhtyä.



Moi Yksis. Juu, ultrassa oli kiva nähdä kaveri ekaa kertaa. Kovin oli pikkuinen ja mun oli vaikea nähdä sydämenlyönnit, mutta mun mies ja lääkäri niitä oikein tiirasivat useampaan otteeseen =)



Kiitos Vannis ¿ hui kun sä oletkin jo pitkällä. Ootko muuten voinut ihan hyvin? Olikos sulla jotain, että piti vähän levähdellä tässä alkutaipaleella?? Mun kahdella työkaverilla on kaksoset (tytöt) ja se toinen sanoikin, että on hyötynyt aivan hirveesti siitä toisesta kun saa aina niiden vanhoja kamoja kun ne jää toisille pieniksi. Ja aina tietysti kaksin kappalein ja vaaleanpunaisia =)



desejo ¿ kyllä se ultra oli vaan niin tärkeä etappi. Seuraavaa sellaista siis odotellessa. Milloin sulla olikaan eka ultra?



tuutimari ¿ kiva kun löysit myös joukkoomme =) Teidän kaverihan oli jo huisin iso tyyppi!! =)



käärölle jaksamista ultran odotteluun. Se voi olla kiduttavaa aikaa!! Ja sitten meinaa kuitenkin jänistää klinikan ovella kun ei meinaa uskaltaa...



Killalle vielä erityisajatuksia täältä ja jaksamista.



t. Afternoon rv8+0

Paljon voimia sinne! Ihan uskomatonta, kuinka voi näin julmasti tapahtua...Ei ole elämä reilua. Ihan voimaton olo! Jaksuhalaus Killa, olet ajatuksissani <3



" Joskus padot murtuu, virtaa kyyneleitä.

Joskus meitä kuljetetaan vaikeitakin teitä.

Joskus padot murtuu lohduttaen meitä.

Silloin pääsee virtailemaan onnen kyyneleitä."



-Marge-

Voi itku... Olen pahoillani :(

Sanoja ei löydy. *halaa*



Viipero

En tiedä jaksatko käydä täällä ainakaan toistaiseksi, mutta en tiedä mistä muualta sinut tavoittaisin. Olen etsinyt sinua kissojen ja koirien kanssa, ja iloitsin sydämestäni plussastasi. Todella ikävää, että se päättyi näin. Halaus! Olet ollut minuakin kohtaan ihana, kannustava kaveri silloin, kun yhdessä inssipinossa piinailtiin. Kaksi enkeliä on meilläkin, nyt kolmas yritys masussa kasvamassa. Toivon sinulle voimia jaksaa.



miikuli (21+5)

Miikulille vielä kiitos toivon herättämisestä, että vaikka nyt ei onnistunutkaan, niin joskus se voi kuitenkin onnistua!