naapuri käyttää lastenammana...
Vähän tälläinen tulenarka aihe, kun välit naapureihin kuitenkin ihan ok. Meillä on suht samanikäisiä lapsia, mutta naapuriperheen lapset 6kk-12kk nuorempia.
Meillä ei ole rajaitaa lainkaan, ei muutakaan selkeätä rajantapaista. Omat lapsemme tuntevat kuitenkin rajan, koska heille se opetettu kädestä pitäen ja koko ajan asiaa jankutettu.
Naapurissa ensimmäinen lapsi heti alussa juoksennella pihallemme eikä häntä naapurit kieltäneet. Ja siis aivan erityisesti jos emme itse olleet pihalla. Sitten vaihihkaa kun toinen lapsi tuli, siirtyi lapsi meidän pihalle lähes kokonaan (ja yleensä siis ilman vanhempaa-kyseessä oli tuolloin 1v 7kk lapsi). Tein alkuun virheen ja en kieltänyt kovinkaan usein tulemasta jos kävi kysymässä luvan omalta äidiltään: lapsi oli omien lapsieni kanssa koko ajan kun olin ulkona ja usein pihassamme vaikkemme olleet pihalla tai edes kotona (!).
Jonkin verran sitten oman pihamme loistavuuden ansiosta välillä pakenimme tuota lasta paikkaan, johon hän ei suoraan nähnyt, hän alkoi oppia jo kysymään luvan minulta enkä aina antanut tulla leikkimään kanssamme. Esim. jos maalasimme, puhalsimme saippukuplia tai jotain muuta, johon hänellekin olisi tarvittu välineet.
Nyt tilanne on hieman rauhoittunut, naapurin isommat lapset tietävät, että omassa pihassa pitää pysyä jos meitä ei näy. Mutta se ei minulle kyllä riitä. En pidä siitä, että lapset ryntäävät heti pihallemme kun ilmestymme ulos. Perheessä on nyt vauva taas ja jälleen isommat lapset ovat "hoidossa" pihallamme koko ajan jos olemme ulkona. Äiti siis sisällä vauvan kanssa.
Olen omalla esimerkilläni näyttänyt, etten halua omienikaan lasten heidän pihalleen pomppivan ilman heidän ja minun suostumustani. Emme myöskään mene heidän pihalleen jos ei vanhempia näy, emmekä koskaan pistä lasta kysymään sisältä saako heidän pihalleen tulla. Silloin kun vanhempia ei ole, ei ole asiaa naapurin pihaan. Välillä onnistun kieltämään, varsinkin kun olen itse väsynyt kotiäitiyden riemuihin, mutta usein en jaksa kieltää kun alkaa kaikki lapset kysellä miksi. Ja vastaus on se, että en jaksa, omia lapsia on 3 ja niissä on aika lailla paimennettavaa.
Onko muilla näin tukalaa tilannetta kehkeytynyt näin mukavasta asiasta? Onhan ihanaa, että on samanikäistä leikkikaveria lähellä. Ja kivaa usein onkin, mutta kyllä tosiasiassa omat 1-5v leikkijät vievät jo aika hyvin mehut, enkä jaksaisi hoitaa naapureiden lapsia siinä samalla.
Kommentit (2)
puhumaan naapureille tai yksinkertaisesti rakennatte väliaidan! Toki tuohon aitaan varmaan tarvitaan naapurin lupa ( riippuen teidän asumismuodostanne).
Mutta mielestäni olisi selkeätä että pitää antaa oma rauha naapurille hänen omalla pihallaan :)
... jos asia oikeasti vaivaa, niin muuta keinoa ei ole kuin suoraan puhua asioista aikuisten kanssa. Meillä naapurin kanssa välissä aita (samaa taloyhtiötä), mutta he usein tuovat esiin, että voimme ihan hyvin mennä heidän pihalleen, vaikka eivät olisi kotona (pihalla trampoliini, joka luonnollisesti houkuttelee), mutta itse olen sen verran "oman reviirin vartija", että en halua opettaa lapsille, että voi mennä toisten pihalle, kun eivät ole kotona, joten emme mene, ja silloinkin kun ovat itse pihalla, aina kysytään lupa. Itse en haluaisi muiden tulevan pihallemme, kun olemme poissa. Mutta se on vain sitä, että olemme erilaisia.
Meillä lähistöllä esikoisen kanssa saman ikäisiä lapsia (5-7v), jotka suvereenisti menevät ja tulevat toistensa pihoille ja leikkivät keskenään, toki aina toisiltaan lupaa kysyen -joko niin, että esim. omani kysyy saako tulla teidän pihalle leikkimään, kun kaveri on pihalla tai tuletko meidän pihalle leikkimään, ja toimii hyvin - itselleni sopii, että tulevat meidän pihalle, missä useinmiten leikkivätkin, vaikka kaksi muutakin omaa ja kohta kolmaskin (siis yht. 4) pikkusisarusta leikkii myös. Usein siis omien 3 lisäksi pihalla 3 muuta- tosin ovat jo sen verran isoja, ettei tarvitse niin kovasti vahtia ja hyvin nopeasti kaikki ovat oppineet meidän pihan säännöt. Itselleni sopii hyvin, että on seuraa ja jos olisi nuoremmillekin lapsille kavereita lähistöllä olisivat yhtälailla tervetulleita.
Ja siis usein käyvät myös sisältä hakemassa toisiaan ulos. Ikä on varmaan aika ratkaiseva tekijä, 1 v 7 kk on toki aika nuori, että itsekään en sen ikäistä haluaisi omalle pihalle ilman, että lapsen vanhemmat varmasti tietävät missä lapsi on, mutta jos kerran oltaisiin pihalla, niin ei se haittaisi, jos siinä mukana pyörisi. Jos selvästi tuntuu, että käytetään hyväksi ja lapsenvahtina, niin tottakai asiasta on jotenkin fiksusti puhuttava.
Ainoa aika, jolloin meillä kielletään, ettei kaverit saa tulla pihalle leikkimään, on jos on muita vieraita - siis selkeitä vieraita, jos esim. 4 serkkua on, niin joukkoon vaan muutkin mukaan...
Varsinkin rajanaapureiden kanssa on helposti hankalaa, koska jos naapuri olisi selkeästi tekemässä jotakin tosi kivaa - ilman vieraita- niin kyllä itsestä olisi tosi kiva, jos mekin ulkona ollaan, että kysyisivät haluaako tulla mukaan - ja omana periaatteena on, että jos ollaan ulkona ja naapurit tulee kotiin/ulos, niin lapset kysyy haluaako tulla mukaan siihen, mitä ollaan tekemässä.
Mutta ihan vaan siis yritin sanoa, että jos asia vaivaa, siitä pitää puhua suoraan, koska ihmiset ajattelee asioista niin eri tavoin, että "omalla esimerkillä toimiminen" ei välttämättä välitä minkäänlaista viestiä eteenpäin saati saa aikaan minkäänlaista muutosta.