Lue keskustelun säännöt.
Keskustelu miehen juomaputkista: aina samat vastaukset
28.10.2012 |
Olen niin kypsä! Tietysti miehen juomaputkiin. Kun asista yritetään keeskustella, kun mies on toipunut päivien krapulasta (ikää yli 45 joten krapulat vavisuttavia) ja pystyy kuuntelemaan minua.
Vähättely: hän on ottanut vain vähän. Aletaan jankuttamaan eri määristä ja niistä pulloista/juomista joita olen nähnyt. Minä siis väitän (kuten tosiasiallisesti onkin), että hän on juonut ke-to-pe itsensä känniin ja toooosi känniin eikä hänen väittämänsä, että "join vain kaljaa" tai "olin jo laskussa koko perjantain" eivät pidä paikkaana.
Miksi aina pitää jäädä jankkaamaan jotain merkityksetöntä yksityiskohtaa?? Miksi ei voida puhua siitä , että hän juo päivien putkia.
Yleistäminen: "Kyllä kuule kaikki ottaa" Joo niin ottaa. Mutta tietääkseni "kaikki" ei ole kännissä vuorokausikaupalla. Siihen jäi kesärenkaat autoon. Ei pystyny hoitamaan asiaa. Ynnä muuta.
Taas vähätellään "siinäpähän auto seisoo. kyllä sä pystyt ilmankin olemaan"
Puolustus: "Olenpahan juuri tehnyt kuukauden työputken. Kuinka paljon töitä ite olet tehnyt? Tuntuu ne rahat ja etelänmatkat sullekin kelpaavan" Niinpä. Kaikkihan juovat projektin päätyttyä, oikeutetusti päiviä. Miten tämä maa edes toimisi, jos KAIKKI tekisi niin. Mutta tästä ei kannata keskustella ollenkaan. Hänellä on Oikeus. Ja lisäksi se on Luonnnon Laki ja Kaikki tekee niin.
Syystäminen "No kylläpä mä sitten osaaankin olla tooooodella huono mies, kyllä mää olenkin näköjään aivan kamala mies. Kyllä sulla onkin tässä talossa todella huonot oltavat!" Ja valin-valin-valin valin!
MIksi alkoholistin kanssa ei voi kekustella siitä varsinaisesta asiasta. En ole haukkunut että hän on huono mies, tai että mulla on huonot olot. Oles esittänyt, että kärsin ja voin huonosti katsoessani, kun minulle rakas ihminen juo itsensä romu-kuntoon. Hukkaa aikaa, päiviä, viikosta ei jää mitään mieleen eikä käteen.
Miksi niin ei saa sanoa? Miksi siitä ei voi puhua?
En halua keskustella mistään muusta kuin siitä että olet ollut TAAS kerran päiväkausia juovuksissa ja ties missä. En halua, että keskustelussa aletaan syyttää minua. Tämä ei ole minun syy.
Miksi keskustelu menee jankkaamiseksi? Miksi vähättelet minun kokemaani nöyryytystä, kun rukoilen sua että ole tuntia tänään kunnossa ,että voidaan hoitaa yksi asia, mutta johon et tietenkään pysty. Miksi se kääntyy niinpäin, että minä jankutan ja nalkutan?
En jaksa samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Mikään ei muutu. Et ollut 18 vuotta sitten tällainen."Ainahan mä oon juonu, kullä sä tiedät" "Ja maisuupa se sullekin" Taas aletaan vertailemaan mun juomista hänen juomiseen. Asiat vaan etenee.
En jaksa. En jaksa. Seuraavaksi makaa krapulassa. Hikoilee, ja haluaa lohdutusta. Yrittää päästä kuntoon. Kestää päiviä. Sitten ollaan kuin ei oltaskaan. Hyvitellään.
Mikään ei muutu.
Kommentit (32)
Totean saman kuin moni muu: miehesi on alkoholisti. Alkoholisti. Ei kohtuukäyttäjä eikä mikään. Hänen suhteensa alkoholiin ei ole millään tavalla terveen tasolla; "kaikki" eivät juo noin! Toivottavasti itse tiedostat sen.
Puhumalla et voi häntä pelastaa. Hänen pitää itse tajuta sairautensa, hakea apua ja lopettaa juominen.
Toinen vaihtoehto on, että sä vain suvaitset. En tosin ymmärrä, miten kukaan suostuu tuollaista menoa katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies on alkoholisti joka varmaan joitsekin kärsii tilastaan. puhumista voit yrittää kun on selvin päin, krapulassa tai humalassa ei kannata.
miehesi pitäisi olla iloinen että joku puuttuu ja on asian huomannut.
minulle selvisi läheisen vastaava ongelma liian myöhään. nyt hän on kuollut.
eikä kukaan hänet tuntenut varnasti uskoisi mihin kuoli.
tiedän mitä surua, pettymystä ja pelkoa koet tilantern vuoksi. al anon ryhmän palvelupuhelimesta olen saanut välillä ymmärtävää juttuseuraa.
alkoholistin elämä on täyttä kärsimystä. kolmen päivä putket kertoo sitä ettei miehesi pysty lopettaa vaikka haluaisi.
toivottavasti pohjakosketus tulee ajoissa että ehtii muuttaa elämänsä suunnan.
Ja aidolta. Osaat muuten hyvin kuvata. Voisin laittaa allekirjoituksen tuohon perään. Täyttä totta joka sana.
IHan oikeesti, jos olisin "ulkopuolinen" niin sanoisin että EROA. LÄHDE POIS. TEE MITÄ TAHANSA paitsi roiku sen miehen kanssa.
MUTTA.
Olen samassa tilanteessa ja tiedän että:
-toisaalta moni asia on silti helpompaa kun on se toinen, onhan se sentään joskus kunnossa.
- moni asia menee vielä hankalammaksi yksin. Sitä miettii että pärjääkö edes, jaksaako hoitaa lapsia yksin, koska miehen luo niitä ei vaan voi päästää joten yhteishuoltajuus ei tule kysymykseenkään.
- Pärjäisinkö rahallisesti tai pystynkö laskemaan elintasoa niin paljon.
- mites lapset jotka joutuu elämään ilman isää? jotkut sanoo että huono isä on parempi ku ei isää ollenkaan. Ja kuten sanottu, yhteishuoltajuuteen iso EI. En päästä tuon luo lapsia keskenään IKINÄ.
Huoh.
Ikuista muttaa, mutta sydämessä tiedän, että vielä mä joskus lähden. Kerään vain voimia. Se on kuitenkin ainoa oikea, niin itsen kuin lastenkin vuoksi.
Ja ero ei ole meillä vaihtoehto. Täällä on jo syitä lueteltu, miksen voi erota.
ensimmäinen juttu on itsensä puolustelu. Vaikka kuinka olisi kännissä sössinyt (meillä ei onneksi mitään päivien putkia ole), niin silti tulee AINA se "no eihän se nyt niin paha ollut" "liiotteletkohan sä nyt vähän" "oo nyt realistinen" jne. HUOH mitä paskaa, sanon minä.
Esim. viimeksi mies lupasi tulla tiettyyn kellonaikaan mennessä kotiin. Heräsin keskellä yötä siihen, ettei hän ollut vieläkään tullut. Soitin, sain vastaukseksi baarissaa soivaa musaa ja jotain "en mä kuule mitään" -huutelua. Lopulta hän tuli kotiin ja sain seuraavana päivänä selityksen, joka yllättäen olikin ok. Mies vain oli unohtanut ilmoittaa, että tuleekin myöhemmin (sai kyydin silloin). Sanoin silti, että olin yöllä raivoissani ja pettynyt - mies lähes järjestään pettää lupauksensa kännissä - ja miehen ensimmäinen kommentti oli taas jotain "no mut mä tulin kotiin". Öö??? Ja sen jälkeen "kyllä mun piti ilmottaa mut en sit tajunnut ottaa kännykkää käteen". Just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ihan samanlaista. En vain voi erota, kun en tule taloudellisesti pärjäämään ilman miestä.
Pärjäät. Eri asia haluatko pärjätä ilman miehesi tuloja.
Että hajotatteko te naiset itsenne? Jos ei ole lapsia, joiden takia erota, niin entä teidän oma mielenterveys? Mitä jos te olettekin samassa jamassa miehen kanssa muutaman vuoden päästä? Näin kävi mun äidille, joka "ei voinut erota" taloudellisten yms. syiden takia. Nyt on tosi pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsensä tuollaisessa tilanteessa saa rikki hyvin tehokkaasti.
Kuka ihme näille "en pärjää taloudellisesti"-naisille on kertonut että he eivät pärjää taloudellisesti. Aivan varmasti pärjäävät. Kyse on tosiaan ennemmin siitä, että tiedetään tulojen romahtavan ja se on olevinaan kauheampaa kuin jatkuva henkinen kärsimys. Noiko vähän rakastatte itseänne?
Mun mies joi aikoinaan, kerroin että on valittava viina tai perhe.
En todellakaan katselisi tuollaista menoa, vaikka taloudellisesti olisinkin riippuvainen miehestä.
Nyt on mies ollut täysin raitis 9 v.
Ei ole alkoholisteilla välimaastoa, ottaa tai ei ota ainoat vaihtoehdot.
Onneksi teillä ei ole lapsia. Meillä vanhin kertoo vieläkin kokeneensa pelkoa isän juopottelun takia, vaikkei muuta tehnyt kuin halasi.
Missään työssä ei ole pakko juoda!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. eroa
2. odota (turhaan) miehesi muuttuvan
3. hyväksy
Suosittelen ensimmäistä, mutta sanoit haluavasi jäädä. Sitten jää enää kakkonen j kolmonen. Kakkonen on vaihe jossa nyt olette ja haluat siihen muutoksen. Eli ratkaisuksi jää kolmonen. Hyväksy miehesi sairaus, yritä tehdä omasta elämästäsi siedettävää siinä ohella.
Keksi itsellesi tekemistä juomaputkien ajaksi, älä soittele miehen perään äläkä räyhää. Olethan jo itsekin huomannut, ettei siitä ole apua. Opettele myös täysin itsenäiseksi. Vaihda itse talvirenkaat tai teetä työ ammattilaisilla. Aloita oma itsenäinen elämäsi, älä laske mitään miehesi varaan niin ei tarvitse pettyä niin raskaasti. Vaikeaa se on.
Minun isäni oli alkoholisti, josta äitini ei eronnut kaiketi juuri taloudellisten syiden ja osin statusasemankin (molemmat arvostetuissa ammateissa) vuoksi. Toki heillä oli joitakin hyviä hetkiäkin.
Mutta - isäni nyt jo kuoltuakin (ja viinaanpa tietysti, vaikkei juominen julkista ollutkaan ja töissäkin hän kävi loppuun asti) olen edelleen katkera ja vihainen äidilleni, joka roikotti meitä siinä perhehelvetissä läpi nuoruuteni (lapsuuteni aikana ongelma vasta heräili).
Jos olette lapsettomia, mikäpäs siinä. Pilaat vain oman elämäsi. Mutta jos alkoholistilla on lapsia, tulisi sen läheisriippuvaisen puolison ryhdistäytyä ja pelastaa edes lapset.
Ne hienot ulkomaanmatkat ja komea talo eivät ole sen pelleilyn arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos miehellä on paljon rahaa, niin vuokratkoon vaikka pikku yksiön juomista varten, niin sun ei tarvi sitä katsella humalassa tai krapulassa.
Ap ei kykene keskustelemaan miehen kanssa aikuisten tasolla.
Miehen ei tarvitse olla absolutisti-olisiko se huono asia jotenkin tuossa tapauksessa.
Mies on alalla, jossa kuuluu juoda- ei sellaista ole, ellei ole viininmaistelija.
Ilmeisesti riippuvuussuhde mieheen, joka ei hallitse juomistaan. Vinoutunut parisuhde, jossa mies saa käyttäytyä tahtomallaan tavalla ja ap hyväksyy tilanteen, korkeintaan jurputtaa samoja asioita. Se ei muuta mitään.
Mikään ei muutu sanoilla, vaan teoilla. Hanki oma kämppä joksikin aikaa ja elä omaa elämää.
Itse erosin miehestä, joka ei käyttänyt alkoa, mutta vähätteli minua jatkuvasti, ei arvostanut, odotti valmista. Ajastani väsyin ja menetin halun elää. Rahaa oli kyllä.
Elintaso romahti reilusti erottuani, mutta sain elämän ja mielenrauhan. Pystyn myös olemaan parempi äiti lapsilleni nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on alalla, jossa kuuluu juoda- ei sellaista ole, ellei ole viininmaistelija.
Ja siinäkin vain maistellaan, ei tarvitse juoda. :)
Mikään ei muutu.
Sitten kun pystyt myöntämään itsellesi, että näin se todella on, mies ei muutu, voit harkita mitä näin ollen teet: jäätkö suhteeseen, joka pysyy tuollaisena kuin se nyt on, vai lähdetkö.
koska mies on alkoholisti.
ei silloin voi puhua siitä ilman omasta mielestään oikeutettua puolustamista, toisen syyttelyä jne.
Miestä et saa muuttumaan, itse voit valita. Joko jaksat katsoa tai sitten lähdet.
"Vuosisadan rakkaustarinan"? Hän oli aivan samassa tilanteessa kirjailijamiehensä kanssa. Et ole yksin.
Juuri noin munkin mies käyttäytyy kun jostain ikävämmästä pitäis puhua. Meillä ei tosin onneksi keskustella päivien juomaputkista. Helvetin rasittavaa joka tapauksessa. Vaikea pysyä itse mitenkään rakentavalla tasolla kun ennen kuin päästään asiaan, pitää vääntää kaikesta epäolennaisesta (meilläkin mm. just vähättely, varmuudella todeksi tietämieni juttujen ei-todeksi väittäminen jne.).
Tsemppiä.