Kokemuksia perätilasta?
Moikka!
Olin tänäaamuna kokoarvion vuoksi ultrassa ja kaikki oli sen suhteen OK, mutta täydeksi yllätykseksi lääkäri totesi ensimmäiseksi, että tämä vauva viihtyykin perätilassa. Neuvolassa on oletettu jo monta viikkoa olevan RT:ssa, samoin oon itse ollut autuaan onnellinen, kun vauva on aikaisin oikein päin...Ei mitään epäilystä muusta. Oon vähän pihalla ja pohdin, että onko nyt just kääntynyt vai ollutkin koko ajan väärin päin. Liikkeistä en enää tiedä yhtään onko ne potkuja vai nyrkkeilyä.
Viikon sisällä pitäisi päästä käännösyritykseen. Millaisia kokemuksia siitä ja entäs perätilasynnytyksestä, jos sen ja sektion välillä nyt joutuu valitsemaan? Mulla viikkoja tänään 34+3. Onneksi pääsin ultraan tuon kokoarvion vuoksi!
Kommentit (3)
Moi!
Mullakin todettiin ekassa raskaudessa perätila rv 41+3. Vauvaa ei siinä vaiheessa enää yritetty kääntää, vaan lääkäri käski valita synnytystavan. Kätilön kanssa juteltuani päädyin alatiesynnytykseen, jota ainakin tyksissä suosittelivat turvallisempana sekä äidille että vauvalle. Lantio kuvattiin ja todettiin, että hyvin mahtuu tulemaan.
Synnytys käynnistettiin tästä parin päivän päästä. Kaikki alkoikin ihan normaalisti, vedet meni ja supistukset alkoivat. Muutaman tunnin päästä kuitenkin kätilö totesi napanuoran luiskahtaneen esiin, jolloin lähdettiin kiireesti hätäsektioon. Leikkaus oli nopea ja onnistui ilmeisen hyvin, vauva ei edes joutunut lämpökaappia kummempaan hoitoon synnytyksen jälkeen.
Edellisen tavoin suosittelen alatiesynnytystä (ainakin, jos synnytät isossa sairaalassa), vaikkei minulla kokemusta ihan siitä lopusta olekaan. Leikkaushaava kuitenkin on jälkeenpäin tosi kipeä ja aiheuttaa hankaluuksia monessa asiassa. Ainakin tyksissä oli luottavainen mieli lähteä alatiesynnytystä yrittämään, koska heti luvattiin, että jos jotain menee pieleen, niin leikkaukseen päästään todella nopeasti. Ja henkilökuntaahan on synnytyksessä paikalla, lääkäri hoitaa aina perätilasynnytykset.
Tsemppiä!
t. myy77, rv 41+5 (ja toivoo, että nyt oikein päin...)
Meillä esikoinen oli perätilavauva. Alatiesynnytyksen riskien takia päädyimme sektioon mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Yksi käännösyritys tehtiin joka ei onnistunut. Neuvolassa yritettiin painostaa alatiesynnytykseen, mutta Tyksissä lääkäri antoi tehdä vapaasti valinnan sektion ja alatiesynnytyksen välillä.
Sektiossa selvisi sitten syy miksi vauva ei ollut kääntynyt: napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympäri. Meillä siis alatiesynnytys ei olisi onnistunut. Toipuminen sektiosta tietysti kestää kauemmin kuin alatiesynnytyksestä.
Meillä viimeisissä neuvolatutkimuksissa sekä kätilö että lääkäri olettivat vauvan olevan pää alaspäin, mutta kuinkas kävikään. Lähdimme synnyttämään niin kappas vain, sydänääniä ei löytynytkään heti sieltä mistä piti (kukaan eri kertonut mikä on vialla, ehdittiin tosiaan hermostua), vihdoin tutkimusten jälkeen todettiin vauvan olevan perätilassa. Kahden lääkärikonsultaation ja useiden röntgenkuvien jälkeen päädyin alakautta synnytykseen. Tosi hienosti meni, suht nopea ensisynnytys (5,5+1,2h) tyttö syntyi terveenä ja äiti parani synnytyksestä todella nopeasti. Synnytys oli jo käynnissä, kun pt todettiin ja koska tutkimuksissa todettiin vauvan olevan sopivan pieni, en edes epäröinyt. Sali oli kyllä täynnä porukkaa (hlökuntaa yht.13), mutta ei se minua häirinnyt. Siinä kuitenkin pidetään tarkkaan huoli äidin ja vauvan voinnista ja sektioon lähdetään jos pahalta alkaa näyttää. Mulla siis erittäin posi pt-synnytys takana. Jälkikäteen en ole asiaa miettinyt, täällä on keskustelua ollut vauvan vaarantamisesta ymsyms. Jokainen kuitenkin on yksin siinä synnytystilanteessa ja tekee omat ratkaisunsa ja varmasti jokainen ajattelee vauvan parasta siinä tilanteessa. Kääntämisyrityksistä olen kuullut juttuja, aika kamaliakin, mutta en tiedä miten tarinat aina värittyvät matkalla. Tsemppiä sinulle!