46v ja raskaana... apua mitä teen?

itse sain just kuopuksen ja ikää on 48. kaikki meni ihan hyvin, mutta sai kyllä olla viimeinen:)



kaikista ihmeellistä raskaus tuntui olevan muista ihmisistä.

jossa nainen haaveilee vielä vauvasta???

Jään odottelemaan, millaisia vastauksia

tähän tulee...

Toivottavasti kerrot meillekkin mitä teet. Mä ainakin toivon että saisin onnitella sua tulokkaan johdosta.

luulis että ois tuohon ikään jo ehkäisystä kuullu jos ei halua raskaaksi....

oletko koskaan kuullut että ehkäisy voi pettää?

iin kävi mullekkin,kierukka oli ja poks olin raskaana!

mutta ap jos voimat antaa periksi niin pidä vauva;)

Kyllä tällä iällä on ehkäisyt ym. tiedossa, vahinkoja sattuu.



Meillä on neljä lasta, joista nuorinkin jo yli kymmenen vuotias. Muuten taludellinen tilanne ja kaikki muu kunnossa. Ei nyt vain tullut koskaan mieleen edes vahingon mahdollisuus. Mies jokseenkin ihan yhtä ihmeissään ja tietämätön siitä mitä pitäis tehdä. Ympäristön suhtautuminen kans arveluttaa. Kiitos positiivisista ja kannustavista kommenteista, luetaan näitä varmaan vielä yhdessä asiaa pohtiessamme.

Varmasti jollain on aina jotain pahaa sanottavaa, mitä sitten. Teidänhän lapsi se on.



Toivotan teille onnea :)

tuleva lapsesi saa mummoäidin

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että luonto on hoitanut meidän puolestamme tämän asian. Kun vaihdevuodet käynnistyvät, niin nainen ei voi enää saada lapsia. Sitä ennen on täysin normaalia tulla raskaaksi ja saada lapsi. Onhan lähemmäs viisikymppisiä synnyttäjiä ollut aina, maailman sivu.

Pistäkää raskaus elämän ihmeellisyyden piikkiin:) Teillä kypsinä vanhempina on varmasti tarjota lapselle paljon enemmän kuin monilla nuorilla, rahattomilla, opiskelujen tai uran kanssa painivilla ihmisillä.

olet itse suurinpiirtein vanhainkodissa.

Onnea matkaan, toivottavasti päädyt odottavalle kannalle :)!

Moi sain lapsen ja täytän kohta 40. Eipä tuo 46 niin kummalliselta tunnu. Anna palaa vaan.... Nykyäänhän on 43-v ensisynnyttäjiä. Varmasti pystytte lapsen hoitamaan ja siitä nauttimaan, joten miksi tehdä mitään muuta ?

viisikymppinen kun olet. Eikä nuoruuskaan takaa turvallista lapsuutta, elämä on aina sattumasta kiinni.

Teillä on viisautta, elämänkokemusta, sekä lapsenvahdit omasta takaa! :) Toivottavasti sanotte vauvalle tervetuloa.

Vierailija:

olet itse suurinpiirtein vanhainkodissa.

Kiitän myös kritiikistä, tuo " mummo" ajatus kävi kieltämättä omassakin mielessä... Onhan vanhin lapsistani jo sen ikäinen, että voisi hankkia omia lapsia.



Tämä tulee olemaan meille kaikinpuolin vaikea päätös, jokseenkin oma kantani saattaisi olla, että jospa näin on tarkoitettu, meille vielä yksi lapsi...

Itse sain kolmannen lapseni joku aika sitten 42 -vuotiaana (aiemmat nyt 11 ja 14 v.). Odotus ja synnytys sujuivat hyvin. En kärsinyt mistään " vanhusten" vaivoista, kuten korkeasta verensokerista, verenpaineesta tai ylipainosta. Seulonnatkaan eivät hälyyttäneet. Toivuin myös nopeasti ja jo parin kuukauden kuluttua synnytyksestä olin fyysisesti ennallani. En ole kokenut vauva-aikaa ylivoimaisena - päinvastoin. Helpommalta tämä on nyt tuntunut. Mies pystyy nyt paremmin osallistumaan arkeen kun ei ole enää talonrakennusrumbaa, itse olen kotona mielellään, kun ei ole kiire töihin uraa tekemään ja isommista sisaruksista on tosi paljon apua kotona.



Koko aikana en kuullut AINUTTAKAAN negatiivista kommenttia koskien ikääni - en sukulaisilta, työkavereilta tai neuvola/sairaalahenkilökunnalta. En ymmärrä miksi 46-vuotias olisi sen huonompi äiti kuin 26- vuotiaskaan? Tuolla toisessa ketjussa vedettiin taas keskusteluun se naurettava " lapset häpeävät vanhoja vanhempia" -argumentti. Tottakai näin on - ei nuo minustakaan murrosiässä kovin cooleja olleet. Lapset (toisin kuin murrosikäiset tai epäkypsät aikuiset) mielestäni suhtautuvat luontevasti tällaisiin asioihin. Jos jotain lasta on kiusattu vanhempien iän vuoksi, niin luulenpa syyn löytyvän kiusaajan vanhempien asenteista - ei lasten. Nykyajan nuoruutta ylenpalttiseti ihannoivassa yhteiskunnassahan kaikkien yli 40-vuotiaiden pitäisi istua kiikkustuolissa selaamassa ruumisarkkukataloogeja.



Voin siis omalta osaltani vain suositella lasten saamista kypsemmässä iässä. Voihan se olla yllätys ja järkytyskin aluksi tuo raskaus, mutta usko tai älä niin hyvin kaikki menee!

Elämä yllättää :)))

Äitini oli 19-vuotias saadessaan minut ja häpesin aina sitä, että äitini oli niin nuori. Muiden äidit olivat " äitimäisempiä" . Kaipa murkkuikäinen häpeää aina vanhempiaan.

ennen vanhaan oli normaalia kuolla jotain 36-vuotiaana keskimäärin, vaikka lapsia saatiinkin vielä yhtä kauan kuin nykyäänkin. Sulla on paljon paremmat mahdollisuudet päästä hoitamaan häntä pitkälle aikuisikäänsä asti.

Minä sain esikoiseni 19 vuotiaana, onkohan sama mulla edessä ;)

Omat vanhempani saivat minut myös nuorella iällä ja itse muistan kokeneeni sen vain positiivisena asiana :)

Vierailija:

Äitini oli 19-vuotias saadessaan minut ja häpesin aina sitä, että äitini oli niin nuori. Muiden äidit olivat " äitimäisempiä" . Kaipa murkkuikäinen häpeää aina vanhempiaan.