Mä oon ihan säälittävä tapaus :`((

Täältä tulee varmaan paskaa niskaan, mutta tulkoon...mä olen ihan luuseri muutenkin.



No, niin mistähän sitä alkaisi tämän vuodatuksen.



Olen ollut kotona lasten kanssa monta monta monta vuotta. Opinnot jäivät kesken kun lama aikana täytyi edes toiselle saada töitä ja mies sitten sattui saamaan työtä parin sadan kilometrin päästä mun opiskeluistani. Kotiäitiys oli mukavaa aikaa, ei pullantuoksuista mutta toimeliasta. Koin itseni todella tarpeelliseksi.



Lapset kasvoivat ja päätin jatkaa opintojani yliopitossa, jossa olin roikkunut koko kotiäityden ajan. Ala ei oikeastaan enää kiinnostanut yhtään, mutta ajattelin että sisulla vedän sen läpi ja saan jonkun paperin. Lopputulos oli se että pari votta opiskeltuani paloin aivan loppuun (elämässä oli muutenkin todella pajlon sairastumisia, aviokriisi muutto...yms onnettomuuksia siihen samaan syssyyn). Päätin " keskeyttää" opinnot ja mennä töihin. Töissä olin noin puolitoista vuotta alalla, josta pidän todella paljon. Päätin hakeutua alan kouluun. Ja pääsinkin. Mutta pääsin sitten vielä yhteen toiseenkin kouluun, joka oli paljon lähempänä ja josta työstä myös pidän (on aika samanlaista kuin tämä " unelmatyöni" ). Valitsin sitten tämän toisen jossa opinnot kestävät minulla kolme vuotta. Monta " järkevää" syytä oli siis valita tämä lähempänä oleva koulu. Valmistuisinhan ammattiin, josta en ole edes uskaltanut haaveilla. Myös paremmat työedut ovat odottamassa.



Kaiken siis pitäisi olla hyvin, vain mitä?



Vaan kun mnuun iski kauhea ikäkriisi. Olen jo 40 vuotias ja koulutukseni kestää siis noin kolme vuotta. Valmistu 43 vuotiaana ammatiin, josta minulla ei ole aikaisempaa työkokemusta. Haluan opiskella tätä ammattia, mutta vielä enemmän haluaisin olla jo töissä! Ottaa päästä tämä ikuinen opiskelu! Haluan tienata rahaa jotta mieskin pääsisi välillä vähän helpommalla. Millainen tulevaisuus on vastavalmistuneella yli nelikymmpisellä, jolla ei ole kovinkaan paljon työkokemusta eikä oman alan kokemusta ollenkaan. Ala on kasvatus-ja opetusalaan liittyvää, joten ei mikää nopeasti eteenpäin menenvä trediala, josta putoaa jo äitiyslomallessa. Mutta silti mietityttää...



Oikeasti ahdistaa ja mietiyttää että kannattaako tämä satsaus. Tulot on minimissa komen vuoden ajan ja työllistymisestäkään ei ole mitään takuita. Milla ihmeellä jaksan opiskella vielä kolme vuotta, kun nämä epäilyksetkin kokoajan rassaavat ;(((



Mutta mitä vaihtoehtoja minulla oikeastaan on. Johonkin on valmistuttava. Aikaisempi koulutukseni olisi nopeammin suoritettavissa, mutta mitä sitten, jos työtehtävät eivät kiinnosta. Koulukin on 200 kilometrin päässä, autolla tai kahdella junalla olisi kuljettava.



Mä olen kyllä todella luuseri, mitään en saa tehtyä valmiiksi...