Kokemusta matalista/sisäänpäinkääntyneistä rinnanpäistä ja imetyksestä?
Hei!
Onko kellään kokemusta miten rinnanpäät muokkautuu imetyksen loputtua? Minulla siis toinen nänni lähestulkoon aina sisäänpäin kääntynyt, toinen tosi matala. Nyt kun olen esikoista imettänyt, on rinnanpäät muotoutuneet paremmin esiin. Mitenhän niille käy kun imetys loppuu?
Lähinnä olen miettinyt seuraavan lapsen imetystä, tuleeko se onnistumaan yhtään helpommin jos rinnanpäät jäisivät näin esiin... Tämän ensimmäisen lapsen imetys lähti tosi vaikeasti käyntiin, heti synnytyksen jälkeen hän ei saanut imettyä ollenkaan kun ei saanut rinnasta otetta eikä salissa ollut rintakumia... Rintakumin kanssa lapsi sai otteen rinnasta ja tottuikin siihen niin, että ilman kumia ollen pystynyt imettämään vasta nyt kun lapsi on yli ½-vuotias...
Olisiko kenelläkään kokemusta vastaavasta, jääkö kertaalleen muokkaantuneet rinnanpäät tähän kuosiin, vai onko seuraavan lapsen syntyessä tilanne yhtä hankala?
Kommentit (5)
Meillä lapsilla on ikäeroa noin kaksi ja puoli vuotta. Ja minusta toinen kerta oli kyllä huomattavasti helpompi. Ainakin osaat jo henkisesti valmistautua oikein (eli että imetys on mahdollista kaikesta huolimatta). Ja lapsissakin on eroa. Siinä missä oma esikoiseni ei millään meinannut päästä jyvälle koko asiasta, iski pikkukakkonen heti synnytyssalissa tissiin kiinni kuin pieni piraija. Ja minulla on todella olemattomat nännit.
Sellainenkin vekotin on keksitty kuin niplette (löytynee googlaamalla). Sillä voi jo etukäteen (siis raskausaikana) "imeä" rinnanpäätä esille. Ihan toimiva vehje, mutta oli kyllä aika kallis suhteutettuna siihen, miten yksinkertaisesta laitteesta on kyse.
Ihan positiivisesti todellakin tämä imetys on alkuhankaluuksien jälkeen sujunut, olen siitä tosi onnellinen :) Kumien kanssa pelaaminen vaan on toisaalta ärsyttävää (peseminen, keittäminen, aina huolehtia että ne on mukana kun lähtee jonnekin, yöllä etsiä niistä sängystä kun minun ja vauvan nukahdettua kesken syötön kumi on ajelehtinut aina jonnekin sängyn syövereihin... ;)) Ja aina saa selitellä ja perustella ihmisille että miksi imetän kumin kanssa... Raivostuttavaa miten ihmiset jaksaakin kommetoida tuollaistakin asiaa niin kärkkäästi...
Suurin harmi oli kuitenkin se, että menin lukemaan jostain imetystukisivuilta tms. maitolaiturilta että kumin käyttö vähentää maidontuotantoa kolmanneksella ja koko imetys voi tyssätä siihen... Kaikkea muutakin pelotusta sieltä luin, ja stressitaso nousi entisestään...
Siksipä toivoisinkin, että seuraavalla kerralla koko kumia ei tarvittaisi :)
Ap jolla orastava vauvakuume :)
mutta lasken sen siis taitojen ja rennomman asenteen tiliin. Itse nännit olivat aika samannäköiset tokalla kerralla.
Meillä lapsilla on ikäeroa noin kaksi ja puoli vuotta. Ja minusta toinen kerta oli kyllä huomattavasti helpompi. Ainakin osaat jo henkisesti valmistautua oikein (eli että imetys on mahdollista kaikesta huolimatta). Ja lapsissakin on eroa. Siinä missä oma esikoiseni ei millään meinannut päästä jyvälle koko asiasta, iski pikkukakkonen heti synnytyssalissa tissiin kiinni kuin pieni piraija. Ja minulla on todella olemattomat nännit.
kiitos positiivisesta ja rohkaisevasta viestistä :)
Mietinkin tuota "nännin venytintä", että mahtaisiko olla toimiva peli...
jos imetyksien välillä on vähänkään pidemmin aikaa.
Mutta eikös sinulla itse asiassa ole nyt aika hyvä kokemus, jolla voit parantaa prosessia seuraavalla kerralla? Olet onnistunut imetyksessä hienosti, onnittele itseäsi siitä.
Otat synnärille kumin mukaan ja jo pian alussa alat nyppäistä sitä välistä pois, kun vauva on alkanut imeä. Näin se ainakin minulla pelasi: vauva saa imeä kumilla ekat pari minuuttia (rintakin hiukan pehmenee alkuimun jälkeen) ja silloin otin kumin välistä veks. Parissa viikossa sen voi jättää pois kokonaan. TAI sitten imetät kumilla, sekin on vallan hyvä metodi.